Rauhaa, elefantteja ja erinomaista kahvia – mistä löytyy hyviä uutisia näistä kaikista? Vastaus kuuluu: Gorongosan kansallispuistosta Mosambikissa.

Mosambikin keskiosassa sijaitseva Gorongosan kansallispuisto kuului vielä siirtomaa-aikoina Afrikan luonnonhelmiin runsaine eläinkantoineen ja upean vaihtelevine maisemineen. Sisällissodan (1977-1992) aikana Gorongosasta tuli hallitusta vastustaneen Renamon joukkojen tukikohta ja siksi myös taistelutanner. Puiston infrastruktuuri ja eläinkanta romahtivat: vuonna 1994 siellä oli vain noin 100 elefanttia ja 100 vesiantilooppia. Monet etenkin suuremmat lajit olivat kadonneet kokonaan.

Nyt tilanne on onneksi toinen. Kun vierailin puistossa, pääsin näkemään muun muassa noin viidenkymmenen virtahevon kollektiivisen lepohetken, leijonien raukeaa laiskottelua sekä puunkaatopuuhissa olleita elefantteja. Sekä silmänkantamattomiin erilaisia antilooppilajeja.

Muutoksesta on kiittäminen erityisesti amerikkalaista filantrooppia Greg Carria ja hänen säätiötään. Vuodesta 2004 lähtien Carrin taloudelliset panostukset sekä määrätietoinen kehitystyö ovat kääntäneet kansallispuiston historiassa uuden lehden. Puiston henkilökunta on poikkeuksellisen osaavaa, mikä näkyy sekä työn hengessä että tuloksissa. Naisten rekrytointiin on kiinnitetty erityistä huomiota, ja paikallisia naisia on koulutettu muun muassa metsänvartijoiksi ja oppaiksi. Puistossa tehdään myös korkealuokkaista tutkimusta.

Suojelutoimien lisäksi Gorongosan eläinkantaa on elvytetty erityisesti Etelä-Afrikasta tehtyjen siirtojen avulla. Elefantteja on nyt jo lähes 1000, vesiantilooppeja kymmeniä tuhansia. Myös monien muiden suurten eläinten ja antilooppilajien kannat on saatu merkittävään kasvuun. Seuraavina siirtovuorossa ovat sarvikuonot.

Alueen paleontologinen tutkimus on vasta pääsemässä käyntiin, mutta jo nyt on merkkejä siitä, että puistosta voi löytyä fossiileja, jotka edesauttavat evoluutioon liittyvää tutkimusta. Gorongosasta on löydetty myös endeemisiä eläin- ja kasvilajeja.

Rauhanprosessin ytimessä

Puistoon kuuluvalla Gorongosa-vuorella tehdään myös toisenlaista historiaa. 1800 metriä korkean vuoren vaikeakulkuisessa maastossa sijaitsee Renamo-taistelijoiden pääleiri. Sitä suljetaan nyt osana vuonna 2019 alkanutta rauhanprosessia, jota Suomikin on tukenut. Tämän leirin ja 15 muun Renamo-tukikohdan sulkemisen myötä prosessi etenee kohti loppuaan eli entisten taistelijoiden integroimista takaisin yhteiskuntaan.

Ihmisten palaaminen osaksi yhteisöjä ja niiden arkea on tärkeää myös kansallispuiston kannalta. Siksi se osallistuu rauhanprosessin tukemiseen muun muassa rauhankerhojen kautta. Kerhoihin kokoontuu paikallisyhteisön aikuisia – henkilöhistoriaan katsomatta – ja niissä paitsi kohdataan eri taustoista tulevia ihmisiä, myös opetetaan muun muassa lukutaitoa, jonka oppimiseen henkilöillä ei eri syistä aiemmin ole ollut mahdollisuuksia. Kokemukset tällaisesta rauhantyöstä paikallisyhteisöjen keskuudessa ovat olleet myönteisiä, sillä ”kaikki ovat jo väsyneitä sotaan”.

Kansallispuiston laajemmat kehitysvaikutukset

Gorongosan kokonaisprojektista tekee erityisen vaikuttavan se, että kansallispuisto rakentaa myös ympärillään sijaitsevien paikallisyhteisöjen parempaa tulevaisuutta. Rauhanprosessin lisäksi se satsaa muun muassa opetukseen ja terveydenhuoltoon – kansallispuisto tukee nyt jo noin kuuttakymmentä välittömän vaikutuspiirinsä noin 120:sta koulusta. Tuki kattaa muun muassa koulurakennusten korjausta, opettajien täydennyskoulutusta sekä normaalia koulupäivää täydentävien tyttökerhojen järjestämistä. Perustaitojen lisäksi kerhoissa opetetaan esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä asioita. Näiden avulla on onnistuttu myös estämään lapsiavioliittoja, jotka ovat yleisiä Gorongosankin alueella.

Yksi Gorongosan menestystarinoista on paikallisen elinkeinotoiminnan synnyttäminen. Vuoren rinteet soveltuvat erinomaisesti kahvinviljelyyn, ja tämän kanssa hyvässä symbioosissa harjoitetaan mehiläistarhausta ja hunajantuotantoa. Millä tahansa mittarilla erinomaisen hyvää Gorongosa-kahvia on saatavilla jo ulkomaillakin, Yhdysvaltain ja Britannian online-markkinoilla.

On selvää, että Greg Carrin ja hänen säätiönsä panos Gorongosan elpymisessä on ollut keskeinen. Kansallispuiston rahoituspohjaa pyritään kuitenkin koko ajan laajentamaan. Puiston toimintaa ja sen erilaisia yhteiskunnallisia hankkeita tukevat tällä hetkellä YK, EU, USAID, Kanada, Irlanti ja Norja. Myös uusille avunantajille olisi tilaa; esimerkiksi koulut ja rauhankerhot tarvitsevat lisätukea. Puisto saa jonkin verran myös yksityislahjoituksia.

Vaikka Suomi ei ole puiston kehittämistä suoraan tukenutkaan, on suomalaisella koulutuksella kuitenkin osansa puiston toipumisessa. Viisipaikkaisen Cessnan laskeuduttua nurmikiitoradalle Gorongosassa ensimmäiset kuulemani sanat olivat – suomea. Kävi ilmi, että sekä kansallispuiston puistonvartija että viestintäosaston apulaispäällikkö ovat opiskelleet Suomessa. Puistonvartija kiitti edelleen sydämestään noita opiskeluvuosia kaikista niistä opeista, joita hän tänäkin päivänä soveltaa käytäntöön Gorongosan luonnon monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden palauttamisessa.

Lienee sanomattakin selvää, että joimme yhdessä kahvit. Gorongosa-kahvit.