Itäinen Afrikka työpaikkana – ruuhkaisia työmatkoja sekä leppoisia lounaita

Itäisestä Afrikasta tulee ensimmäiseksi mieleen vehreät safarit eksoottisine eläimineen sekä pitkät hiekkarannat Intian valtameren reunalla. Näiden mielikuvien siivittämänä moni on hakeutunut tännepäin maailmaa. Suomella on pitkät kansainväliset suhteet erityisesti Tansanian ja Kenian kanssa. Tämä teksti tulee keskittymään näihin kahteen valtioon sekä elämään täällä. Millaista täällä on asua ja elää?

Junamatka Dar es Salaamista lähelle Sambian rajaa Mbeyaan. Kuva: Fanni Mäkinen.
Junamatka Dar es Salaamista lähelle Sambian rajaa Mbeyaan. Kuva: Fanni Mäkinen

Polkuni kohti Afrikkaa alkoi hieman vaivihkaa. Kirjoitin opinnäytetyötäni Suomen suurlähetystölle Canberrassa, kun yhtenä toivottomana kirjoitusyönä näin ilmoituksen harjoittelupaikasta Suomen suurlähetystössä Dar es Salaamissa. Googletin Dar es Salaamin tarkan sijainnin ja päädyin hakemaan paikkaa, lähinnä merellisen sijainnin vuoksi.

Lähdin Suomesta ilman ennakko-odotuksia ja palasin takaisin ikuisen ikävän kanssa. Tansania imaisi minut täysin sisäänsä, niin maahantulotyön kuin maankin puolesta. Vieläkin usein jään miettimään, että sitä todella asui kahden tunnin lauttamatkan päässä Sansibarin paratiisimaiselta saarelta – uskomatonta!

Auringonlasku Sansibarin pohjoisosassa Kendwassa. Kuva: Fanni Mäkinen.
Auringonlasku Sansibarin pohjoisosassa Kendwassa. Kuva: Fanni Mäkinen

Harjoitteluni jälkeen päädyin kiertämään Etelä-Afrikkaa useammaksi viikoksi, sillä en halunnut lähteä Afrikasta kesken leikin. Mieluisia töitä ei kuitenkaan tuntunut Afrikan mantereelta löytyvän, joten päädyin takaisin Suomeen, Maahanmuuttovirastoon Helsinkiin. Mielekkyys työssä säilyi, samoin kuin kaipaus toisaalle. Vasta alle kuukauden kuluttua Suomeen paluun jälkeen näin mielenkiintoisen työtehtävän Nairobissa. Minulle oli jäänyt tunne, että jotain jäi itäisessä Afrikassa kesken ja toivoinkin kovasti paluuta sinne. Onnekseni paluu onnistui.

Viimeisestä päivästä Suomessa jäi erityisesti mieleen se, miten olin vain muutama tunti ennen Keniaan lähtöä Katajannokalla maahantuloasioiden koulutuksessa. Lähtiessäni kotiin hakemaan matkalaukkuja ennen lentokentälle menoa raitiovaunu ajoi ulos raiteiltaan suuren lumimäärän vuoksi. Tällöin mielessäni oli jo Kenia ja sen (lähes) ikuinen aurinko – olin valmiimpi lähtemään kuin koskaan ennen.

Naapurivaltiot vertailussa

Vaikka Kenia ja Tansania ovat naapurivaltioita ja jakavat saman äidinkielen, on molemmissa valtioissa täysin omanlaisensa meininki. Tansaniassa kaikki tuntuu tapahtuvan paljon hitaammin ja swahilin kielen opettelu on lähes välttämätöntä, jotta päivittäisistä Uber-matkoista selviää. Keniassa asiat tapahtuvat enemmän ajallaan ja englanti on kielenä juurtunut swahilin joukkoon.

Vaikka reissuja ympäri Keniaa ja Tansaniaa on itselleni kertynyt jonkin verran, on suurin kosketuspinta tietenkin maan suurimmista kaupungeista, Nairobista ja Dar es Salaamista, joissa edustustotkin sijaitsevat. Kaupunkeja on keskenään vaikea vertailla. Dari eli Dar es Salaam sijaitsee aivan meren syleilyssä ja Nairobi sisämaassa lähes 1800 metrin korkeudessa meren pinnasta.

Lushoton vuoristoa Pohjois-Tansaniassa. Kuva: Fanni Mäkinen.
Lushoton vuoristoa Pohjois-Tansaniassa. Kuva: Fanni Mäkinen

Poliittisesti ja ekonomisesti valtioissa on paljon eroavaisuuksia. Keniassa heimojen ja läänien poliittinen valta korostuu. Korruptio on syvälle juurtunutta, ja se nousee päivittäisessä kanssakäynnissä enemmän esille kuin Tansaniassa. Darissa rikasta keskiluokkaa ei oikeastaan ole syntynyt, mutta Nairobissa tämä on jo hyvin yleistä. Nairobissa olen nähnyt kalliimpia ja uudempia autoja kuin missään muualla päin maailmaa.

Yksi yhteinen asia, joka kummassakin maassa korostuu niin työelämässä kuin vapaa-ajalla on henkilökohtaisten suhteiden merkitys, jopa korkealla valtion tasolla. Molemmilla valtioilla on yksi yhteinen kehittämiskohta, tasa-arvoon ja naisiin liittyvät oikeudet. Suomi tukee kummassakin valtiossa kehitystä tällä saralla.

Kummassakin maassa jotkut asiat kuitenkin ovat ja pysyvät. Innovatiivisuus ja ratkaisukeskeisyys tulevat ilmi jokapäiväisessä elämässä. Mikään ongelma ei ole liian suuri ratkaistavaksi – ratkaisun löytämiseksi voi kyllä kulua suomalaista sietokykyä pidempi aika. Omissa huomioissani tärkeimpiä yhdistäviä tekijöitä näiden kahden maan välillä ovat bongo-musiikki, kitenge-kankaat, githeri- ja chapati-lounaat sekä boda boda -kyyditykset – kummassakin maassa tähän kulkupeliin mahtuu kaikki aina sohvakalustosta muutamaan vuoheen.

Marketti Lamun vanhassa kaupungissa Keniassa. Kuva: Fanni Mäkinen.
Marketti Lamun vanhassa kaupungissa Keniassa. Kuva: Fanni Mäkinen

Saako maahantulovirkailija mainetta ja kunniaa vai kasoittain kritiikkiä?

Monikaan ei ole ymmärtänyt mitä työni todellisuudessa on, kun olen kertonut tekeväni maahantulotehtäviä Keniassa. Oma isoisoäitini on jo luovuttanut ymmärryksen suhteen ja on kertonut tutuilleen, että ”hän tekee jotain, jotta he pääsevät sieltä Suomeen”. Ja näinhän se vähän onkin – sitä me täällä teemme. Autamme sekä suomalaisia että kohdemaan kansalaisia saavuttamaan tavoittelemansa määränpään.

Työni kautta en ole ainoastaan tutustunut kohdemaihini ja niiden kulttuureihin, vaan myös jalkamaihin, joita Suomen Afrikan edustustoilla on useita. Olen saanut oleskelulupahaastatteluiden kautta kosketuspintaa tansanialaisten ja kenialaisten lisäksi somaleihin, ugandalaisiin, kongolaisiin, ruandalaisiin sekä eritrealaisiin. Valitettavasti Burundi ja Seychellit ovat jääneet hieman kaukaisemmiksi. Juuri tämä on mielestäni työni ehdottomasti parhaita puolia. Erilaiset kertomukset kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan ovat saaneet minut ymmärtämään eri valtioiden värikästä historiaa ja monimuotoisuutta paremmin.

Se, mikä tekee tästä työstä haastavaa ja samalla mielenkiintoista on tietenkin ihmiset, joille tätä työtä teemme. Tunnet itsesi merkitykselliseksi, kun autat turvapaikkakiintiössä valittua sairasta lasta pääsemään Suomeen korkeatasoisen terveydenhuollon piiriin. Toisinaan taas tunnet epätoivoa, kun asiakkaat eivät ole tyytyväisiä tekemiisi päätöksiin.

Koronakriisin aikana epätoivo on ollut enemmän läsnä resurssien ollessa vähäiset, mutta samalla avuntarpeessa olevien määrä on ollut suuri. Kaiken kaikkiaan koen työn antavan valtavasti enemmän kuin ottavan.

Owino Marketilla Kampalassa, Ugandassa. Kuva: Fanni Mäkinen.
Owino Marketilla Kampalassa, Ugandassa. Kuva: Fanni Mäkinen

Suosittelen Afrikkaa kaikille

Päällimmäinen syy miksi minua pyydettiin kirjoittamaan tätä blogia, on intohimoni työtäni kohtaan sekä vielä lyhyt mutta syvä rakkauteni Afrikkaa kohtaan. Työni konsulipalveluvirkailijana on tulossa päätökseen, mutta matkani jatkuu Suomen ulkoministeriössä. Aloitan pian hallinnollisella virkamiesuralla, enkä voisi olla onnellisempi.

Saan pysyä työnantajalla, joka mahdollistaa maailmalla reissaamisen rakastamieni työtehtävien parissa sekä opettaa uutta ja avaa mahdollisuuksia moneen. Esimieheni sanoikin, että ulkoministeriöllä työskentely on kuin monta lyhyttä uraa – maat ja tehtävät vaihtuvat aina tasaisin väliajoin.

Loppuun haluan vielä sanoa, että käytä eteesi tulevat uudet tilaisuudet! En olisi uskonut päätyväni asumaan Afrikkaan, mutta onnekseni niin kävi. Kaikki epävarmat valinnat ovat lopulta hiljalleen kasvaneet varmoiksi valinnoiksi, jotka ovat minut johdattaneet tänne, minne oikeastaan on aina pitänytkin päätyä.

Raskain mielin joudun hetkellisesti hyvästelemään tämän mantereen ja sen monipuolisuuden, mutta samalla jo innolla odotan uusia tuulia. Ne varmasti tarjoavat minulla uusia seikkailuja aina tänne ja takaisin – oikeastaan minne vaan!

Crescent Island, Naivashajärvi. Kuva: Fanni Mäkinen.
Crescent Island, Naivashajärvi. Kuva: Fanni Mäkinen

Leave a Reply