Suomen suurlähetystö Algeriassa hiljeni maaliskuussa 2020, kun lähetimme koko paikallisen henkilökuntamme koronapandemian vuoksi etätöihin. Viimeinen palaverimme henkilöstön kanssa pidettiin ulkotiloissa, ja sen tunnelma oli vakava.

Yksi meistä itki, koska hän koki, että on vaikeaa, koska emme näe toisiamme määräämättömään aikaan. Se liikutti. Tämä kertoi minulle, että työpaikkamme on tärkeä tälle ihmiselle. Päivittäinen työyhteisömme on hänelle tärkeä.

Algeria oli ensimmäisiä Afrikan maita, jossa todettiin koronavirusta pandemian alkuvaiheessa helmikuussa 2020. Tämä johtuu siitä, että Algerialla ja algerialaisilla on paljon yhteyksiä naapurimaihinsa Välimeren pohjoispuolella. Ensimmäinen tartunta tuli Algeriaan Italiasta, ja seuraavat Ranskasta.

Algeria aloitti tiukat rajoitukset maaliskuussa 2020. Tavoitteena on täälläkin estää virusta leviämästä. Puolet työvoimasta määrättiin kotiin. Ainoastaan elintärkeiden alojen ihmiset, kuten lääkärit ja sairaanhoitajat jatkoivat työskentelyään. Lastentarhat, moskeijat, koulut ja yliopistot suljettiin. Ilmatila suljettiin. Julkinen liikenne ja taksit keskeyttivät toimintansa. Ihmisten liikkuminen ulkona kiellettiin iltapäivästä aamuseitsemään. Maskien pitämisestä tuli pakollista.

Alaikäisten lasten äidit määrättiin kotiin. Päiväkodit, koulut ja yliopistot pysyvät myöhäissyksyyn asti kiinni, joten on selvää, etteivät äidit kovin helposti edes voi mennä töihin tänä poikkeuksellisena aikana. Tämä saattaa vaikeuttaa nuorten naisten sijoittumista työelämään pitemmälläkin aikavälillä.

Sopeutuvaiset suomalaiset

Meidän suomalaisten oli vaivatonta sopeutua poikkeusoloihin ja ulkonaliikkumiskieltoon, vaikka en esimerkiksi itse ole koskaan sellaista ennen kokenut. Yhden kerran jouduin poliisin pysäyttämäksi, kun myöhästyin viidellä minuutilla ulkonaliikkumiskiellon alkamisesta, kun olin palaamassa kotiini. Toista kertaa en myöhästy.

Suomalainen tottelee viranomaisten määräyksiä ja hyväksyy sen, miksi koronapandemia johti ankaraan elämän rajoittamiseen. Suomalaisella on korkea kunnioitus viranomaisia kohtaan. Viranomaisten määräyksille annetaan arvoa, ja niiden tarkoitus ymmärretään.

Algeriassa viranomaisten haasteena on ollut saada kansalaiset kunnioittamaan ja noudattamaan koronamääräyksiä. Harva Alger´n kaduilla kulkee maskissa. Torit ja kadut ovat täynnä ihmisiä sen jälkeen, kun rajoituksia kesän tullen purettiin. Turvavälit unohtuvat. Tuntuu, ettei monikaan muista, kuinka vakava koronavirus on ihmiselle.

Kansainvälinen yhteisö pitää yhtä

Algerian pääkaupungissa Alger´ssa on tiivis pohjoismainen ja EU-maiden yhteistyö, ja ne lähenivät koronan aikaan entisestään. Kollegat soittelivat minulle useammin kuin ennen.

Whatsapp-ryhmäni pullisteli viestejä, Euroopan-kotiutuslentoja ryhdyttiin nopeasti järjestämään, ja opettelimme kollegojen kanssa ensikertaa kohtaamaan toisemme virtuaalisesti. Muistan sen jännityksen, kun peläten lähdin ensimmäiseen Zoom- ja Teams-kokoukseen. Osaisinko käyttää minulle ennestään tuntemattomia välineitä? Onnistuisiko yhteys? Toimiiko internet? Algeriassa, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa, huudeltiin kokouksen aluksi kuorossa: ”Kuuluuko”? ”Kuuletteko minua”?

Onneksi EU-suurlähettiläämme John O´Rourke on ystävällinen ihminen. Hän ohjasi puheenjohtajanamme meitä jokaista kärsivällisesti uuteen tapaamme toimia. Oli turvallista aloitella uutta järjestelmää, sillä hän jaksoi harjoitella virtuaaliyhteyttä myös minun kanssani etukäteen. Hän odotti, kunnes jokainen meistä EU-maan edustajasta oppi uuden järjestelmän ja pääsi linjalle. Bravo hänelle ja minulle! Kuinka ylpeä olinkaan itsestäni. Onnistuin. Osallistuin. Olin valtaväylällä.

Kiinteä side Helsinkiin

Työnantajamme ulkoministeriö otti meidät nopeasti ja tehokkaasti hyvään huomaansa, ja poikkeusoloissa yhteyksiä Helsingin ja Suomen ulkomaanedustustojen välillä lisättiin. Olimme viikoittain Skype-yhteydessä äitiorganisaatiomme kanssa, ja keskustelimme Algerian pandemiatilanteesta ja suurlähetystön henkilökunnan jaksamisesta.

Osastopäällikkö Leena-Kaisa Mikkola pitää edelleenkin tiivistä yhteyttä Suomen kaikkien Afrikan- ja Lähi-idän-suurlähettiläiden kanssa. Tämä kaikki tuntuu hyvältä. Emme ole yksin. Meistä pidetään huolta ja tilanteestamme ollaan kiinnostuneita. Sillä olemmehan tänä poikkeuksellisena aikana Suomen edustajia ulkomailla.

Kansalaisten ja yritystemme tukena

Poikkeusaikana Suomen suurlähetystön tehtävänä on huolehtia Suomen kansalaisista ja kaksoiskansalaisista, jotka ovat ulkomaanmatkalla. Koronapandemian aikana olemme tilanteessa, jossa me, suomalaiset diplomaatit jäämme kukin vuorollamme tänne kauas senkin jälkeen, kun kansalaiset on kotiutettu Suomeen. Meidän tehtävämme on jäädä tänne seuraamaan sitä, millaisia ratkaisuja asemamaamme tekee estääkseen koronapandemian leviämisen. Meidän tehtävämme on tuntea Algerian tilanne.

Suomella on intressejä valvottavana täällä kaukana. Koronapandemian aikanakin suomalaiset yritykset luottavat suurlähetystön tukeen, mikäli eteen tulee haasteita. Siksikin on hyvä, että olemme paikalla ja jatkamme työtämme heidän tukenaan. Pandemia on ajanut paikallisia asiakkaita maksuvaikeuksiin. Olemme suomalaisten yritysten apuna tässä.

Me pysymme vartioasemallamme täällä kaukana, sillä koronatilanne ei Algeriassa ole vielä kääntynyt parempaan suuntaan. Me jatkamme eristäytymistä ihmisistä nyt jo siihen tottuneina. Jatkamme työtämme.

Mitä poikkeuksellinen aika opetti meille?

Opimme, ettei elämässä voi tehdä suunnitelmia. Opimme tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa. Kovinta tässä poikkeuksellisessa ajassa on ollut se, ettemme ole voineet tavata perhettämme pitkään aikaan.

Kollega opetteli laittamaan ruokaa ja kasvattamaan yrttejä. Opimme pitämään vieläkin parempaa huolta Suomen valtion omaisuudesta. Meidän käsissämme Algeriassa on erittäin kaunis ja arkkitehtonisesti merkittävä Suomen suurlähetystörakennus, joka tarvitsee hellää huolenpitoa Välimeren kosteassa ja tuulisessa ilmastossa. Sitä ei kannata jättää tyhjilleen.

Minä kylvin eristyksen aikaan elämäni ensimmäisen kasvimaani. Kasvatan nyt pinaattia, tomaattia, paprikaa, salaattia ja yrttejä. Mieheni on rakentanut puutarhaan kiviportaat ja kiviaitoja. Tälläkin tavalla pidämme valtion omaisuudesta huolta ja saamme aikamme kulumaan aikana, jolloin kaupungille ei tee mieli mennä.