Suomalaisten ja eteläafrikkalaisten etuna koronakriisin kaltaisissa tilanteissa on, että olemme molemmissa maissa oppineet kekseliäiksi ruoanlaittajiksi. 

Näinä merkillisinä aikoina tuntuu, että hyvät uutiset ovat vähissä. Huoli ja ahdistus kasvavat, ja hetkittäin on sellainen olo kuin Suomi olisi kauempana kuin koskaan, vaikka matkaa sinne täältä Afrikan kärjestä on edelleen sama reilut 10 000 kilometriä linnuntietä.

Koronakriisin aikaan lohtua voi löytää pienistä arkisista asioista kuten ruoasta. Mikä onkaan ihanampaa kuin syödä yhdessä ja tuntea, miten kova nälkä talttuu syömällä vatsansa juuri sopivan täyteen. Onneksi yhdessä syöminen onnistuu tätä nykyä nettisovellusten kautta virtuaalisesti – myös koto-Suomessa olevien läheisten seurassa.

Alun perin ajatuksenani oli kirjoittaa Suomen ja Etelä-Afrikan ruokakulttuurien välisistä yhteneväisyyksistä ja kummallisuuksista, sillä tämänvuotinen maakuvatyö-kampanjamme #YeboFinland esittelee suomalaista ruokakulttuuria täkäläisille. Viime viikkojen aikana maailma on kuitenkin mullistunut, joten mämmiin ja skilpadjiesiin (lampaanmaksaa käärittynä munuaisia suojaavaan rasvaiseen vatsakalvoon) liittyvä hassuttelu jääköön siihen, kun tilanne on normalisoitunut.

Kekseliäät penninvenyttäjät

Suomalaisten ja eteläafrikkalaisten etuna koronakriisin kaltaisissa tilanteissa on, että olemme molemmissa maissa oppineet kekseliäiksi ruoanlaittajiksi. Pula-ajat ovat opettaneet meitä käyttämään niitä aineksia mitä saatavilla on, toimimaan säästeliäästi ja hyödyntämään luonnosta löytyviä herkullisia ja ilmaisia aineksia.

Toki huomionarvoista on, että Suomessa pula-aika taittui vuosikymmeniä sitten, mutta miljoonille eteläafrikkalaisille se on yhä totisinta totta. Arvioiden mukaan noin 11 miljoonaa eteläafrikkalaista elää tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolella.

Erään paikallisen ruokatoimittajan mukaan “aito eteläafrikkalainen resepti ei ole monimutkainen ja kallis, vaan pyrkii arvostamaan ja kunnioittamaan sitä, mitä on saatavilla”. Etelä-Afrikassa kulttuurien kirjo on runsas ja vaikutteita on otettu maailman monesta kolkasta. Tämä näkyy myös ruokakulttuurissa, jossa sateenkaarivaltio erityisesti pääsee loistoonsa.

Korppuja ja nokkoskeittoa

Kun Suomessa kostutetaan korppua kahviin, eteläafrikkalainen tuikkaa ruskin rooibos-teehen. Suomalainen poimii ojanpientareelta nokkosia keittoon, eteläafrikkalainen noukkii morogoa muhennokseen. Sadonkorjuun antimien säilyttämiseksi suomalainen tekee hilloa mansikasta, mustikasta ja viinimarjoista. Eteläafrikkalaisen hillopurkista löytyy viikunaa, kumkvattia ja mangoa.

Lihaa ja kalaa kuivataan biltongiksi ja bokkomiksi, jotta ne säilyvät pidempään. Näin tehdään myös hedelmille. Lisäksi perusruokana on edullinen ja ravitseva pap eli maissista tehty enemmän tai vähemmän tiivis puuro, jota voidaan syödä niin aamupalaksi kuin illalliseksi; hieman kuten Suomessa puuroja ja vellejä. Pap höystetään tomaatista ja sipulista tehdyllä chakalaka-vihannesmuhennoksella. Suomessa puuroon laitetaan kuivahedelmäsoppaa.

Entäpä atchar, mango chutney ja hillottu sipuli tai suolakurkku? Pakon edessä aikanaan säilykkeiksi valmistetut hedelmät ja vihannekset ovat tätä nykyä suurinta herkkua.

Kaksi grillikansaa

Mitä muuta yhteistä Suomella ja Etelä-Afrikalla on ruoan suhteen?

Ainakin se, että me molemmat rakastamme makkaraa ja grillausta. Suurinta huvia eivät suinkaan ole isot massatapahtumat tai hienot ravintolaillalliset vaan parasta on, kun saa itse sytyttää tulen grilliin omalla takapihalla pienessä porukassa kaverien tai perheen seurassa.

Täällä grillijuhlat, täkäläisittäin ”braai”, on usein niin kutsuttuja tuo-ja-grillaa illanviettoja (bring and braai). Kaikki tuovat jotain ja kaikki jaetaan. Hiilille laitetaan esimerkiksi perinteisesti valmistettua makkaraa (boerewors), kanan eri osia varpaista fileeseen ja naudanlihaa, jos sitä on saatavilla.

Eteläafrikkalaiset ja suomalaiset ovat maantieteellisestä etäisyydestään huolimatta huomattavan samalaisia. Ja niin oikeastaan olemme me kaikki maapallomme ihmiset.

Kun tulee nälkä, syödään. Jos toisella ei ole mitä syödä, ruoka jaetaan. Sillä mikä onkaan parempaa kuin yhteinen ateria!