Mosambikin naistenpäivää juhlittiin tänä vuonna hätätilan keskellä. Jo nyt on selvää, että koronakriisin selättämisessä korostuu naisten vastuu.

Viimeksi kuluneiden lähes neljän vuoden aikana Mosambikissa olen aina osallistunut huhtikuisen naistenpäivän juhlintaan. Päivään kuuluu yleensä ohjelmaa ja iloista yhdessäoloa: on kulkueita, tassiesityksiä, muotinäytöksiä ja paljon muuta, virallisen seppeleen laskun lisäksi.

Tänä vuonna kaikki oli toisin. Koronapandemian takia maassa on hätätila, jonka takia kaikki yli 20 henkilön kokoontumiset ja tapahtumat on kielletty. Päiväkodit, koulut ja yliopistot sekä ruoka- ja juomapaikat on suljettu, ja julkista liikennettä koskevat määräykset rajoittavat ihmisten liikkumista.

Pelko viruksen leviämisestä varjostaa kaikkea elämänmenoa. Myös naistenpäivänä kadut ammottivat tyhjyyttään. Virallinen seremonia Sankareiden aukiolla toki järjestettiin, mutta siihen sai osallistua vain kourallinen ihmisiä ja normaalin 40-henkisen sotilassoittokunnan sijaan soittajien määrä oli rajattu viiteen.

Naisjärjestöt: ”Juhlikaa kotona”

Mosambikin naistenpäivää vietetään 7. huhtikuuta maan itsenäistymistaistelun sankarin Josina Machelin kuolinpäivän muistoksi. Josina Machel lähti Mosambikista vuonna 1968, alle 20-vuotiaana, liittyäkseen vapautustaisteluun Tansaniassa ja menehtyi siellä vuonna 1971, ennen Mosambikin itsenäistymistä vuonna 1975. Hänen työnsä tasa-arvon puolesta innoitti maan ensimmäisen naisjärjestön perustamiseen.

Tänä vuonna maan suurimman naisjärjestön OMM:n johtaja kehotti jo aamu-uutisissa kaikkia naisia jäämään koteihinsa ja juhlimaan päivää perheidensä kesken. OMM oli koonnut omat joukkonsa kampanjoimaan koronaa vastaan, joten juhlivien kulkueiden sijaan Maputon katuja koristivat mainokset, joissa muistutettiin käsihygieniasta, yskimisetiketistä, sosiaalisten kontaktien minimoimisesta ja turvaväleistä.

Aivan kaikkia perinteitä kehotukset eivät kuitenkaan murtaneet. Edellisenä päivänä kapulanakauppa oli käynyt vilkkaana, sillä naistenpäivän ruusun sijaan mosambikilaiset naiset saavat perinteisesti lahjaksi uuden kapulanakankaan. Kapulana kuuluu mosambikilaisnaisten perusvaatetukseen, ja valtaosa naisista pukeutuu siihen niin arkena kuin juhlapäivinä.

Naiset vastuunkantajina

Jo nyt on selvää, että naisten vastuu korostuu tämänkin kriisin selättämisessä. Omassa naistenpäivän tervehdyksessään presidentti Filipe Nyusi puhui naisten mittaamattomasta merkityksestä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämisessä sekä kansakunnan hyvinvoinnin rakentamisessa. Hän toi esiin naisten keskeisen roolin myös koronan vastaisessa taistelussa. Presidentin sanoin jälleen kerran ”nainen, elämän lähde, perheen kasvattaja ja huoltaja” joutuu kantamaan suuren vastuun viruksen leviämisen estämistä omassa perheyhteisössään – koska kodin ja perheen puhtaanapito on edelleen pääosin naisten työtä.

Myös epidemian taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset iskevät naisiin. Mosambikissa valtaosa työvoimasta työskentelee epävirallisella sektorilla kuten pienviljelijöinä, katukauppiaina, käsityöläisinä ja apulaisina. Hätätilan myötä epävirallisella sektorilla elantonsa hankkivien ihmisten, erityisesti naisten, toimeentulomahdollisuudet ovat kaventuneet entisestään.

Koulujen sulkeutuminen, kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset, epävirallisten katukauppojen kieltäminen sekä pelko viruksen leviämisestä ilmavirtojen mukana ovat lähes lopettaneet monet pikkutorit, ruokamarkkinat ja palvelujen kysynnän. Katukauppiaat elävät kädestä suuhun, ja kun kauppa ei käy, heiltä kirjaimellisesti loppuu leipä.

Hätätilan myötä voimaantulleet rajoitukset sekä taloudellinen ahdinko lisäävät jännitteitä ja koettelevat myös perheyhteisöjä. Samoin kuin Suomessa, myös Mosambikissa kannetaan huolta kotiväkivallan ja päihteiden käytön lisääntymisestä poikkeusoloissa.

Kepan (nyk. Fingo) tuella 1990-luvun alkuvuosina perustettu mosambikilaisten naisjärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Mulher korostaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvia uhkia, kuten seksuaalista väkivaltaa, keskeisimpinä koronan aiheuttamina riskeinä. Pidemmällä aikavälillä naisia ja tyttöjä uhkaa aliravitsemus, koska kulttuuristen sääntöjen mukaan he ovat jonon viimeisinä perheen ruoka-annoksia jaettaessa. Naisten tartuntariskiä taas lisää se, että valtaosa terveydenhuoltoalan työntekijöistä on naisia ja koko Mosambikin terveydenhuoltojärjestelmä kärsii suojavälineiden puutteesta.

Naisten moninkertainen työtaakka

Pohdin pandemian vaikutuksia myös pitkäaikaisen ystävättäreni, suomalaisittain jo karanteeni-iän saavuttaneen Terezinha da Silvan kanssa. Hän on tehnyt työuransa Mosambikin naisten ja lasten aseman parantamiseksi itsenäistymistaistelun vuosista alkaen ja toiminut myöhemmin sosiaaliturvaministerinä, naisjärjestöjen luottamustehtävissä sekä kansalaisaktivistina.

Terezinha kertoi, että hygieniasuositukset ovat moninkertaistaneet naisten työtaakan erityisesti maaseudulla. Käsien pesuun tarvitaan vettä ja vedenhaku on yleensä naisten ja tyttöjen työtä.

Mosambikissa vain 17 prosentilla väestöstä on käytössään puhdasta vettä: kaupunkialueilla vesijohtoverkko kattaa noin 43 prosenttia väestöstä, mutta maaseudulla vain viidellä prosentilla väestöstä on jonkinlainen vesihana kotonaan tai pihapiirissä. Muut hakevat veden puroista, joista, lähteistä ja kuka mistäkin kantaen vesiämpäreitä päänsä päällä pitkiä matkoja.

Sama koskee polttopuun hakua. Hygieniamääräysten mukaisesti käsiä on pestävä useita kertoja päivässä lämpimällä vedellä ja saippualla, mistä molemmista on puute erityisesti maaseudulla.

Kriisin yli ja eteenpäin

Helppoja ratkaisuja sen enempää akuutin koronakriisin kuin pandemian pitkän aikavälin taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten selättämiseksi ei toistaiseksi ole. Teollisuusmaat ja kehitysmaat painivat samojen ongelmien kanssa; tosin ongelmien vaikeusaste on hyvin erilainen. Mosambikin kaltaiset kehitysmaat tarvitsevat teollisuusmaiden tukea kyetäkseen estämään absoluuttisessa köyhyydessä elävien lukumäärän räjähdysmäisen kasvun ja turvatakseen yhteiskunnan toimivuuden ja vakauden. Naisten aseman turvaamiseen tarvitaan erityistä tukea.

Naistenpäivänä Maputon tyhjiä katuja ajaessani ajattelin, että meillä on Josina Machelilta edelleen paljon opittavaa. Niin nyt kuin tulevaisuudessakin tärkeintä on se, että naiset saavat mahdollisuuden osallistua täysivertaisina miesten rinnalla poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä päätöksentekoon.

Vain tämä voi varmistaa, että seuraavan kriisin iskiessä naiset eivät taas jää alakynteen ja huoltojoukkoihin. Ja että he saavat jatkossa muutakin kuin naistenpäivänä uuden kapulanakankaan.