Koillis-Nigeriasta rajojen yli Tšadjärven ympäröiviin maihin levinnyt konflikti on myös yksi maailman vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Pysyvän rauhan aikaan saamiseksi on välttämätöntä vastata alueen kehityshaasteisiin, eikä se onnistu ilman ulkoista apua.

Saharan etelälaidassa sijaitseva Tšadjärvi on keskeinen makean veden lähde yli 30 miljoonalle ihmiselle, neljän eri maan alueella. Tšadjärven alue ja erityisesti Koillis-Nigeria kärsii yhdestä maailman vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Avun varassa elää tällä hetkellä yli 10 miljoonaa ihmistä – liki kaksi kertaa Suomen väkimäärä.

Tšadjärveä ympäröivistä maista Niger ja Tšad kuuluvat maailman vähiten kehittyneisiin, ja myös Nigeriassa ja Kamerunissa järveä ympäröivät osavaltiot ovat maiden köyhimpiä alueita. Alueella riehuvaan konfliktiin ja humanitaariseen katastrofiin johtaneet syyt ovat erityisesti ympäristön muutoksessa ja osattomuudessa.

Ilmastonmuutos heikentänyt taloudellisia mahdollisuuksia

Tšadjärvi oli maailman kuudenneksi suurin makean veden lähde vielä 1960-luvulla, mutta etenkin 70- ja 80-lukujen vakavat kuivuudet aiheuttivat järven kutistumisen vain kymmenekseen entisestä pinta-alastaan. Alueen talous perustuu lähes kokonaan maanviljelykselle, kalastukselle ja paimentolaisuudelle. Järven kuivuminen tarkoitti taloudellista katastrofia paikallisille asukkaille.

Viime vuosikymmeninä Tšadjärvi on palannut liki puoleen entisestä koostaan. Globaalin ilmastokriisin vaikutukset näkyvät kuitenkin erityisesti sään arvaamattomuutena ja lämpötilojen nousuna, mikä vaikeuttaa maanviljelystä ja elämän perusedellytyksiä jo entuudestaan rutiköyhällä alueella.

Tšadjärven alueen osavaltiot ovat kaikissa järveä ympäröivissä maissa syrjäseutua. Ne eivät ole saaneet samanlaista keskushallinnon huomiota kuin keskeisemmät osavaltiot. Valtionhallinnon vähäinen läsnäolo on johtanut vakavaan alikehittyneisyyteen. Maailman korkeimpiin kuuluva syntyvyys, alhainen koulutustaso ja köyhyys vaivaavat koko Tšadjärven aluetta.

Myös perinteiset yhteiskunnalliset rakenteet ja osin myös niiden murtuminen ovat aiheuttaneet ongelmia. Naisten rooli on alueen yhteiskunnissa ollut perinteisesti heikko. Päätösvalta on yhteisöissä ollut pitkälti miehillä ja pojilla. Taloudellinen valta on ollut erityisesti vanhemmilla miehillä, mikä on johtanut nuorten taloudelliseen syrjäytymiseen.

Ilmastokatastrofin luomat taloudelliset paineet vähentävät taloudellista jakovaraa, mikä on johtanut jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien nuorten entistä pahempaan syrjäytymiseen.

Rajat ylittävä konflikti

Osattomuus yhteiskunnasta luo hedelmällisen maaperän radikalisoitumiselle. Koillis-Nigeriassa viimeisin konflikti sai alkunsa vuonna 2009 Boko Haramin ja Nigerian turvallisuusjoukkojen välisistä yhteenotoista.

Laajaan kansainväliseen tietoisuuteen Koillis-Nigerian kärsimys nousi vuonna 2014 Boko Haramin kidnapattua 276 koulutyttöä Chibokin kylästä. Bring Back Our Girls -kampanja sai laajaa kansainvälistä huomiota myös Michelle Obaman ja monien muiden julkisuuden henkilöiden ottaessa siihen osaa.

Laajasta julkisuuskampanjasta huolimatta kidnapatuista tytöistä on 112 on yhä viiden vuoden jälkeenkin kadoksissa. Laaja kampanja käänsi kuitenkin maailman huomion Tšadjärven alueelle. Kansainvälisen yhteisön tuki Koillis-Nigerian humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi oli vuonna 2017 liki miljardi dollaria.

Boko Haramin hallussaan pitämä alue oli laajimmillaan vuonna 2015 sen käsittäessä yksin Koillis-Nigerian alueella useita kymmeniä paikallishallintoalueita. Nigerian hallinto onnistui ajamaan äärijärjestön sen valtaamista kylistä ja kaupungeista vuoden 2015 aikana.

Konfliktin ajateltiin lähestyvän loppuaan ja presidentti Buharin hallinto julistautuikin voitokkaaksi terrorismin vastaisessa taistelussaan pian valtaantulonsa jälkeen.

Järjestö keräsi kuitenkin voimia muutaman vuoden hiljaiselon aikana ja palasi näyttämölle entistä vahvempana. Jo aiemmin kahtiajakautuneen Boko Haramin organisoituneempi ISWAPina (Islamic State’s West Africa Province) tunnettu siipi on pystynyt haastamaan armeijaa kesästä 2018 lähtien uudestaan. ISWAPin uudelleen organisoituminen ja vahvistunut toimintakyky kertovat siitä, ettei Tšadjärven alueen konfliktia voida yksinään sotilaallisin keinoin voittaa. ISWAP pystyy rekrytoimaan lisää taistelijoita riveihinsä niin kauan, kuin alueen talous ei pysty takaamaan elantoa ihmisille.

Tšadjärven konflikti ei ole erillään muusta maailmasta. Konfliktin dynamiikkaan vaikuttaa monet ulkoiset tekijät. Pelkona on, että Islamilaisen valtion kaatuminen Lähi-idässä luo osaltaan lisää painetta Tšadjärven rannoille.

On myös syytä pohtia, miten konfliktit läheisissä Malissa, Burkina Fasossa ja muualla Nigeriassa vaikuttavat Tšadjärven ympäristöön. Olisiko pahimmillaan mahdollista, että riittävän karismaattinen johtaja voisi yhdistää nyt paikoin keskenäänkin taistelevat ryhmittymät koko Länsi-Afrikan alueella? Miten tämä vaikuttaisi alueen valtioiden toimintakykyyn? Voisiko alueellinen epävakaus heijastua myös laajemmalle alueelle?

Kohti kestävää rauhaa

Toisaalta myös vastaus konfliktiin on ollut rajat ylittävä. Yhtenä esimerkkinä tästä on alueen maista koostuva MNJTF (Multinational Joint Task Force), jonka mandaattiin kuuluu terrorismin vastainen taistelu. Myös Euroopan unioni on osaltaan tukenut sotilasliittouman toimintaa.

Vastaavasti alueen vakauteen ja kehitykseen liittyvää työtä koordinoi Tšadissa päämajaansa pitämä Lake Chad Basin Commission. Alun perin ympäristökysymyksiin keskittynyt organisaatio on saanut entistä merkittävämpää roolia alueen maiden yhdessä Afrikan unionin ja YK:n kehitysohjelma UNDP:n kehittämän alueellisen vakauttamissuunnitelman toteuttamisessa.

Myös Tšadjärven alueen kuvernöörit tapaavat vuosittain kuvernööri foorumissa, jossa keskustellaan rajat ylittävistä suunnitelmista alueen haasteiden ratkaisemiseksi.

Rauhan aikaan saamiseksi on välttämätöntä vastata alueen kehityshaasteisiin. Sotilaalliset ratkaisut eivät tule kestämään, mikäli ihmisten eletyssä todellisuudessa ei tapahdu konkreettisia muutoksia. Siirtyminen konfliktista äärimmäiseen köyhyyteen ei riitä vakauden ylläpitämiseksi alueella.

Alueen vakauttaminen vaatii luottamuksen palauttamista paikallishallinnon ja kansalaisten välille – alueen valtioiden on mahdollistettava viranomaisten toiminta ja tuotava valtion palvelut ihmisten luo. Mikäli valtiovalta ei tuota vähimmäispalveluita kansalaisilleen edes perusturvallisuuden muodossa, eivät he koe olevansa osa yhteiskuntaa, mikä puolestaan lisää radikalisoitumisen riskiä.

Alueen talous on myös saatava jaloilleen, jotta se pystyy vastaamaan valtavaan nuorisotyöttömyyteen. Tšadjärven ympäristössä pitäisi syntyä yli puoli miljoonaa uutta työpaikkaa vuosittain, jotta pystyttäisiin vastaamaan työikäisen väestön kasvuun. Myös koulutukseen, etenkin tyttöjen koulutukseen, tulisi panostaa. Ei ainoastaan koulutuksen itsensä takia, vaan myös korkean syntyvyyden hillitsemiseksi.

Syntyvyyden lasku nykyisestä 5,5 lapsesta naista kohden on välttämättömyys alueen vakauden lisäämiseksi. Väestönkasvun hillitseminen on välttämätöntä taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi.

Kansainvälinen yhteisö voi omalta osaltaan tukea alueen valtioita avustamalla yhtä aikaa humanitaarisessa kriisissä – jo pelkästään humanitaaristen periaatteiden velvoittamina – sekä pyrkimällä tukemaan alueen kehityshaasteiden ratkaisemisessa.

Kehityksen tukeminen konfliktialueella on kuitenkin erittäin haastavaa. Kehityksen aikaansaaminen vaatii riittävää turvallisuutta alueella. Se vaatii myös avunantajamailta riittävän nopeaa reagointia, joustavuutta ja riskinottokykyä. Ilman ulkopuolista tukea on epätodennäköistä, että Tšadjärven alue tulisi tervehtymään.