Norjan kansallispäivä 17. toukokuuta on Norjan näyttävin juhlapäivä, joka on verrattavissa suomalaiseen vappujuhlaan. Katukuvaa dominoi loputon kansallispukujen ja Norjan lippujen meri sekä lasten iloiset, usein jäätelön tahrimat kasvot. Säälläkään ei ole mitään vaikutusta juhlahumuun, sillä kansallispukuun löytyy kyllä yhtyeensointuva sateenvarjo sekä villaviitta.

Juhlan merkkejä ilmassa

Kyseessä on koko maan kattava kollektiivinen syntymäpäiväjuhla, jonka lähestymisen merkit alkavat näkyä jo useita viikkoja ennen H-hetkeä. Jo huhtikuun puolella kauppoihin ilmestyy kaikki tarvittava rekvisiitta kuten Norjan liput, juhlapinssit ja viirit. Lehdet suosittelevat juhlakakkureseptejä, joilla teet varmasti vaikutuksen vieraisiin, samalla kun viereisellä sivulla annetaan niksejä siitä, miten mahtua pieneksi menneeseen bunadiin eli norjalaiseen kansallispukuun tänäkin vuonna.

Kaikkein selvin merkki päivän lähestymisestä on kuitenkin katuhiekkojen ahkerasta putsauksesta aiheutuva pölypilvi katujen yllä. Olisihan se nyt ihan ennenkuulumatonta, että päivää juhlittaisiin hiekkaisilla kaduilla!

Stressiä ja samppanjaa

Kansallispäivä itsessään voi olla melko pitkä ja stressaava varsinkin pienten lasten vanhemmille. Useimmiten päivä alkaa jo kukonlaulun aikaan lipunnostolla koulun pihalla, minkä jälkeen lasten päivä jatkuu paraatilla. Tämä onkin yksi päivän kohokohdista jokaisessa kaupungissa ja vuonon nurkassa.

Jännittyneet ja iloiset lapset marssivat luokka kerrallaan hiekattomilla kaduilla, samalla kun kouluorkesterit marssivat vierellä soittaen enemmän tai vähemmän nuottien mukaisesti 17. mai klassikoita. Katujen varret ovat täynnä sukulaisia, jotka yrittävät epätoivoisesti saada onnistuneen kuvan omasta pikku Olasta/Karista, joka yleensä marssii juuri toisella puolella katua.

Lapsettomat voivat ottaa 17. mai päivän hiukan rennommin, ja onkin tavallista kokoontua ystäväporukalla yhteiselle ”aamupalalle”, jonka tarjontaan kuuluvat vakiovarusteena samppanja ja mansikat. Päivään kuuluvat myös olennaisesti makkara ja lompe (perunalettumainen makkaranpidike) sekä jäätelö. Yleensä myös talviunilla ollut grilli kaivetaan esille varastonnurkasta viimeistään tätä päivää varten.

Paljon melua russebussista

Päivän aikana marssivat myös viimeistä luokkaa käyvät lukiolaiset Skamista tutuissa punaisissa ja sinisissä russedress-asuissaan. Kansallispäivän jälkeen alkavat lukion päättävät kokeet, joten viimeisestä juhlapäivästä otetaan yleensä kaikki irti. Monilla asuinalueilla korvatulpat tulevat tarpeeseen yön pimetessä, kun russebussien äänentoistolaitteet pumppaavat ilmoille vuoden tanssihitit.

17. mai ei ole mikään leikin asia

Norjan kansallispäivä on kaiken kaikkiaan oikein iloinen ja hauska juhla, mutta siihen suhtaudutaan myös tietyllä vakavuudella ja päivään liittyy paljon odotuksia, joiden rikkomisesta voi saada osakseen sosiaalista paheksuntaa.

Tämän sai kokea nahoissaan pari vuotta sitten italialaissyntyinen isä, joka kuumensi tunteita mielipidekirjoituksella, jossa hän otti kantaa kansallispäivään liittyviin koulujen talkoisiin, jotka tunnetaan Norjassa paremmin nimellä ”dugnad”.

17. mai dugnad tarkoittaa näennäisesti vapaaehtoisia talkoita, joilla kaikki päivän käytännönjärjestelyt saadaan hoidettua, samalla kun tällä kerätään varoja vanhempainyhdistyksen toimintaan. Kyseinen isä kyseenalaisti kirjoituksessaan sen, miten mielekästä on, että hän kolmen lapsen isänä viettää koko päivän parkkivahtina sen sijaan, että hän voisi nauttia tästä lasten juhlapäivästä yhdessä perheensä kanssa. Aihe ylitti uutiskynnyksen koko Norjassa ja sai aikaan keskustelua sekä puolesta että vastaan.

Varo bunadpoliisia!

Dugnadin lisäksi tunteita kuumentavat kansallispukuun liittyvät erimielisyydet. Kansallispukupoliiseiksikin kutsutut tahot keskustelevat siitä, voiko norjalaisen kansallispuvun ostaa muualta kuin Norjasta ja saako puvun mallin valita vapaasti riippumatta siitä mistä päin Norjaa on kotoisin.  Myös muiden kuin Norjan lippujen heilutuksen sopivuus nousee esille keskusteluissa tasaisin väliajoin.

Erehdysten kautta etiketti haltuun

Olen myös itse onnistunut rikkomaan kansallispäivään liittyviä kirjoittamattomia sääntöjä useaan otteeseen vuosien saatossa. Sain ensimmäisen kosketukseni 17. mai -juhlaan jo vuonna 2008 ollessani Norjassa vaihto-oppilaana. Juuri kun olin lähdössä ulos ehtiäkseni katsomaan lasten paraatia, sain tutulta norjalaiselta epäilevän katseen, ja hän kysyi: ”Oletko tosiaan NOISSA vaatteissa lähdössä ulos?”. Eihän siinä lopulta auttanut muu kuin mennä takaisin ja etsiä esille juhlamekko ja hienommat kengät. Hetkeäkään en tätä katunut, koska olisin t-paita ja farkut -tyylissäni erottunut Suomeen asti juhlavassa ihmismeressä, joka minua odotti kaupungilla.

Myöhemmin nostatin kulmakarvoja tuttujen norjalaisten ja naapureiden parissa, kun unohdin liputtaa parvekkeellani, ja toisen kerran, kun kerroin tehneeni puutarhatöitä juhlimisen sijaan. Nyt olen jo sen verran norjalaistunut, että osaan liputtaa oikein, ja jos päivää ei tule kummemmin juhlittua, niin pidän sen ihan omana tietonani.

Turistin unelmapäivä Norjassa

Satunnaiselle turistille 17. mai on kaikesta huolimatta unohtumaton kokemus, joka on jo sellaisenaan hyvä syy vierailla täällä vuonojen luvatussa maassa. Voin luvata, että vaikutelma norjalaisista on ihan erilainen tämän kokemuksen jälkeen. Suosittelen ehdottomasti visiittiä Norjaan silloin, mutta muistathan sitten pakata mukaan asiaankuuluvan juhlapuvun ja siihen sointuvan sateenvarjon.