Suomen Oslon suurlähetystön blogista on tähän mennessä vastannut mainio keittiömestarimme Pasi. Päätimme kuitenkin laajentaa blogimme aihekenttää koskemaan kaikenlaisia norjalaisilmiöitä ruoan lisäksi. Samalla kirjoittajakunta laajenee, ja ensimmäisenä vuorossa on neuvonantajamme Henna Kvam, joka kertoo Suomen ja Norjan perhepolitiikan eroavaisuuksista. Tervetuloa lukemaan suurlähetystön öljyttyjä näkemyksiä Norjasta!
Tasa-arvo on norjalaisen perhepolitiikan keskiössä
Suomessa on alkuvuodesta keskusteltu perhevapaauudistuksen kaatumisesta ja siihen johtaneista syistä. Norjalaisesta näkökulmasta keskustelun seuraaminen on mielenkiintoista. Kahdessa toisiaan suhteellisen lähellä olevassa Pohjoismaassa ajatellaan perhevapaista, lasten päivähoidosta ja kotihoidontuesta yllättävän eri tavoin.
Kiteytettynä voisi todeta Norjassa sukupuolten välisen tasa-arvon olevan keskeinen argumentti kaikessa aihetta sivuavassa keskustelussa. Suomessa puolestaan vedotaan huomattavasti Norjaa useammin perheiden valinnanvapauteen ja lapsen oikeuteen olla kotona ensimmäiset vuotensa.
Kolmeen osaan jaettu vanhempainvapaa
Norjan vanhempainvapaajärjestelmää voi jopa pohjoismaisessa mittakaavassa kuvailla ruhtinaalliseksi. Vanhempainvapaalla voi olla 49 viikkoa täydellä palkalla tai 59 viikkoa 80 prosentin palkalla. Viime vuosina on Norjassakin keskusteltu isyysvapaan pituudesta ja jopa isäkiintiön tarpeellisuudesta. Kiintiön lyhentäminen 14 viikosta kymmeneen vuonna 2013 ei kuitenkaan tuonut toivottuja tuloksia – vapaaehtoisuus ei houkutellut isiä jäämään kotiin kymmentä pakollista viikkoa pidemmäksi aikaa. Tanskassa kävi aikanaan samoin kun isille tarkoitettu kiintiö poistettiin.
Toista kauttaan istuva konservatiivihallitus onkin juuri esittänyt perhevapaiden jakoa kolmeen osaan, joista yksi kolmasosa on korvamerkitty äidille, yksi isälle ja viimeisestä kolmanneksesta perhe saa päättää vapaasti. Esitys menee todennäköisesti läpi suurkäräjillä. Uusi järjestelmä astunee voimaan jo tänä kesänä.
Kotihoidontuen lakkauttamista kannatetaan laajasti
Kotihoidontukeen suhtautuminen on Norjassa ja Suomessa varsin erilaista. Norjassa suurin osa puolueista kannattaa avoimesti kotihoidontuen lakkauttamista, samoin suurimmat työmarkkinajärjestöt niin työntekijöiden kuin työnantajien puolella. Kotihoidontuki nähdään esteenä tasa-arvon ja maahanmuuttajien integraation toteutumiselle. Kotiin jää tavallisesti vähemmän tienaava puoliso, joka yleensä on äiti. Naisten pidemmät vanhempainvapaat puolestaan hankaloittavat naisten etenemistä työuralla, mikä osaltaan johtaa myös sukupuolten välisiin palkkaeroihin.
On toki huomattava, että Norjassa työttömyys on 4 % ja monella on vakituinen työpaikka, johon palata. Julkisella sektorilla kannustetaan pienten lasten äitejä palaamaan nopeasti työelämään takaamalla tunnin tai kahden palkallinen imetysvapaa päivittäin. Alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmilla on myös mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa.
Päiväkoti on osa lähes jokaisen norjalaislapsen arkea
Lapset viedään Norjassa suomalaislapsia aikaisemmin päiväkotiin: 1 – 2-vuotiaista norjalaislapsista 82 % on päivähoidossa ja 3 – 5-vuotiaista lapsista päivähoidossa on 97 %. Kaiken kaikkiaan alle kouluikäisistä lapsista (Norjassa koulu alkaa 6-vuotiaana) päivähoidossa on 91 %. Suomessa vastaava luku on 68 %. Kenties näistä korkeista luvuista johtuen Norjassa ei ole yli vuoden ikäisille kotona hoidettaville lapsille päiväsaikaan juuri mitään kerho- tai harrastustoimintaa.
Päivähoito-oikeuden rajoittamista ei Norjassa edes harkita, päinvastoin. Integraation edistämiseksi joissakin Oslon kaupunginosissa lapsen saa viedä ilmaiseksi hoitoon 20 tunniksi viikossa. Kun perheeseen syntyy uusi lapsi, pidetään itsestään selvänä, että vanhemmat lapset jatkavat päiväkodissa siitä huolimatta, että toinen vanhemmista on vauvan kanssa kotona. Päivähoito nähdään ennen kaikkea lapsen oikeutena varhaiskasvatukseen ja sosiaalisiin suhteisiin muiden lasten kanssa.
Ristiriitaisten odotusten keskellä
Pienten lasten vanhempana on välillä huvittavaa tasapainoilla suomalaisten ja norjalaisten odotusten ristitulessa. Kotona pikkusiskon kanssa hoidettavaa 3-vuotiasta säälittiin kovasti Norjassa, hän kun ei päässyt osalliseksi päiväkodin sosiaaliseen toimintaan. Kun tämä samainen 3-vuotias sitten pääsi päiväkotiin toisen vanhemmista vielä ollessa vanhempainvapaalla, kuului Suomesta paheksuntaa siitä, kuinka lapsiraukka ulkoistetaan päiväkodin kasvatettavaksi samalla kun toinen vanhemmista on vauvan kanssa kotona.
Lapsen etu vs. tasa-arvo
Norjalaisessa keskustelussa poissaolollaan loistaa pohdinta siitä, onko päiväkoti vuoden ikäiselle lapselle paras paikka. Suomessa puolestaan tuetaan kotihoidontukea vetoamalla perheiden valinnanvapauteen. Siitä, kuinka todellista valinnanvapaus on, kun kotiin jäävä puoliso lähes poikkeuksetta on vähemmän tienaava nainen, keskustellaan vähemmän.
Muiden Pohjoismaiden esimerkit todistavat, että tasa-arvo perhevapaiden jaossa tuskin toteutuu, ellei valtio ohjaa vapaiden käyttöä. Norjan etuna on velaton valtiontalous ja alati kasvava öljyrahasto, jossa on jokaista norjalaista kohti 1,5 miljoonaa kruunua, eli noin 155 340 euroa.