Eremitaasin johtaja Mihail Piotrovsky vetosi huhtikuussa Venäjän johtoon, että se auttaisi koronaviruksen kanssa kamppailevaa museoalaa. Viesti kuului: ”Pelastakaa kulttuuri koronalta!”
Kuinka Pietarin kulttuuriala voi koronan kynsissä? Turismista elävä kaupunki joutuu nyt koville. Verkkolehti Fontanka kyseli pietarilaisilta kulttuurialan toimijoilta, miten korona iskee heidän talouteensa. Kuten arvata saattaa, iskeehän se. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Pietari ei eroa globaalin viruksen haavoittamista kaupungeista. Uudemmat kulttuurikeitaat, kuten Novaja Gollandija ja Sevkabel Port, kertovat selviävänsä suht vähin vaurioin. Nämä alueet tarjoavat eri alojen toimijoille viihtyisän toimintaympäristön. Pandemian ajan ne voivat tehdä esimerkiksi rakennustöitä alueillaan. Mutta entäpä näiden kulttuurikeskusten vuokralaiset eli alueiden yrittäjät? Novaja Gollandija on perustanut vuokralaistensa avuksi VKontakteen Support Locals -ryhmän, jonka kautta paikalliset voivat tilata alueella toimivien yrittäjien tuotteita verkosta.
Legendaarinen, monelle suomalaiselle tuttu pietarilainen taidekeskus Pushkinskaja 10 on tällä hetkellä suurissa vaikeuksissa. Se on vuosikymmenien ajan rakentanut Moskovan rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kortteliin erilaisia näyttelytiloja, taiteilijoiden työtiloja, pieniä teattereita, venäläisen musiikin museon, Fish Fabrique -baarin ja paljon, paljon muuta. Nyt toiminta on kuitenkin vaakalaudalla, sillä taidekeskus ei selviä vuokristaan. Pushkinskaja 10 on käynnistänyt sosiaalisessa mediassa erilaisia tukikampanjoita, mutta niiden tuotoilla ei pystytä kattamaan koko toimintaa.
Suomen Pietarin pääkonsulaatti on tehnyt ahkeraa yhteistyötä paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Maakuvatyö on tärkeä osa Suomen ulkoministeriön toimintaa ja missäpä se paremmin onnistuisi kuin siellä, missä paikalliset kokoontuvat. Jo vuosien ajan pääkonsulaatti on ollut mukana tuomassa esimerkiksi suomalaisia artisteja eri festivaaleille. Tänä vuonna kaikki on toisin. Pandemia pyyhkäisee monet festivaalit suoraan ensi vuoden kesälle, mutta toiveikkaitakin järjestäjiä vielä löytyy. Stereoleto-festivaalia tuottava Ilya Bortnuk aikoo ensi alkuun siirtää festivaalin syyskuulle ja toivoo, että rajoituksia voitaisiin tuolloin jo purkaa. Se voi olla liikaa toivottu, sillä festivaali on viime vuosina kerännyt toistakymmentä tuhatta ihmistä kuuntelemaan kansainvälisiä ja paikallisia artisteja ja tällä hetkellä isot joukkokokoontumiset eivät vaikuta mahdollisilta.
Pienimmät ovat tietysti isoimmassa pulassa. Yksi Pietarin vanhimmista taidegallerioista, Borey, muuttui virtuaaliseksi heti pandemian puhjettua. Valitettavasti ihmiset eivät nyt investoi taiteeseen ja kauppa käy huonosti. Ilman tukea gallerian pitäminen voi muuttua mahdottomaksi. Boreyn johtaja Tatjana Ponomarenko sanoo Fontankan haastattelussa, että ”ensimmäisen kuukauden sinnittelemme, toisena on jo vaikeaa, kolmantena kuolemme”.
Tätä kolumnia kirjoittaessani, toukokuussa, on mahdotonta nähdä kesää kauemmaksi. Vaikka tilanne näyttää pahalta, uskon, että me selviämme tästä – yhdessä. Nyt on aika miettiä uusia tapoja tehdä yhteistyötä ja olla läheisesti yhteyksissä pietarilaisiin yhteistyökumppaneihin. Tavallaan se ei eroa pääkonsulaatin perinteisestä maakuvatyöstä. Nyt vaan täytyy keksiä pyörä uudestaan ja toivoa, että Eremitaasin johtajan vetoomus kuullaan ja kulttuurikin saadaan pelastettua koronalta.
Teksti on julkaistu myös kolumnina Venäjän aika -lehden numerossa 2/2020.
Lue myös Anna Laineen kirjoitus koronaan huhtikuussa heräilleestä Pietarista.