Yhtenä aamuna mieheni huikkasi Pietarin-kotimme keittiöstä: ”Tule katsomaan! Taisin kuulla ihan oikein eilen illalla. Meillä käy hiiri kylässä.” Kurkistin keittiön kaappiin ja näin pienet inhottavat papanat. Nyrpistellen putsasimme kaapin. Puolisoni lähti tien toisella puolella sijaitsevaan tuhannen tavaran kauppaan ostamaan loukkua. Lastenhoitajamme toi pieniä ovisalpoja, joilla saimme kaapin oven sillä tavalla säppiin, ettei vauva pääsisi kaivelemaan hiirenkakkoja siinä tapauksessa, että otus olisi loukkua ovelampi.

Samaan aikaan saimme uutisia Moskovasta. Kaupungissa otettaisiin käyttöön liikkumista rajoittavia kieltoja. Venäjällä alettiin herätä hiirtä massiivisesti pienemmän tuoholaisen, koronaviruksen, olemassaoloon. Tähän asti omatkin venäläiset tuttavani olivat lähinnä naureskelleet suomalaisille, jotka olivat heidän mielestään hysteerisiä influenssapöpön suhteen. ”Venäjällä on selvitty pahemmistakin vitsauksista”, he sanoivat vinosti hymyillen.

Muutamassa päivässä tilanne muuttui radikaalisti. Työpaikallani Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa oli jo siirrytty vuorotyöhön. Puolet väestä teki ensin töitä viikon, sen jälkeen toinen puoli tuli töihin. Oma tiimini, joka vastaa muun muassa sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä, teki ympäripyöreitä päiviä, kuten moni muukin pääkonsulaatissa. Presidentti Putin kehotti kansalaisia olemaan hamstraamatta tattaria. Hetkellisesti se kuitenkin loppui kauppojen hyllyiltä. Vessapaperia jostain kumman syystä haalittiin vähemmän.

Pietari seurasi Moskovan ohjeita suositellen kotona pysymistä. Työpaikallani järjestettiin henkilöstökokouksia, joissa kerrottiin tilanteen vakavuudesta. Vaikka Putin määräsi työntekijät viikoksi lomalle, nyt ei olisi syytä lähteä mökkeilemään tai lomalle Sotšiin.

Jokainen päivä toi uusia rajoituksia, jotka koskivat niin venäläisiä kuin Venäjällä asuvia ulkomaalaisia. Viimeinen Allegro-juna oli jo aikapäivää sitten lähtenyt kohti Suomea, Pulkovon lentokenttä oli suljettu. Kohta Moskovastakin lensi koneita enää suurimpiin Euroopan kaupunkeihin, kunnes nekin loppuivat.

Venäläiset asiakkaat ja kadunmiehet kyselivät ihmeissään, miksi Suomi haluaa sulkea rajansa. Vastasimme, että nyt niin Suomi kuin Venäjäkin pyrkii suojelemaan kansalaisiaan uusilta tartunnoilta sulkien koronalta mahdollisuuden liikkua rajan yli maasta toiseen.

Pääkonsulaatti antoi perheellisille työntekijöille mahdollisuuden siirtyä Suomeen etätöihin. Raastavan henkisen painin jälkeen päätimme puolisoni kanssa pakata laukut ja lähteä Helsinkiin. Pienen lapsemme kanssa emme voisi ottaa riskiä siitä, että olisimme etäällä suomalaisesta eli maailman parhaasta terveydenhuollosta. Rajojen sulkeutuminen teki myös uusperheemme elämästä täysin mahdotonta.

Viimeisenä iltana Pietarissa seisoin parvekkeellamme ja katselin viereisen shaverma-kioskin tiskiin nojailevia vanhempia herroja. He olivat asetelleet myyntiluukun viereen kaksi muovimukia ja pullon vodkaa. Välillä he tilasivat kioskilta blandista juomiinsa. Miehet puhuivat ylenpalttisesti ja halailivat toisiaan. Osoitin kylään tulleelle ystävättärelleni herroja ja totesin, että vaikka koko maailma jo eristää itsensä, nämä herrat tukeutuvat toisiinsa – toivottavasti eivät kuitenkaan henkensä kaupalla. Ajatellessani pietarilaisia ääneni murtui. Tilanne näytti kehittyvän pelottavaan suuntaan, ja se teki minut loputtoman surulliseksi.

Aamulla ennen lähtöämme kiersin asunnossamme. Kurkistin keittiön kaappiin ja muistin – täällähän kyläili se hiiri! Milloin se oli? Tuntui kuin jyrsijän jätöksien löytymisestä olisi kulunut vähintään vuosi. En ollut viikkoihin edes muistanut koko hiirtä vaan keskittynyt 70-90 nanometrin kokoiseen tuholaiseen.

En uskalla edes ajatella minkälaiseen Pietariin tulemme palaamaan. Onko kadullamme sijainnut, hiirenloukkujakin myynyt, tuhannen tavaran kauppa enää pystyssä? Entä suosimamme georgialainen, josta haimme viimeisenäkin iltana noutoruokaa? Tuttu tarjoilija ojensi take away -pussin meille ja kiitti kyyneleet silmissä. Yleensä täydessä ravintolassa istui nyt yksi asiakas. Kotona huomasimme, että olimme saaneet kaupan päälle yhden ylimääräisen hatšapuri-leivän. Meidän selkeästi toivottiin palaavan, mutta surullisena mietin, jaksaako ravintola taistella koronan vaikutuksia vastaan.

Ajankohtaista tietoa Venäjän koronavirustilanteesta, itärajan rajaliikenteen rajoittamisesta sekä ohjeita Venäjällä oleskeleville suomalaisille löydät täältä.