Ensitunnelmia pääkonsulina Pietarista

Muutin Pietariin, kun kevät saapui kaupunkiin. Edellisen kerran olin ollut täällä kielikurssilla talvella 2020, ennen pandemian puhkeamista. Aiemmasta työkokemuksestani Venäjällä (Moskovan-suurlähetystössämme) oli kulunut lähes kaksikymmentä vuotta. Odotin uteliaana, millaista olisi työskennellä ja elää Pietarissa. Luoteis-Venäjän läheisyys ja ihmisten välinen kanssakäyminen vetivät minua puoleensa juuri nyt.

Vauhdikas työnaloitus

Ensivaikutelmat kaupungista ovat olleet myönteisiä. Olen yrittänyt kävellä mahdollisimman paljon, koska kävellessä näkee ja aistii paremmin. Katseeni kiinnittyy kanssakulkijoihin, arkkitehtuuriin, ikkunoihin. Joku päivä löydän itseni todennäköisesti vielä kadulta kompastuneena.

Koristeellinen ovi, jota reunustaa egyptiläispatsaat.
Egyptiläispatsaat vartioivat asuintalon ovea Pietarissa lähellä Suomen pääkonsulaattia. Kuva: Suomen Pietarin-pääkonsulaatti

Töiden aloitus oli vauhdikas. Ensin saimme kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin delegaatioineen kansainväliseen talousfoorumiin, ja pian tämän jälkeen alkoivat jalkapallon EM-kisat. Kaupunki ja pääkonsulaatti heräsivät koronavuoden jälkeen uuteen eloon. Oli hienoa ja historiallistakin saada kannustaa Huuhkajia heidän ensimmäisissä arvokisoissaan. Samaan aikaan piti olla tarkkana omissa toimissa. Kavala virus ei ollut kadonnut, päinvastoin se jatkoi muuntautumistaan. Ja jatkaa edelleen.

Suojaa saamme onneksi nyt yhä enemmän rokotteista. Venäjällä rokotustahti on silti edelleen verkkainen. Tilanne on yllättänyt myös päättäjät. Moni perustelee rokotevastaisuuttaan sillä, että on jo sairastanut taudin. Korona on kohdellut kaupunkilaisia kovaa; arviolta puolet on sen saanut ja liian monia menetyksiäkin on ollut.

Suomeen matkustaminen kiinnostaa edelleen

Itse olen saanut voimaa siitä, miten myönteisesti meihin suomalaisiin täällä suhtaudutaan. Lähes jokainen, kenen kanssa kadulla tai kaupoissa keskustelen, osoittaa kiinnostusta maatamme kohtaan. Moni kysyy, koska Suomeen pääsee taas matkustamaan. Vastaan, että tämä päivä tulee kyllä, vaikka kärsivällisyyttä vielä tarvitaan.

Opiskelijat kuuntelevat luokkahuoneessa pääkonsulin esitystä.
Pääkonsulina pääsin avaamaan lukuvuoden talouteen ja hallintoon keskittyneessä Ranepa-akatemiassa. Uusilla kansainvälisen politiikan opiskelijoilla riitti kysymyksiä diplomaatin työstä käytännössä. Kuva: Suomen Pietarin-pääkonsulaatti

Toivon totisesti, että terveysturvallinen matkustusmalli löytyy pian. Se, että perheet ja lähisukulaiset pääsevät taas näkemään toisiaan on ollut tärkeä askel. Seuraavaksi toivomme liikematkailun avautuvan, mikä puolestaan toisi perspektiiviä myös turismille ja sataviisikymmentävuotisen Helsinki-Pietari-junayhteyden avautumiselle.

Rajat ylittävän yhteistyön merkitys korostuu, kun liikkuminen rajojen yli on ollut rajoitettua. Kanssakäyminen ja kasvotusten keskusteleminen on tärkeää ihmisten välisen ymmärryksen vaalimisessa ja vahvistamisessa. Etenkin, kun kansainvälisellä tasolla ilmapiiri on kiristynyt. Pyrimme osaltamme edesauttamaan yhteistyötä eri aloilla, konkretiaa etsien.

Tulevien vuosien painopisteenä on erityisesti ympäristöön liittyvät kysymykset, kulttuurin ja talouden ohella. Liikkuvuus on sekin leipälajimme, myöntäähän Pietarin-pääkonsulaatti eniten Schengen-viisumeita maailmassa. Pietarin edustusto on myös Suomen suurin edustusto EU:n ulkopuolella, ja tärkeä työnantaja monelle paikalliselle kollegalle.

Suomi on täällä muutenkin vahvasti läsnä Suomi-taloineen, kulttuuri-instituutteineen ja kouluineen. Suomalaisia yrityksiä on arviolta 500, ja tiedossamme on useampi uusikin investointi. Tarkoituksena on jatkaa yhdessä Suomalais-Venäläisen kauppakamarin, Business Finlandin ja muiden Team Finland -toimijoiden kanssa toimia, jotka edesauttavat kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

Suomen Pietarin-pääkonsulaattirakennus.
Suomi on monin tavoin Pietarissa läsnä. Kuvassa Suomen pääkonsulaatti. Kuva: Suomen Pietarin-pääkonsulaatti

Toivon pääseväni tulevina kuukausina ja vuosina yhä enemmän sisään paitsi Pietariin, myös muuhun Luoteis-Venäjään. Moskovan vuosina matkat suuntautuivat lähinnä Siperiaan, eikä se opettanut tarpeeksi. Venäjä on myös muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Odotan mielenkiinnolla mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan.

Sen tiedän jo nyt, että tulen ja tulemme viihtymään Pietarissa! Yhteyksiin.

Teksti on aikaisemmin julkaistu kolumnina Venäjän aika -lehden numerossa 3/2021.

Leave a Reply