Opintojeni loppusuoran lähestyessä koin vuoden 2021 täydelliseksi ajankohdaksi hakea ulkomaille työharjoitteluun. Sopivasti helmikuussa Petroskoin-toimipiste ilmoitti hakevansa korkeakouluharjoittelijaa kesäksi.

Oman hakemukseni lähetettyäni olinkin jo muutaman kuukauden päästä Helsinki-Vantaan lentoasemalla suojamaskien ja viisumin kanssa odottamassa täysin uudenlaista Venäjä-kokemusta. Vaan miksi suuntasin juuri Petroskoihin ja millaisen kokemuksen täältä sain?

Ruohonjuuritason näkökulma Suomen ja Venäjän suhteisiin

Korkeakouluharjoittelun suorittaminen Venäjällä on melko luonnollinen jatkumo omille opinnoilleni. Opiskelen Tampereen yliopistossa päätoimisesti venäjää ja sivuaineena hallintotieteitä, joten näiden kahden välimaastoon pääsin osuvasti juuri konsulaattiharjoittelussa. Aikaisemmin olen yliopiston aikana ollut kahdesti Venäjällä opiskelemassa. Noina kertoina tutustuin jo laajemmin Moskovaan ja sen lähiseutuun.

Tällä kertaa tahdoin kuitenkin hyödyntää mahdollisuuden eri tavalla, ja tutustua syvemmin siihen Venäjään, joka ei ole ainoastaan kiiltokuvia, isoja autoja ja suurta kansainvälistä huomiota. Petroskoissa tarjolla on katsaus arkeen ja elämään, jota valtaosa Venäjän väestöstä elää. Petroskoin ehdoton etu on myös hyvinkin ruohonjuuritasoinen näkökulma Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin – rajaseudun yhteistyö ja sen erityispiirteet ovat läsnä jokaisessa harjoittelijan työpäivässä. Pienenä porkkanana on myös mainittava se, että Petroskoin-toimipiste on Karjalan tasavallan ainut ulkomainen edustusto. Karjala on kuitenkin laajuudeltaan verrattavissa Tampereen ja Rovaniemen väliin jäävään alueeseen.

Konsulaatissa laaja kirjo erilaisia työtehtäviä

Harjoittelun aikana tekemieni työtehtävien kirjo on ollut hyvinkin laaja: olen osallistunut erilaisiin vierailuihin aina teattereista kouluihin, kirjoittanut raportteja itse hakemani tiedon pohjalta ja seurannut paikallisesta mediasta niin koronapandemian kehitystä kuin paikallisia pormestarinvaalejakin. Työtehtävien laaja kirjo on ollut nähdäkseni yksi toimipisteen suurimpia etuja: työtehtäväni eivät ole rajautuneet vain yhteen toimenkuvaan. Olen saanut myös itse vaikuttaa paljon siihen, minkälaiseen aihepiiriin työtehtäväni liittyvät.

Työympäristö on ollut suotuisa sille, että olen asettautunut myös epämukavuusalueelleni ja pyrkinyt kehittämään toimintaani tutuissa ja tuntemattomissa ympäristöissä. En esimerkiksi vielä huhtikuussa olisi osannut ajatella, että tulisin Petroskoissa olemaan jopa TV-haastattelussa. En olisi kyllä keväällä osannut odottaa sitäkään, että Venäjällä työskennellessäni käyttäisin kaupunkilaisten kanssa jopa suomen kieltä.

Runsaasti mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon

Mutta entä Petroskoi ja Karjala noin vapaa-ajan kannalta? On toki totta, että Petroskoi ei ole laajuudeltaan tai väkiluvultaan aivan metropolitasoa. Rauhallinen kaupunkiympäristö tarjoaa kuitenkin laajasti mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon. Kaupungista löytyy teatteria niin venäjän kuin suomen kielillä, vepsäläistä ja karjalaista kulttuuria sekä useita historiallisia katuja. Niiden lisäksi postikorteista ja matkamuistoista tutulla Äänisen rantakadulla on kauniiden maisemien lisäksi myös suuri ja hyvin varusteltu ulkokuntosali.

Historiasta kiinnostuneelle Petroskoi ja Karjala ovat varsinaisia kultakaivoksia. Karjalaisen väestön historiaa eri aikakausilta on mahdollista tutkia niin museoiden näyttelyistä kuin erilaisista kalliopiirroksista Äänisen ympäristössä ja Belomorskissa. Alue pullistelee myös paljon 1900-luvun eri vaiheista muistuttavia patsaita ja rakennelmia sekä neuvostoaikaista arkkitehtuuria – hyvässä ja pahassa. Myös sotahistoriasta kiinnostuneille Karjalassa on paljon nähtävää.

Harjoittelu on tarjonnut oivan näkökulman Karjalaan ja Suomen edustustoverkkoon Luoteis-Venäjällä. Sain kokemuksen korona-ajan Venäjällä työskentelystä, Suomen edustuston arjesta ja pintaraapaisun siitä, mitä tällainen työura tekijältään vaatii. Kiiltokuva-Venäjästä poikkeavassa ympäristössä kummallisessa maailmantilanteessa saatu työkokemus hyödyttää minua tulevaisuudessa vielä paljon. Kaiken oppimani tietotaidon ja kokemusten turvin on siis hyvä palata Suomeen, saattaa gradu päätökseen ja jatkaa harjoittelun viitoittamalla tiellä.

Jutun on kirjoittanut Jere Rolig, joka toimi korkeakouluharjoittelijana Petroskoissa kesän ajan. Jere saapui Petroskoihin Tampereen yliopistolta, jossa hän opiskelee venäjää ja hallintotieteitä. Aiempaa kokemusta hänellä on Venäjältä kahdesta eri yliopistosta.