Vuonna 2012 vierailin Pietarissa ensimmäistä kertaa muutaman päivän reissulla ja löysinkin itseni istumasta Allegrossa kerta toisensa jälkeen. 2016 muutin kaupunkiin vaihto-oppilaana yhdeksäksi kuukaudeksi, ja heti palattuani aloinkin jo suunnitella seuraavaa muuttoa.

Mahdollisuus muuttoon tuli saatuani harjoittelupaikan pääkonsulaatista. Pakkasin laukun täyteen kasvomaskeja ja intoa puhkuen saavuin jälleen rakastamaani kaupunkiin. Pietari oli juuri niin kaunis kuin muistinkin.

Harjoitteluni alkoikin vauhdilla, kun pääsin osallistumaan heti ministerivierailun valmisteluihin. Muistan iltaisin miettineeni, että jos koronan aikana on näin vauhdikasta, millaista onkaan konsulaatin työ normaalioloissa. Onneksi ensimmäisten viikkojen jälkeen vauhti hidastui ja pääsi tutustumaan työhön ja työkavereihin kunnolla.

Koronasta huolimatta Pietarissa tapahtui paljon harjoittelujaksoni aikana. Niin isoja tapahtumia kuten jalkapallon EM-turnaus ja Pietarin talousfoorumi järjestettiin, ja useita pienempiä konferensseja ja tapaamisia oli online-formaatissa. Työpaikalla onneksi korostettiin terveysturvallisuutta ja olenkin selvinnyt terveempänä kuin koskaan läpi kevään.

Minulta jäi viestinnän sivuaineopinnot kesken yliopistossa ja keskityin lähinnä koluamaan Venäjää vaihto-oppilasjaksoilla Pietarissa ja Moskovassa. En osannut aavistakaan, että parin vuoden päästä voisin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Tärkeimpänä antina voin harjoittelusta ehdottomasti pitää viestinnän osaamisen karttumista vaativassa koronatilanteessa. On viestitty muun muassa muuttuvista rajoituksista rajalla, jalkapallofaneille ohjeita ja tehty maakuvatyötä koronatilanne huomioiden. Viestinnän tärkeys korostuu kriisitilanteissa.

Harjoittelun puolivälissä tuli myös toinen harjoittelija taloon ja siinä kohtaa ajattelin, miten meille molemmille riittää töitä? Mutta pelko oli turha, sillä kumpikaan emme harjoittelun aikana ehtineet peukaloita pyörittelemään tai kahvia keittämään. Töitä riitti ja voi olla, että kaikkea ei edes ehditty tekemään. Työskentelimme molemmat kahdessa tiimissä ja aina molemmilla oli viestintää tehtävänä, raportti kirjoitettavana tai kokous osallistuttavana.

Kauan haaveilemani harjoittelujakso on varmasti ollut hyvin erilainen muiden harjoittelijoiden harjoittelujaksoihin verrattuna. Koronapandemian vuoksi en varmasti päässyt tekemään kaikkea mitä muut harjoittelijat ovat tehneet, mutta siitä huolimatta ja sen vuoksi olen päässyt tekemään asioita, jota taas muut eivät ole kokeneet. Harjoittelujakson aikana olen saanut paljon kokemuksia ja oppia, jota varmasti kannan mukanani tulevalla urallani.

”Odotin, että en pääse tekemään mitään, mutta sainkin tehdä kaiken”, oli kuvailu, jolla kuvailin harjoittelujaksoani työkaverilleni. Tosin vähän pilke silmäkulmassa.

Tekstin on kirjoittanut kevään ja kesän Pietarin pääkonsulaatissa työskennellyt EDUFI-harjoittelija Isabella Karvinen. Isabella viimeistelee hallintotieteiden maisterin opintojaan Tampereen yliopistossa pääaineenaan ympäristöpolitiikka ja aluetiede. Isabella on opiskellut myös Venäjän ja energiapolitiikkaa Tampereella ja Pietarissa.