Gogolinkatua kahteen suuntaan – koronakevät Petroskoissa

Kirovin radan varrella Luoteis-Venäjällä on kolme Suomen edustustoa, jotka kattavat Suomen ja Venäjän välisen yli 1300 kilometriä pitkän rajan. Radan päätepisteissä sijaitsevat Pietarin-pääkonsulaatti ja Murmanskin-toimipiste. Väliin jäävät Karjalan tasavalta ja Petroskoin-toimipiste.

Radan varrella tapahtuu: Luoteis-Venäjältä haettiin vuonna 2019 miltei 80 % kaikista Suomen myöntämistä Schengen-viisumeista. Pietari on yli viiden miljoonan asukkaan metropoli kolmen tunnin junamatkan päässä Helsingistä. Karjalan tasavallan ja Suomen välillä olevilla raja-asemilla tehdään vuosittain yli 1,5 miljoonaa rajanylitystä, ja Petroskoista myönnetään Suomen edustustoista kolmanneksi eniten viisumeita. Murmansk puolestaan on Suomen ja koko EU:n pohjoisin edustusto ja yhteys arktiseen maailmaan.

Äänisen rantaa Petroskoissa. Kuva: Johannes Puukki

Sieraimissa viipyilee palokaasujen haju, kun kävelen aamulla kohti toimistoa Petroskoissa. Haju ei ole samanlainen kuin se tuoksu, joka leviää mökillä saunan pesän piipusta, vaan vähän kitkerä ja epämiellyttävä. Tuuli kuljettaa lähistöllä mustaa savua tupruttavan hiilivoimalan päästöjä.

Elinkeinotoiminnalle ja ulkona liikkumiselle asetettujen rajoitusten purkaminen on alkanut Petroskoissa. Lähes kaksi kuukautta aiemmin kadonneen ja nyttemmin taas muodostuneen aamuruuhkan pakokaasujen katku peittää kivihiilen hajun alleen. Mietin Gogolinkadulla seisovien Ladojen pakoputkiston suodatinteknologiaa tai ehkä pikemminkin sen puutetta. Aamuruuhkan muotoutuminen on kuitenkin osoitus arjen ja jonkin sortin normaalin jatkumisesta koronatilanteesta huolimatta. Varsinkin, kun Pepe Willbergin Pepe ja Saimaa -levy on kevätkierrossa seitsemättä vuotta putkeen. Ei tullut sellainen kevät, johon tammikuussa varauduin.

Jännän kevään äärellä

Ylen ensimmäinen uutinen koronaviruksesta julkaistiin lauantaina 11.1. Ei sitä siinä vaiheessa ehtinyt miettiä, koska Kavakun (ulkoministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssi tuoreille diplomaateille) kolmas ja viimeinen jakso oli alkamassa maanantaina ja helmikuun alussa aloittaisin ensimmäisen pestini ulkomailla Petroskoin-toimipisteen johtavana virkamiehenä. Jännän äärellä.

Suomen konsuli on Karjalassa merkkihenkilö, ja yksi edeltäjistäni on valittu tasavallan kymmenen vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon. Sain esimakua Petroskoin konsulin saamasta huomiosta, kun toimipisteen sosiaalisen median tileillä julkaistiin kuvani ja tietoni. Nimitykseni pääsi iltauutisiin heti Äänisen verkkokalastustilanteen perään, ja Facebookissa kyseltiin parisuhdestatuksestani. Nimitysuutinen uutisoitiin ainakin 13 eri median sivuilla. Toimipisteen sosiaalisen median tilejä seurataan tarkasti ja tiedotteet uutisoidaan herkästi.

Suomen toimipiste on Karjalan tasavallan ainoa diplomaattinen edustusto. Kuva on otettu toimipisteen edessä. Kuva: Johannes Puukki

Suomen toimipiste on Karjalan tasavallan ainoa diplomaattinen edustusto, mikä selittää osan mediahuomiosta. Se, että edustusto on nimenomaan Suomen edustusto, selittää loput. Mielenkiinto Suomea, suomalaisia ja kaikkea suomalaista kohtaan Karjalassa on häkellyttävä. Suomi on tärkein ulkomainen kumppani ja luonteva ensimmäinen askel kansainvälistymiseen. Esimerkiksi Karelia CBC -ohjelman kautta kanavoidaan yhteensä 43 miljoonaa euroa EU:n, Suomen ja Venäjän rahaa rajanylittäviin hankkeisiin. Suomesta saa helposti hyvät juustot ja kahvit. Suomea opiskelee Karjalassa yli 4000 koululaista. Tuhannet ihmiset käyvät Suomessa töissä säännöllisesti. Tasavallassa palvelua saa todennäköisemmin suomeksi kuin englanniksi.

Suomen merkitys konkretisoituu johtavan virkamiehen päivittäisessä työssä monin tavoin. Kirjastossa, oopperassa, museoissa tai yliopistossa konsuli on kunniavieras, jonka visiitistä kerrotaan laajasti. Olen jo ehtinyt käydä keskusteluja tasavallan poliittisen ja virkamiesjohdon kanssa pääministeriä myöten.

Työtä, joka merkitsee

Meitä on täällä toimipisteessä töissä 13, joista kaksi on lähetettyä. Lisäksi toimistolla on KRP:n ja Rajan yhteyshenkilöt virkamatkavieraina viikon kuukaudessa. Toimiston arki pyörii pitkälti maahantuloasioiden, eli esimerkiksi viisumi- ja oleskelulupa-asioiden parissa. Työn toinen aspekti on miettiä ja seurata mitä Karjalan tasavallassa tapahtuu. Mitä Suomen naapurissa ajatellaan? Miten Moskovassa tehdyt päätökset vaikuttavat Karjalassa?

Sillä kyllähän Moskovan päätökset näkyvät hyvin konkreettisesti. Selkeimmin ne tuntuvat tasavaltaan kanavoidun suoran subventiorahan määrässä ja isojen infrastruktuurihankkeiden toteuttamisessa. Viime vuodet ovat olleet hyviä ja Karjalan päättäjät ovat onnistuneet vaikuttamistyössään. Esimerkiksi tasavaltaa halkovat moottoritiet on kunnostettu erinomaiseen kuntoon.

Yksi koronakevään onnistumisemme oli Ylenkin uutisoimia kaksivuotiaan Kristinan tapaus, joka tietojemme mukaan vaikutti Venäjän päätökseen avata rajansa yksisuuntaiselle maastapoistumisliikenteelle 29.4. Kristina oli isoäitinsä luona Karjalassa odottamassa Suomen oleskelulupansa käsittelyä, kun Suomen ja Venäjän välinen raja sulkeutui. Tein tiivistä yhteistyötä Pohjois-Karjalan rajavartioston ja Karjalan tasavallan lapsiasiavaltuutetun Gennadi Saraevin kanssa Kristinan kotiuttamiseksi. Saraev kertoi, että hänen aloitteestaan ympäri Venäjää kerättiin noin sadan perheestään eroon joutuneen alaikäisen tiedot vetoomukseen, jonka Venäjän lapsiasiavaltuutettu Anna Kutznetsova esitteli pääministeri Mishustinille. Päätös yksisuuntaisen rajaliikenteen avaamisesta tehtiin pian vetoomuksen esittelyn jälkeen.

Mielenkiintoista on ollut myös uutisointi Venäjän tutkintakomitean aloittamasta rikostutkinnasta suomalaisten toimista Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Toimipiste on pidättäytynyt aiheen kommentoinnista. Sille ei ole ollut tarvettakaan, sillä tasavallan mediassa on lähinnä tyydytty toteamaan, että tällainen tutkinta on aloitettu. Osa uutisoinnista ja kommenteista on ollut kriittisiäkin, ja uutisten alla käytyjä keskusteluja on siivittänyt huumori: on kyselty, pitäisikö tutkintakomitean ottaa seuraavaksi käsittelyynsä viikinkien ryöstöretket tai Napoleonin sotaretki.

Aamun pakokaasuinen työmatkareippailu päättyy noin 800 metrin jälkeen toimistolle. Tervehdin väsyneen näköistä poliisia, joka odottelee vartiokopissa vahdinvaihtoa yövuoronsa jälkeen. Kuulokkeissa Saimaa-yhtyeen säestämä Pepe laulaa, että ”ruutupaitamies kävelee yhteen suuntaan vaan”. Jotenkin osaan samaistua ruutupaitamiehen tilanteeseen, sillä työmatka Gogolinkadulla on pisin ja ainoa matka, jonka olen viimeisen kahden kuukauden aikana kävellyt.

Aurinko kajastaa työhuoneen ikkunasta näkyvien talojen kattojen takaa ja päätän, että tänään käyn Äänisen rannassa raittiissa ilmassa lenkillä, koska se on vihdoin sallittua.

Leave a Reply