Kauppamatka ja ihmisoikeudet – keskiaasialaiset vierastyöläiset Venäjällä

Sennayan ulkotiskit.

Matkallani ruokakauppaan minut pysäytettiin kadulla kymmenkunta kertaa. Kaikki pysäyttelijät olivat keskiaasialaisia miehiä. Kullakin oli kädessään vanhoja venäläisiä kolikoita, ja vyölaukuista niitä löytyi lisää. Kolikoissa oli Pietarin ja Katariina Suuren kuvia, vanhaa venäjän kieltä, 1700- ja 1800-lukujen vaihteen vuosilukuja. ”Olin rakennustöissä Pietarhovissa, ja tontilta kaivettiin nyytti, jossa oli tällaisia rahoja”, totesi yksi. ”Olen rakennustyömies, työmaalla huijattiin, jäin ilman palkkaa”, mainitsi toinen. ”Minulla ei ole passia; ei ole enää toimeentuloa”, kuulin kolmannelta. Useimmat tarjosivat melkoista kolikkomäärää tuhannella ruplalla. Yksi nuori mies pyysi ahdistuneena, että antaisin edes satakunta ruplaa (puolitoista euroa).

Keskiaasialaisia, etenkin uzbekkeja ja tadzikkeja, on paljon erityisesti Moskovassa ja Pietarissa, missä he tekevät venäläisten vieroksumia töitä siivoojina, myyjinä, kadunlakaisijoina, sekä rakennus- ja sekatyömiehinä. Aiemman asuntoni ikkunasta katselin naapuruston rakennustyömaata: keskiaasialaiset työmiehet asuivat tontille jätetyssä kontissa, kantoivat vettä jostakin ja tekivät ruokaa nuotiolla. Pakkasten tultua he katosivat jonnekin kuin kärpäset…

Vierastyöläisten palkka on niukka, ja sekin maksetaan usein epäsäännöllisesti. Keskiaasialaiset saapuvat Venäjälle yksin tai puolisonsa kanssa, ja lähettävät palkastaan niin paljon kuin suinkin kotiinsa, lapsilleen, vanhemmilleen ja lähisukulaisilleen. Maahanmuuttajien lähettämät rahat ovatkin erittäin tärkeitä Uzbekistanin ja Tadzikistanin kaltaisten valtioiden kansantaloudelle.

Kolmisen vuotta sitten, kun työllisyystilanne oli heikko, Venäjä alkoi vaatia tiukkoja ja kalliita työlupia, jotta työnantajat palkkaisivat venäläisiä ja jotta maahanmuuttajat pysyivät kotimaassaan. Ensialkuun vaikutus olikin toivottu. Mutta ei pitkään. Monet keskiaasialaiset sinnittelevät edelleen Venäjällä, koska kotimaassa ei ole näkymiä, ei toimeentuloa, ei sosiaaliturvaa, ei järjestystä.

Elämä Venäjällä on kuitenkin rankkaa ja paikalliset suhtautuvat yhä tylymmin maahanmuuttajiin. Valtaapitävät ohjaavat kansalaisten ärtymystä sujuvasti maahanmuuttajiin. Muukalaisten kantamista taudeista ja heidän tekemistään rikoksista uutisoidaan näkyvästi. Rikollisuuden ja ´tautisuuden´ lisäksi nämä kuulemma riistävät venäläisiä viemällä heiltä työt, polkemalla palkkoja ja murentamalla ´venäläistä elämäntyyliä´.

Kiehtova tarina antikvaarisesta raha-aarteesta asettui ennen pitkää uomaansa: kyse on Kiinasta tilatuista postimyyntikolikoista. Kylläkin laadukkaasti väärennetyistä. Muutoin keskiaasialaisten kaupustelijoiden tarina on tosi ja koruton. Kaupustelu johtanee usein poliisiasemalle, ja sen jälkeen sakkoihin, ja ties vaikka karkotukseen. Samaan aikaan Venäjän työvoima vähenee, nuoret ikäluokat ovat pieniä, mutta eläkeläisarmeija kasvaa. Maan väestö on määrä saada kasvuun perhetukia lisäämällä, kun taas työperäinen maahanmuutto on lähinnä kirosana. Vierastyöläiset ovat – ainakin toistaiseksi – sopiva kohde, johon kanavoida kansan laajaa karsastusta ja ärtymystä.

 

Olli Kuukasjärvi

Sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa

*Teksti on aikaisemmin julkaistu Venäjän Aika -lehden numerossa 4/2018.

Leave a Reply