”Keppihevoset tulevat muotiin”, ilmoitti Pietarin Metro-lehti tammikuussa. Enpä olisi arvannut vielä pari viikkoa sitten uuteen, melko vakavaan työhön astuessani, että saisin näinkin pian johtaa keppari-harrastajien Venäjän valloitusta!

Omistin päiväkoti-ikäisenä vaaleansinisen keppihevosen, enkä muista itkeneeni sen perään. Viime viikolla koko viisimiljoonainen metropoli pääsi kuitenkin katselemaan metron aamuruuhkassa kuvia minusta, lähes kolmikymppisestä tunnollisesta virkamiehestä, kirmaamassa keppihevosella pitkin poikin konsulaattia. Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?

Kaikki alkoi siitä, kun muut vuoden ensimmäisenä päivänä vielä yrittivät toipua railakkaasta uudenvuodenjuhlinnastaan, mutta minä pakkasin kimpsuni ja kampsuni. Istuin matkalaukkuni päälle saadakseni sen kiinni, heitin joogamatolla ja retrojulisteilla pakatun lainarinkan selkääni ja painelin Allegrolla 380 kilometrin päähän tähän pohjoisen Venetsiaan, kirjailijoiden kaupunkiin. Jouluvalot tuikkivat timantteina Nevskin valtakadun yllä, luoden valoa pimeään tammikuuhun. Muutos kutkutti vatsan pohjassa.

Seuraavana päivänä sain aloittaa työvuoteni mahtavan positiivisten ja avuliaiden kollegoideni tukemana ja startata urakkani Pietarin alueen mediaan ja vaikuttajiin tutustumisessa. Uusi pestini konsulaatin pressitiimin media-assistenttina on äärimmäisen mielenkiintoinen. Olen lähettänyt pietarilaisia toimittajia toimittajamatkoille Helsingin Matkamessuille, ja pian toinen satsi lähtee tutustumaan Suomen presidentinvaaleihin. Heille on järjestymässä hieno ohjelma, jossa Suomen vaalijärjestelmään tutustumisen lisäksi toimittajille annetaan mahdollisuus haastatella useita presidenttiehdokkaita. Olen myös ennakkoäänestänyt pietarilaisten televisiokameroiden edessä ja järjestellyt konsulaatin vaalituloksen analyysitilaisuutta vaaleja seuraavalle päivälle.

Niin ja tosiaan, kaiken tämän vaalihuuman keskellä päädyin jotenkin kummasti uppoutumaan keppihevostelun saloihin, esteratsastamaan keppihevosilla kilpaa Metro-lehden toimittajan kanssa ja esittelemään tälle keppihevosten kouluratsastusliikkeitä. No, mitäpä sitä ei vahvan Suomi-kuvan eteen tekisi!

Tiesitkö sinä, että keppareilla on Suomessa jo noin 10 000 innokasta ja tosissaan kilpailevaa harrastajaa, ja että harrastajia löytyy ainakin Ruotsista, Virosta, Saksasta ja Hollannista? Lajin aiheuttamasta huvittuneisuudesta huolimatta myös Metron toimittaja sai huomata, ettei ole aivan yksinkertaista jäljitellä jaloillaan hevosen kaunista askellusta ja ylävartalollaan liikkumatonta ratsastajaa.Esteratsastus tuo nopeasti myös hien pintaan. Juttu ilmestyi ehkä syystäkin lehden fitness-sivuilla.

Oli hienoa huomata, miten heittäytyminen niin outoon tapaamiseen onnistui yli odotusten. Jutun otsikko nousi etusivulle asti. Aihe itse asiassa innosti venäläisiä niin paljon, että kuulimme myös Moskovan Metro-lehden tahtovan tehdä jutun tästä ”skandinaavisesta urheilusta”.

Kukapa olisi arvannut, että tänne asti piti tulla luomaan, Metroa lainatakseni, uutta ”muoti-ilmiötä”. Keppareista kirjoittaneen This is Finland -sivuston tavoitteena on ollut saada medianäkyvyydellä spontaaneja harrastajaryhmiä syntymään ympäri maailman. Ehkäpä tänne itärajan toiselle puolen syntyy minun kauttani vielä uusi harrastus.

Keppihevosilla kirmaaminen oli hieno aloitus vuodelle. Se muistutti, ettei mediakontaktien ylläpitämisenkään tarvitse olla pelkkää totista puurtamista, vaan että suomalaisella rennolla ja hieman hulluttelevalla asenteella voidaan mediasuhteissa ratsastaa vielä pitkälle.

Katso täältä vielä This is Finlandin vinkit esteratsastukseen kepparilla!