Mitä sinä tiedät Pietarista? Liian harva on tutustunut tähän Suomenlahden pohjukassa Nevan suistossa sijaitsevaan tyylikkääseen metropoliin, jonka kauneus vetää vertoja Pariisille ja jota on kutsuttu Pohjolan Venetsiaksi. Kuuluisan valtakadun Nevski Prospektin varrella parveilee amerikkalaisia, ranskalaisia ja kiinalaisia matkailijoita. Suomeakin kuulee, mutta harvemmin kuin neuvostokaudella vodkaturistien aikaan.

Monilta on jäänyt näkemättä kaupungin kehittyminen moderniksi arkkitehtuurin, muotoilun, kulinarismin, kulttuurin ja jalkapallonkin mekaksi. Minä olen yksi heistä. Kauan sitten opiskeluaikoinani, innokkaana venäjän lukijana, kävin ensimmäisen kerran Pietarissa. Kaduilla tuuli ja kanavista nousi hyhmää. Talot olivat ränsistyneitä ja maalit rapisivat. Venäläinen ruoka ei hurmannut. Ruplia vaihdettiin hotellin käytävillä ja talojen pihoilla. Ankea oli tunnelma ja toppatakit kuluneita.

Toisin on tänään. Jo edellisessä tehtävässäni tasa-arvosuurlähettiläänä kävin puhumassa pietarilaisille Miina Sillanpäästä ja Suomen naisten asemasta. Kysymyksiä sateli ja kiinnostusta naisten aseman kehittämiseen oli ja on. Vapunpäivänä aloitin pääkonsulina hienossa pääkonsulaatissa hienojen työtovereiden kanssa ja poikkeuksellisen hienoissa tunnelmissa – juna toi minut keskelle Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlatapahtumia! Minut on otettu lämpimästi vastaan niin Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen hallinnossa kuin muuallakin. Olen antanut haastatteluja ja puhunut tapahtumissa.

Pietarissa halutaan oppia Suomesta. Ja ainakin minä haluan oppia Pietarilta ja pietarilaisilta. Työn ja virallisen ohjelman lisäksi haluan tutustua kaikkiin kauniisiin rakennuksiin ja puistoihin, haistella tuulia ja meren ja joen tuoksua. Konsertit, teatteri, baletti, museot – täältä tullaan. Ravintolat ja kahvilat, samoin!

Suomen pääkonsulaatin blogissa kerromme Pietarista ja pietarilaisista ja siitä, mitä Suomi ja Pietari tekevät yhdessä. Matkaamme myös Luoteis-Venäjällä. Riippuen kirjoittajasta näkökulma vaihtelee. Viemme teidät Smolnan palatsin loistoon mutta myös hämärille Dostojevskin romaaneista tutuille syrjäkujille.

Helsingin yliopiston Nykykielten laitoksen blogikirjoituksessa  puhutaan Pietarista, jolla on vähintäänkin kahdet kasvot. ”Siellä voi tapahtua koska tahansa, mitä tahansa: voi tulla ryöstetyksi, murhatuksi, hulluksi, muuttua nenäksi, kadottaa ja löytää itsensä, ehkäpä kaksoisolentonaan, mutta siellä voi kohdata haaveiden täyttymyksen valoisina öinä Nevan rannalla”.

Tervetuloa kanssamme jokiristeilylle!