Viiden miljoonan asukkaan Pietarissa on arvioiden mukaan noin 50 000 koditonta. Tutustuimme yhdessä pääkonsulimme Annen, sosiaali- ja terveysministeriön erityisedustajan Ollin sekä ranskalaisten ja saksalaisten kollegoiden kanssa Pietarin vanhimman asunnottomuusjärjestön tiloihin ja toimintaan.

Kolmenkymmenen vuoden ajan Pietarin asunnottomia auttanut Notšležka (suom. Yösija) on yksi Pietarin näkyvimmistä ja aktiivisimmista kansalaisjärjestöistä.

Kun saavumme Notšležkan rehabilitaatiokeskukseen, meitä on vastassa järjestön varainhankkija Aleksandra.

Hän kertoo, että Notšležkalla on Pietarissa yhteensä 112 pysyvää yösijaa, joista noin puolet sijaitsee täällä. Talvea varten järjestö on hankkinut lämmitettyjä 12-hengen telttoja. Yösijojen määrä on pieni verrattuna avuntarvitsijoiden määrään.

Yösijojen lisäksi kaupunkia öisin kiertävät bussit ja keskuksessa sijaitsevat pyykkitupa ja suihkut ovat olennainen osa Notšležkan avustustoimintaa.

– Asunnottomuuden kierre on viheliäinen. Nuhjuisena ja nälkäisenä on vaikea löytää palkkatyötä, jolla maksaa asunnon, Aleksandra valottaa.

Rehabilitaatiokeskuksessa ihmiset saavat kohdennettua ammattilaisapua. Sosiaalityöntekijät kartoittavat millaisen avun tarpeessa ihmiset ovat. Juristit avustavat dokumenttien hankkimisessa. Psykologien tapaaminen on kaikille pakollista.

– Ihmiset saavat asiansa täällä kuntoon keskimäärin neljässä kuukaudessa.

 

Neuvottomuus ja häpeä ajavat ihmisiä asunnottomiksi

Kuljemme kapeahkoja portaita ylöspäin. Ranskan pitkänhuiskean pääkonsulin on kuljettava pää kumarassa. Toisessa kerroksessa on saniteettitilat ja viisi huonetta. Neljä miehille, yksi naisille.

Tammikuinen aurinko valaisee kolmannen kerroksen kodikkaan kirjaston kauniisti, mistä ikkunan ääressä istuva raitapaitainen mies ahavoituneille kasvoilleen piirtyneestä hymystä päätellen nauttii suuresti.

Kirjaston tietokoneet ovat varattuja. Toisella pelataan videopelejä, toisella selataan avoimia työpaikkoja.

– Internet on tärkeä. Ei vain työnhaun vuoksi, vaan myös yhteyksien ylläpitämiseksi. Puolet tänne tulevista ihmisistä on muuttanut Pietariin työn perässä. Kun työpaikka ei täyttänyt lupauksia ja odotuksia, häpeä voi olla liian suuri, jotta ihminen voisi palata kotiin.

Asunnottomuuden kolme vuosikymmentä

Neuvostoliitossa asunnottomuus oli melko hyvin kurissa. Asunnot eivät ehkä vastanneet ihmisten tarpeisiin, mutta lähes kaikilla oli katto päänsä päällä.

Kun Neuvostoliiton hajottua asuntomarkkinat vapautettiin, asunnottomuus riistäytyi käsistä. Vielä 2000-luvun alussakin asunnottomat olivat osa Pietarin keskustan katukuvaa. Lohduttomin ilmiö oli katulapset, jotka piiloutuivat viranomaisilta laitakaupungille.

Jo silloin kansalaisjärjestöjen bussit veivät vaatteita, ruokaa ja lääkkeitä niitä tarvitseville. Sosiaalisia jännitteitä lievensi Na dne -lehti (suom. Pohjalla), joka on vuodesta 2003 asti tunnettu nimellä Put domoi (suom. Tie kotiin). Asunnottomat myivät lehteä samaan tapaan kuin Suomessa myydään Isoa Numeroa.

 

Pietari asunnottomuustyön edelläkävijänä Venäjällä

Lopulta jatkamme portaikon yläpäässä oleviin työntekijöiden ja vapaaehtoisten tiloihin. Seitsenhenkinen ryhmämme ahtautuu pieneen keittiöön. Anastasia pahoittelee tilojen puutteellisuutta.

– Työntekijöiden taukotilat eivät ole prioriteettimme.

2000-luvulle siirryttäessä öljybuumin luoma varallisuus näkyi myös panostuksina asunnottomuustyöhön. Rakenteisiin ei silloin puututtu, mikä näkyy nyt matalasuhdanteen aikana. Valtionavustukset ovat Notšležkallakin tiukassa, mutta onneksi yrityskumppaneita ja yksityisiä lahjoittajia löytyy.

Monet tehtävät, jotka Suomessa ovat julkisen sektorin vastuulla, ovat Venäjällä kansalaisjärjestöjen hoidossa. Järjestöjen merkitys korostuu sosiaalipolitiikassa ja asunnottomuustyössä. Haasteitakin on, erityisesti ulkomaiseen rahoitukseen liittyen.

Erityisesti Pietarissa Notšležka on onnistunut lieventämään asunnottomuuteen liittyvää sosiaalista stigmaa. Verrattuna Moskovaan pohjoisen pääkaupungin tilanne on edistyksellisempi. Vauraassa Moskovassa ihmisten suhtautuminen asunnottomiin on kylmää ja kovaa. Esimerkiksi asunnottomien pyykkituvan perustaminen Moskovaan kirvoitti protesteja.

– Moskovassa olemme järjestäneet keskustelutilaisuuksia ja luentoja, sekä keränneet infopaketteja. Niissä pitää lähteä ihan perusteista. Ei, asunnottomat eivät olet uhka lapsillesi. Ei, asunnottomat eivät levitä tauteja.

Kohti Suomen mallia?

Suomi oli näkyvästi mukana lokakuussa Pietarissa järjestetyssä asunnottomuus-seminaarissa. Venäläisten tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja hallinnon edustajien lisäksi paikalle saatiin asiantuntijoita eri EU-maista. Suomea edusti Y-säätiö, jonka Asunto ensin -ohjelma on selättänyt asunnottomuuden lähes täysin.

Y-säätiön malli on tuttu myös Notšležkalle, sillä se osoittaa, ettei asunnottomuuden poistaminen ole utopiaa. Ohjelmaa on kuitenkin sellaisenaan vaikea implementoida Venäjälle. Ensin pitäisi vakuuttaa poliitikot. Kokonaisvaltaista, valtakunnallista asunnottomuuden vastaista ohjelmaa ei vielä ole.

– Suurin unelmani on, että Notšležkan työ muuttuisi tarpeettomaksi.

 

Täältä voit lukea kirjoituksen siitä, kuinka pietarilaisten katulasten syrjäytymistä on ehkäisty sirkuksella.

Harjoittelijoiden aiempia kirjoituksia voit lukea mm. täältä, täältä ja täältä.