Miten siellä Murmanskissa saa ajan kulumaan, eihän siellä ole mitään tekemistä? Ja on kylmää ja pimeää?
Vaikka olin käynyt muutama vuosi sitten lyhyellä matkalla Murmanskissa, en itsekään osannut kuvitella millaista asuminen täällä on. Oli omat mielikuvat miltä kaamosaika tuntuu.
Nyt olen asunut täällä kohta kaksi vuotta ja viimeiset päivät tuntuvat haikeilta. Aika on kulunut niin nopeaan, että aivan ihmettelee, että joko täältä on lähdössä. Eikä se kaamos niin kovin pimeää lopulta ollutkaan, lumi valaisee mukavasti kaupunkia ja tummansininen taivas on kaunis. Eikä se lämpötila oikeasti kovin usein talvella yllä edes 20 pakkasasteeseen.
Murmanskin ja Kuolan alueella on tullut matkailtua jos jonkin verran. Tutuksi ovat tulleet tietenkin Barentsin meren rannalla sijaitseva Leviathan-elokuvasta kuuluisa Teriberkan kylä ja Hiipinätunturien siimeksessä sijaitseva Kirovskin kaupunki. Kirovskissa on tullut talvella kelkkailtua ja kesällä valloitettua vuoria. Pienempiä matkoja on tullut tehtyä Lovozeroon, Revdaan, Ylä-Tulomaan, Nikkeliin ja muihin lähistöllä sijaitseviin kaupunkeihin ja kyliin. Murmanskin alueella matkustettaessa on kuitenkin otettava huomioon, että täällä on paljon suljettuja kaupunkeja ja alueita, joten aivan ensiksi tuleekin tarkistaa mihin ulkopuolisten on luvallista mennä.
Yksi ikimuistoisimmista matkoistani on ollut moottorikelkkamatka Lovozerosta Krasnoshchelyen kylään. Krasnoshchelyen kylään pääsee kesäisin helikopterin kyydissä ja talvella moottorikelkalla. Pieneen, keskellä Kuolan niemimaata sijaitsevaan kylään ei nimittäin mene teitä. Matka Krasnoschcelyeen kelkoilla kestää n. 6–7 tuntia. Suurin osa asukkaista on komeja ja saamelaisia. Kylässä eletään pääsääntöisesti porotaloudesta. Elämä siellä on verkkaista ja kiirettä ei tunnu olevan minnekään. Jos kylässä halutaan rakentaa jotain, pitää ensin odottaa talvea, jotta rakennusmateriaali saadaan kuljetettua paikalle.
Toinen ikimuistoinen paikka oli Varzuga ja Vienanmeren rannalla sijaitseva Kuzomenin villihevosten paratiisi. Aivan, villihevosia! Kuolan niemimaa se jaksaa ihmetyttää! Majapaikka Varzugassa sijaitsi joen toisella puolella ja isäntäväki tuli noutamaan meidät sinne veneellä. Siltaa ei ole, joten jälleen kerran tein retken paikkaan, johon ei autolla pääse.
Tunturit ovat tulleet tutuksi myös lähempänä Murmanskia. Kovin kauaksi ei tarvitse lähteä, kun jo pääsee luonnon helmaan. Ja mikä parasta, täällä voi valloittaa oman tunturin. Yleensä ketään muita ei näy, joten maisemista voi nauttia omassa rauhassa. Itse olen hiihtänyt ympäri Murmanskin tuntureita talvella, ja kesällä tietenkin vaeltanut samoilla seuduilla. Kerran vuodessa pääsee myös hiihtämään isossa iloisessa joukossa — Rajakoskella järjestettävässä ystävyyshiihdossa ylitetään kerralla kolmen maan (Venäjä, Suomi, Norja) raja.
Sää on tällä hetkellä aurinkoinen ja helteinen. Lämpötila Roomassa on yhtä lämmin kuin Murmankissa. Pohjoisen yötön yö jatkuu vielä hetken. Murmanskin tulen muistamaan lämmöllä!
