Etelä-Afrikan vaaleja odotetaan jännityksellä. Samoin sitä, sammuvatko valot vaalien jälkeen. Tai peräti vaalipäivänä. Etelä-Afrikassa järjestetään kuudennet demokraattiset vaalit keskiviikkona 8. toukokuuta. Vaalien voittajasta kansallisella tasolla ei ole epäilystä, vapautusliikkeen sankaripuolue ANC on 25 vuotta apartheidin päättymisestä vahvoilla. Vapautusliikkeen aikainen retoriikka puree edelleen osaan äänestäjistä, vaikka puolueen korruptioon ja nepotismiin pohjautuvien rakenteiden likapyykkiä onkin pesty näkyvästi viime aikoina uutisissa.
Ketä sinä äänestäisit?
ANC:n lähestulkoon läpeensä korruptoituneen hyvä veli -verkoston rakenteet alkoivat muodostua Mandelan jälkeisen presidentin Thabo Mbekin kaudella. Yhdeksän vuotta vallan kahvasta vahvasti kiinni pitänyt presidentti Jacob Zuma veti ANC:n toiminnan kokonaan uudelle tasolle, mahdollistaen nk. valtionkaappauksen (State Capture) varjoministereineen kaikkineen.
Valtionkaappauksen hengästyttävään laajuuteen en halua tässä puuttua. Mainittakoon vain sen verran, että rikoksia tutkivien komissioiden paljastukset ovat järkyttäneet kansalaisten uskoa ANC:hen hallitsevana puolueena. Vaalit ja ANC:n äänisaldo tulevat näyttämään paljastusten todellisen hinnan.
Vuonna 2018 valtaan astuneen presidentin Cyril Ramaphosan suurimpana haasteena vaalien alla onkin saada ihmiset uskomaan itseensä ANC:n suunnankääntäjänä, korruption kitkijänä ja Nelson Mandelan jalanjäljissä kulkevana arvojohtajana.
Äänestäjien haasteena on se, että mikäli he eivät äänestä tuttua ANC:tä, kannatettavaa vaihtoehtoa ei monille ole. Suurimmat oppositiopuolueet EFF ja DA tarjoavat äänestäjille joko suureellista populistista agendaa tai hailakkaa, konservatiivista, lähinnä valkoisten intressejä ajavaa agendaa.
Äänestysprosentti kertoo oman tarinansa siitä, päättävätkö äänestäjät lopulta antaa äänensä jollekin puolueelle äänestämättä jättämisen sijaan.
Politisoitunutta sähköä
Melko haalean vaalikampanjan loppumetreillä vaikuttaa siltä, että vaalituloksen ohella kansalaisia jännittää yhtä paljon, ellei enemmänkin se, sammuvatko valot vaalien aikana tai heti niiden jälkeen. Valtion sähköyhtiö Eskomiin mielestäni kiteytyvät ne haasteet, joiden kanssa Etelä-Afrikka tällä hetkellä painii. Valtionkaappauksen jälkimaininkien syövereissä painiskeleva yhtiö on valtavissa veloissa ja ilman riittävää asiantuntevaa henkilökuntaa. Reilusti yli puolet henkilökunnasta on ’ylimääräisiä’, eli heidän panoksensa yhtiön toiminnassa on nauttia paksusta palkkashekistä tuomatta lainkaan lisäarvoa yhtiölle.
Olemme painineet sähkönjakelun ongelmien kanssa jo pitkään. Presidentti Ramaphosa näyttää pitävän valot päällä vaaleihin saakka hinnalla millä hyvänsä. Yksi ANC:n suurimmista peloista lienee se, että valot sammuvat jo 8. toukokuuta ja vaalit käydään pimeydessä. Vaikutukset äänestyskäyttäytymiseen voivat olla mittavat. Epäilykseni on, että sähkönjakelua ruvetaan rajoittamaan rajulla kädellä vasta vaalien jälkeen.
Mikäli presidentti Ramaphosa jatkaa tehtävässään, hänellä tulee olemaan pitkä tie kuljettavanaan maan tilanteen vakauttamiseksi. Kansalaisten toiveena näyttää olevan, että Ramaphosa saisi jatkaa tehtävässään. Muut ANC:n vaihtoehdot ovat Zuma-leirin kannattajakuntaa ja aiheuttavat lähinnä kylmiä väreitä ja kauhistelua maan tulevaisuudesta. Toiveissa siis on, että Ramaphosa jatkaa roolissaan ja saa pidettyä valot päällä kestävällä tavalla.
