Tarkoitus oli kirjoittaa hieman valoisammasta aiheesta, mutta tämä tuli niin lähelle joulun aikana, että siihen ei voi olla tarttumatta. Etelä-Afrikka on väkivaltainen maa, erityisesti naisille.
Tarkkaa tilastotietoa ei ole, sillä moni väkivallanteko ja raiskaus jää raportoimatta osittain siksi, että paikallinen poliisi ja oikeuslaitos kärsivät luottamuspulasta. Tilastoja valottaa esimerkiksi Africa Check ja CSVR, Center for the Study of Violence and Reconciliation.
Meidän jouluaaton rauha rikkoontui, kun hälytys naapurissa pärähti soimaan. Hälytykset ovat jokapäiväistä elämää, mutta useimmiten ne ovat turhia. Tällä kertaa naapurin isäntä oli juonut liian innokkaasti alkoholia, jonka seurauksena nyrkki alkoi heilua. Perheen äiti ja nuorimmaiset juoksivat itkien meille. Vanhin lapsista, 11-vuotias, jäi kotiin selvittelemään tilannetta vartiointiliikkeen, poliisien ja muiden aikuisten kanssa. Hän ei selkeästikään ollut tilanteessa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa väkivaltaan liittyi uusia piirteitä, pahimman iskun sai ruokkiva käsi, vanhempi herra jonka luona perhe asuu.
Poliisin edustajakin saapui paikalle, mutta ilmoitti ensitöikseen, että tämä käynti maksaa sitten samppanjapullon verran. Pulloa tai muutakaan eivät lopulta saaneet, joten mielenkiinnolla seuraamme miten tapauksen hoito etenee. Perheenisä ehti paeta ennen kuin virkavalta tuli paikalle.
Paikalle tuli naapurin rouvan ystävä, jolla oli myös kokemusta perheväkivallasta. Hän oli läpikäynyt paikallisen oikeussysteemin, mutta heikoin tuloksin, varakas miehensä oli naisen mukaan käyttänyt varojaan prosessin tuloksen muokkaamiseen. Naapurin rouva lapsineen siirtyi lopulta sukulaisnaisen luokse. Sukulaisnainen oli myös aikanaan saanut osansa perheväkivallasta, mutta hän oli onnistunut heittämään miehen pihalle.
Tässä tarinassa ei ole voittajia tai onnellista loppua. Koko perhe on nyt heitetty ulos hakatun vuokraisännän asunnosta. Viimeisin tilannetiedotus kertoo, että perheenäiti lapsineen istuu talon edessä nurmikolla ja ihmettelee minne mennä ja millä rahalla. Maasta löytyy turvakoteja, mutta aivan liian vähän.
Suurlähetystö on viime vuosien aikana tukenut paikallisen yhteistyön määrärahalla eli suomalaisin kehitysyhteistyömäärärahoin paikallisia kansalaisjärjestöjä, jotka taistelevat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja parantavat naisten tietoisuutta omista oikeuksistaan.
Lähetystö on myös osallistunut parina viime vuotena yhdessä muiden pohjoismaisten lähetystöjen kanssa sosiaalisen median kampanjaan, joka pyrkii nostamaan esille naisen asemaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta myös mahdollisuuksia. Työtä riittää.
#GenderNordicsSA #16daysofactivism