Miltä tuntuisi, jos fiksu ja ahkera kymmenvuotiaasi ei neljännen kouluvuoden jälkeen osaisi lukea? Tämän masentavan totuuden edessä on suurin osa eteläafrikkalaisista kymmenvuotiaiden vanhemmista.
Joulukuun 5. päivä julkaistu Kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus (PIRLS) osoitti eteläafrikkalaisten lasten pärjäävän kaikkein heikoiten niistä 50 maasta ja alueesta, jotka ottivat osaa tutkimukseen. Kyseessä ei ole rahan puute, sillä Etelä-Afrikka satsaa suuren osan budjetistaan opetukseen. Opetuksen laatu vain on heikkoa, varsinkin muilla kielillä kuin englanniksi tai afrikaansiksi.
Suomalaiset neljäsluokkalaiset sijoittuivat PIRLS-tutkimuksessa viidenneksi, ja erinomainen lukutaidon taso oli 18 %:lla suomalaisoppilaista. Tälle korkeimmalle tasolle ylsi ainoastaan kaksi prosenttia englannin-, afrikaansin- tai isiZulunkielisistä eteläafrikkalaisista neljäsluokkalaisista – muilla paikallisilla kielillä korkeimmalle tasolle ei yltänyt heistä kukaan. Erittäin huolestuttavaa on, että ainoastaan kahdeksan jokaisesta testatusta kymmenestä eteläafrikkalaisesta oppilaasta ymmärsi, mitä oli lukenut.
Vaikka Etelä-Afrikan heikko peruskoulutuksen taso on hyvin tiedossa, tulos oli masentava. Viime vuonna julkaistu TIMMS-tutkimus, joka mittaa matematiikan ja tieteiden osaamista, osoitti pientä parannusta, vaikka Etelä-Afrikan tulokset ovat edelleen heikkoja. Mutta miltä näyttää tulevaisuus maalle, jossa ainoastaan viidesosa kymmenvuotiaista ymmärtää ikätasolleen suunnattua tekstiä? Miten neljän viidesosan opinnot jatkuvat siitä eteenpäin? Voiko maa ylipäänsä ylläpitää 11 virallista kieltä ja opetusta niillä, jos osaavia opettajia ei ole läheskään riittävästi?
Kuten muuallakin maailmassa, eteläafrikkalaisten tyttöjen lukutaito on poikia parempi. Itse asiassa ero sukupuolten välillä on vertailtavista maista toiseksi syvin – Saudi-Arabian jälkeen. Tyttöjen lukutaito on käytännössä yhtä luokka-astetta poikia edellä, ja heidän tuloksensa ovat lievästi parantuneet vuodesta 2011 samalla kun poikien ovat selvästi laskeneet. Ongelmat poikien lukemaan saamisessa ovat vielä monta kertaa syvemmät kuin Suomessa.
Etelä-Afrikan lukutuloksista näkyy myös selkeitä eroja maan eri alueiden välillä. Köyhässä Limpopon maakunnassa vain yksi kymmenestä neljäsluokkalaisesta ymmärsi, mitä oli lukenut – Länsi-Kapin maakunnassa joka toinen. Tasa-arvoon on vielä pitkä matka maassa, jonka tulonjakokerroin on maailman epätasa-arvoisin.
Miten oppia lukemaan, kun iltasatu jää lukematta?
Tutkija Kari Nissinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta kertoo, että suomalaislasten lukutaitoa selittävät eniten hänen kotitaustansa ja vanhempien lukemiseen liittyvä toiminta ja asenteet. Onko kotona ylipäänsä kirjoja, joihin tarttua? Etelä-Afrikan perusopetusministeri Angie Motshekga totesi viime vuonna, että ainoastaan viisi prosenttia eteläafrikkalaisista vanhemmista lukee lapsilleen. Vain murto-osassa kouluja on toimiva, ajanmukainen kirjasto.
Voi vain kuvitella, miten vaikea on oppia lukemaan, jos kotona ei ole yhtään kirjaa, surkean koulutuksen saaneet vanhemmat eivät itse lue, opetus on parhaimmillaankin vain keskinkertaista, koulussa tai kunnassa ei ole kirjastoa – eikä omalla äidinkielellä juuri edes julkaista kirjoja. Tämän rinnalla kalpenee huoli siitä, lukevatko omat ulkosuomalaislapseni tarpeeksi ruutuajan taistellessa lukuajasta. Heidät voi sentään koska tahansa komentaa omien kirjahyllyjensä luokse, joista löytyy metrikaupalla valinnanvaraa. (Ulkomailla oleskelu kasvattaa pakosti vannoutuneen kirjaston ystävän kirjakokoelmaa!)
Lukutaitotutkimuksen valossa suomalaisten oppilaitosten yhteistyö eteläafrikkalaisten kanssa opettajainkoulutuksen parantamiseksi sekä muutaman suomalaisen koulutusalan firman lupaavat neuvottelut paikallisten koulujen kanssa näyttävät entistä arvokkaammilta. Meillä on Suomessa omat haasteemme – poikien lukuinnostuksen kasvattaminen on monen maan päänsärky – mutta meillä on myös hyväksi koettuja keinoja, joilla oppiminen onnistuu. Eteläafrikkalaisia hämmästyttää eniten se, että tämä voi tapahtua ilman tolkuttoman pitkiä koulupäiviä, valtavaa määrää läksyjä ja jatkuvaa testaamista.
P.S. Eteläafrikkalainen TV-toimittaja Bertus Louw kävi Suomessa syyskuussa 2017 tutustumassa ihailemaansa suomalaiseen koulujärjestelmään. Suositulle 5050-luonto-ohjelmalle tehdyn pätkän voi katsoa YouTubessa: https://youtu.be/akxUJwjZTI8