Nelson Mandelan kuolemasta tuli 5.12. kuluneeksi vuosi. Tänä vuonna juhlitaan myös Etelä-Afrikan demokratian 20:ta ensimmäistä vuotta. Mandelan kuolema, kuten nyt kuoleman vuosipäivä sai valtiovallan, eli ANC:n järjestämään ison muistojuhlan.
Monissa puheissa, niin ANC:n edustajien kuin oppositiopuolueitten, kansalaisjärjestöjohtajien ja oppineitten puheissa korostettiin Mandelan perintöä. Epäitsekästä, pyyteetöntä ja periaatteellista taistelua muitten parhaaksi, tasa-arvon puolesta. Yksi mies – yksi ääni oli lähtökohta, josta Mandela ei antanut periksi.
Puheissa muisteltiin Mandelan moraalista vahvuutta, kykyä, ei pelkästään antaa anteeksi, vaan parhaimmillaan ystävystyä sortajiensa ja vangitsijoittensa kanssa. Anteeksianto ja sovinto. Kaikkien kunnioittaminen. Ihminen on onnistunut, jos on palvellut yhteisöä.
Perintö
Jos Mandela nyt näkisi, miten perilliset perintöä hoitavat, muuttaisi hän varmaan takautuvasti testamenttiaan. Sovinto ei helposti tule mieleen parlamentin enemmistöä edustavan puhemiehen ja opposition välistä huutoa, kv. sormimerkkejä ja herjauksia seuratessa.
Parlamenttikanavasta on tullut TV:n seuratuin viihdekanava. Jokapäiväiset mielenosoitukset huonoja kunnallispalveluja vastaan eri puolilla maata kertovat, että yhteisön palveleminen on haasteellista usein poliittisin perustein valituille pätemättömille kunnan virkailijoille.
Parlamentin riitelyn taustalla on presidentin vastuun välttely tilansa neljännesmiljardin maksaneista nk. turvallisuusparannuksista, joihin kuuluvat mm. uima-allas, karjasuoja, kanala, asuinrakennuksia ja auditorio. Eikä Nkandla toki ole ainoa tapaus, mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä.
Pojastako polvi paranee?
Pääoppositiopuolue, jota täällä ”viralliseksi oppositiopuolueeksi” kutsutaan, on ANC:tä paremmin onnistunut saamaan puolueen nuoria kykyjä esille, ml. parlamentissa. ANC:n nuorisoliigan johdossa aikanaan Mandela ja Tambo kyseenalaistivat ja uudistivat ANC:n toimintaa.
Nykyinen Nuorisoliiga on selvitystilassa, ANC:n harvat nk. nuoret (kaikki yli 40 v) kyvyt eivät edusta uudistusta, vaan olemassa olevan ylläpitoa. Liike on jämähtänyt valtaan. Liikkeen veteraanit ovat ainoat, jotka uskaltavat vaatia korruptiosta syytettyjä vastuuseen, ml. presidenttiä. Veteraanit ovat huolissaan liikkeensä puolesta. Liikkeen, jolle he uhrasivat vuosikymmeniä maanpaossa ja vankilassa. Veteraanit eivät jääne ainoiksi, jotka avoimesti ovat huolissaan liikkeen ja maan tulevaisuudesta.
Mandelan esimerkin voimaan uskoen ja joulun tunnelman innoittamana uskomme, että liike on vahvempi kuin sen johto ja tulee vähitellen näkemään valon.