Onko sähkö loppumassa Etelä-Afrikasta? Vuoden lähestyessä loppuaan on hyvä koota vuoden saldo sähkökatkoista ja sen pohjalta miettiä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana sähkökatkoja oli keskimäärin joka kolmas päivä.

Tilanne on siitä parantunut vuoden loppua kohti, mutta varmuutta tulevaisuudesta ei ole. Olenkin näin ollen viime päivinä yrittänyt löytää varasähköjärjestelmien valmistajia ja asentajia sekä tehnyt analyysiä eri järjestelmien hyvistä ja huonoista puolista. Olemme hankkimassa varasähköjärjestelmiä edustustomme henkilökunnan asuntoihin, sillä turvallisuustilanne maassa on sellainen, että ilman toimivia hälytyslaitteita kotona ei ole turvallista olla. Hälytyslaitteet kun toimivat sähköllä.

Toisten mielestä dieselillä käyvät varageneraattorit olisivat järkevin ja kustannustehokkain vaihtoehto. Toiset taas haluaisivat tukea puhtaan mutta samalla ehkä vähän kalliimman energian käyttöä. Asia ei ole ihan yksinkertainen, sillä tulevien sähkökatkojen pituutta on vaikea ennustaa.

Tähän mennessä katkot ovat olleet jotakuinkin hallittuja, 2−4 tunnin järjestettyjä katkoja, mutta Pretoriassa on ollut myös viikonlopun kestäviä hallitsemattomia katkoja alueilla, joilla edustuston henkilökuntaa asuu. Tällöin sähkönjakelujärjestelmä on usein hajonnut, eikä huolto ole pelannut toivotulla tavalla.

Tilanne on hieman sama kuin joskus Suomessa haja-asutusalueella, kun syysmyrskyt kaatavat puita sähkölinjojen päälle, eikä huolto ole toiminut tai ehtinyt heti samana päivänä linjan korjaukseen. Pitkät sähkökatkot ovat turvallisuuden kannalta vakava asia Etelä-Afrikassa.

Etelä-Afrikan linja vihreän energian tuotantoon

Samaa miettivät Etelä-Afrikan viranomaiset: tuottaako vihreää sähköä vai halvempaa kivihiilellä tuotettua sähköä? Etelä-Afrikan sähköntuotanto perustuu pääasiassa kivihiileen. Maahan ollaan rakentamassa kahta maailman suurimpiin lukeutuvaa kivihiilivoimalaa. Niiden valmistuminen on vakavasti viivästynyt ja tällä hetkellä näyttää siltä, että niiden kokonaisvaltainen käyttöönotto tapahtuu vasta muutaman vuoden sisällä.

Sinä aikana ehtii tapahtua paljon. Neljän viimeisen vuoden aikana maassa on todistettu, että sähkön tuottaminen uusiutuvalla energialla, eritoten aurinkopaneeleilla ja tuulimyllyillä on itse asiassa halvempaa kuin uusiutumattomilla energialähteillä tuotettu shako.

Etelä-Afrikan energiaministeriö on saavuttanut yksityisen energiantuottajan hankintaohjelmallaan (Renewable Energy Independent Power Producer Procurement Programme) maailmanlaajuista kunniaa ja mainetta. Energiaministeriö on jo tehnyt yksityisten energiantuottajien kanssa sopimukset, joiden avulla 10 prosenttia maan kokonaistuotantokapasiteetista (noin 45 gigawattia) tuotetaan uusiutuvalla energialla.

Tämän tuotantokapasiteetin rakentamisvauhti on ollut päätähuimaava. Uutta kapasiteettia on luvattu ostaa yksityissektorin tuottamana vielä 8 000 megawattia. Hallituksen tavoitteena on tuottaa 17,8 gigawattia aurinko- ja tuulienergialla vuoteen 2030 mennessä. Se saattaa hyvin toteutua. Yksityissektori on tarttunut mahdollisuuteen, kun se heille on annettu.  Kovasti kannustan suomalaisia firmoja osallistumaan näihin tarjouskilpailuihin.

Etelä-Afrikan valtion sähkölaitos Eskom vastaa sekä sähkön tuotannosta että jakelusta. Sitä kritisoidaan julkisesti korruptiosta ja osaamattomuudesta. Sitä painaa myös menneen lasti ajalta, jolloin kivihiilellä tuotettu sähkö oli vahvasti subventoitua ja sitä tuotettiin vain osalle väestöstä.

Koko maan kantaverkkoa ei aikoinaan rakennettu kattamaan yli 50 miljoonan ihmisen sähkönkulutusta Etelä-Afrikassa, vaan sitä itse asiassa rakennettiin kattamaan naapurimaiden kulutusta. Sähköä tuotettiin ja myytiin halvalla hinnalla naapurimaille, josta syystä heillä ei oikein edelleenkään ole omaa tuotantokapasiteettia ja he ovat tuontisähkön varassa. Samanaikaisesti kantaverkko rapisee liitoksissaan.

Uusiutuvaa energiaa on rakennettu maahan yhteensä yli 10 miljardin euron yksityisillä investoinneilla vain muutaman vuoden sisällä. Seuraava kysymys on, pystytäänkö kaikki tuo sähkö liittämään kantaverkon piiriin? Vai kannattaisiko sittenkin rakentaa kantaverkon ulkopuolisia järjestelmiä, niin kutsuttuja pienjärjestelmiä, siltä varalta että kantaverkko pettää?

Tätä mekin mietimme edustustossa. On kyse sitten valtion kantaverkosta tai muunlaisesta sähköhäiriöstä, niin olemme juuri päätyneet jonkinlaiseen järjestelyyn sähkökatkojen varalta. Saatan kertoa tästä lisää seuraavassa blogikirjoituksessani.