Mitäkö on minulla mielessä? No haravointi tietysti, mikäpä muukaan.
Olen nyt työskennellyt kuusi kuukautta Washingtonin lehdistövirkamiehenä. Hyppäsin tähän työhön tyystin toisenlaisista ympyröistä. Vielä keväällä asuimme perheeni kanssa eteläisessä Ranskassa, missä työskentelin freelancer-toimittajana ja kirjailijana.
Välimeren äärellä olin tottunut vastaamaan Suomea koskeviin kysymyksiin rautalangasta vääntämällä. Suomihan ei paikallisuutisiin noussut oikeastaan kuin silloin, kun Kimi Räikkönen pärjäsi Monacon autoradalla.
- Olette siis käyneet Hollannissa? Hollanti ei ole ihan lähellä Suomea, vielä on mentävä aika paljon pohjoisemmaksi, jotta pääsee Suomeen.
- Pääkaupunki on nimeltään Helsinki, ei Helsinsky.
Ulkomaanvuodet tuovat perspektiiviä ja etäisyys auttaa monesti näkemään kirkkaammin, niinhän se on. Ranskan kokemusten seurauksena ajattelin automaattisesti, että Yhdysvalloissa mattimeikäläisen Suomi-tuntemus on todennäköisesti Välimeren hiekkaakin kevyempää.
Vaan väärässäpä olin: viimeisen puolen vuoden ajan Suomi on väreillyt amerikkalaisten huulilla lähes tauotta.
Ensin tulivat tietysti heinäkuun Helsinki-otsikot. Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen vei Helsinkiin ällistyttävän määrän amerikkalaisen television supertähtiä, Washingtonin olohuoneeni jokailtaisia vieraita. Helsingin yöttömän yön valaisemilta kaduilta raportoivat Anderson Cooper, Jake Tapper, Tucker Carson, Jim Acosta, Christiane Amanpour, Eamon Javers ja ties ketkä muut.
Helsinki valtasi amerikkalaisten sanomalehtien kansiotsikot, vyöryi pikavauhtia silmäätekevien Twitter-keskusteluihin ja hengästytti radiossa. Uutiset eivät toki varsinkaan suurvaltojen päämiesten tiedotustilaisuuden jälkeen olleet pelkästään positiivisia, mutta mitä tulee Helsinkiin – Suomen pääkaupungin nimi ainakin tuli kaikille tutuksi.
Helsinki, Helsinki, Helsinki, Helsinki.
Kokoushuuman laannuttua arki vyöryi eteenpäin tavanomaisen kiireiseen tapaansa, kunnes yllättäen marraskuussa, keskellä Kalifornian tuhoisia ja traagisia metsäpaloja, Suomi pysäytti painokoneet uudelleen.
Presidentti Donald Trump kertoi tavanneensa Suomen presidentin, jonka kanssa oli keskusteltu metsänhoidosta. Hänen mukaansa suomalaiset hoitivat metsää haravoimalla (raking), mikä oli omiaan herättämään hämmennystä Atlantin molemmin puolin.
Äänekäs kummastelu johti siihen, että pian Suomen metsänhoidosta ja haravoinnista puhuttiin uutisissa, talk show’ssa, lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Verkko täyttyi #RakeNews -hashtageistä, haravointimeemeistä ja vitsivideoista. Suomalaiset, englanniksi käännetyt uutisartikkelit levisivät Twitterissä ja kohta myös suomalaisten ylitsevuotava haravointisomettelu kiinnitti amerikkalaisten huomion.
Kuva metsässä imuroivasta suomalaisnaisesta nähtiin suositun Seth Meyersin Late Night-show’ssa NBC:llä. CNN:n Facebook-videokoosteen suomalaisten vitsailusta oli senkin hetkessä nähnyt jo yli miljoona ihmistä. Suomi oli ihan kaikkialla. Ja kaikki tuntuivat puhuvan Suomen maantieteellisestä sijainnista, napapiiristä ja sen vaikutuksista mahdollisiin metsäpaloihin.
Oli kohuista mitä mieltä tahansa, väitän, että Suomi ja Helsinki ovat niiden myötä löytäneet yhä useamman amerikkalaisen kartalta paikkansa. Tuoreen lehdistövirkamiehen vatsanpohjaa jo kutittelee: mitähän seuraavaksi?