Pohjoisesta etelään – tunnelmia Kazakstanin entisestä pääkaupungista

Mikäli Nur-Sultanin katukuvaan ja jokseenkin kömpelöön kaupunkisuunnitteluun turtuu, nopea apu löytyy toiselta puolen maata, Kazakstanin entisestä pääkaupungista.

Almaty toimitti Kazakstanin pääkaupungin virkaa aina vuoteen 1997 asti, jolloin edeltävän presidentti Nazarbajevin käskystä pääkaupunkia siirrettiin noin tuhat kilometriä pohjoiseen, keskelle karua tasankoa arotuulen riepoteltavaksi. Almaty menetti tittelinsä, mutta on edelleen 1,5 miljoonalla asukkaallaan maan suurin kaupunki, merkittävä kulttuurin ja liike-elämän kohtaamispaikka sekä tärkeä liikenteen solmukohta. Työkaveri luonnehti nuorison suosimaa Almatya Kazakstanin urbaanin kaupunkikulttuurin keskukseksi.

Kuvassa näkyy vuoristoa ja laaksoa Kök Töbe-vuoren huipulta
Vuoristoa ja laaksoa Kök Töbe -vuoren huipulta. Kuva: Aino Vauhkonen

Ensimmäisen kerran vierailin Almatyssa alkukeväästä, jolloin lehdettömät puut, paksu pilvipeite ja yleinen harmaus eivät erityisemmin sytyttäneet. Kevättalven taitteessa kaupunki myös hukkui paksuun savusumumassaan, jonka haistoi, ja valehtelematta jopa maistoi suussa. Paikallinen työkaveri komppasi minua tässä – valitsin ehkäpä ankeimman vuodenajan vierailla Almatyssa. Kaiken lisäksi rajallisen aikataulun puitteissa matka piti taittaa tylsästi ilmateitse.

Raiteita pitkin etelään

Omalla kohdallani keväinen reissu oli toinen laatuaan Almatyssa. Kesän kynnyksellä toukokuinen kaupunki näytti parhaat puolensa matkaajalle. Tällä kertaa ostin liput paikalliseen yöjunaan ja 14 tunnin matka Kazakstanin rautateillä taittui mitä miellyttävimmin – hytistä löytyi jopa ilmastointi ja laturipaikat toimivat moitteetta (harvinaisuus!). Illalla juna kiisi pohjoisen arojen halki, mutta aamulla ikkunoista näkyi jo pelkkää metsää ja vihreyttä. Yhdeksältä aamulla kosteankuuma helle junalaiturilla toivotti tervetulleeksi Almatyyn.

Kuvassa näkyy basaarin toripöydällä myytäviä mansikoita
Paikallisen hedelmätorin antia. Kuva: Aino Vauhkonen

Sekoitus vanhaa ja uutta

Vuorten kainalossa läkähdyttävän kuuma ilma tuntui seisovan paikoillaan eikä edes pientä tuulta suotu tälle matkailijalle. Onneksi varjoisia puistoja löytyi lähes joka nurkan takaa, samoin kuin ilmastoituja kahviloita, joihin pääsi pakenemaan tukalimpia helleasteita.

Almatyn tunnelma ja arkkitehtuuri kaikessa maanläheisyydessään ja rosoisuudessaan hurmasivat – löytyy suihkulähteitä, kapeita pikkukatuja sekä hedelmiä kaupustelevia pikkukioskeja joka lähtöön. Urbaanin lisän tuo kaupunkia halkova, yhdellä linjalla ja yhdeksällä asemalla varusteltu metro (joka on itseasiassa ainoa laatuaan Kazakstanissa).

Kuvassa näkyy Baikonur-nimisen metroaseman laituria
Baikonurin mukaan nimetty metroasema Almatyssä. Kuva: Aino Vauhkonen

Almatyn tavaramerkki on vuoret

Jos Nur-Sultanin horisontissa siintää loputon aro, Almatya sen sijaan ympäröivät Kiinan, Kirgisian ja Kazakstanin läpi mutkittelevat Tian Shan -vuoret. Lumihuippuinen vuorijono, vehreät laaksot sekä metsät olivat jotain, mitä Nur-Sultanissa asuvana kaipasin.

Lapsiperheiden ja matkailijoiden suosiossa oleva Kök Töbe -vuori lienee Almatyn tunnetuin maamerkki. Maisemia pääsee ihailemaan 1100 metrin korkeudesta, ja samalla avautuu upea näköala kaupungin ylle ja vuoristoon. Huipulle pääsee nopeasti köysirataa pitkin.

Kuvassa näkyy Almatyn kaupunki Kök Töbe-vuoren huipulta. Sää on kirkas ja aurinko paistaa.
Almaty lintuperspektiivistä Kök Töbe -vuoren huipulta – kirkas sää suosi matkailijaa. Kuva: Aino Vauhkonen

Paikallisten keskuudessa rakastettu nähtävyys ja urheilukohde Medeu sijaitsee lyhyen taksi- tai bussimatkan päässä Almatyn keskustassa. Neuvostoaikoina rakennettu ja myöhemmin kunnostettu pikaluistelurata on edelleen talvisin käytössä. Laakson pohjalta kohoaa 842 portaasta koostuva reitti näköalatasanteelle, josta käsin voi ihailla vuoristomaisemaa ja vihreää laaksoa.

Ihmiset nauttivat näköalatasanteella aurinkoisesta säästä ja vuoristomaisemasta.
842 portaan jälkeen pääsee nauttimaan upeista näköaloista. Kuva: Aino Vauhkonen