Toivon pisaroita Keski-Aasian vesipolitiikassa

”A drop of water is a grain of gold.”
Vanha turkmeenien sananlasku

Keski-Aasia on erityisen altis vedestä johtuville konflikteille. Ilmastonmuutos ja väestönkasvu luovat painetta muutoksille vesipolitiikassa. Noidankehämäiseen tilanteeseen ajautuneilla entisillä neuvostotasavalloilla on lähitulevaisuudessa edessään valtavia haasteita.

Araljärven kuivuminen on historian pahimpia ihmisen aiheuttamia ekokatastrofeja

Neuvostoaikana puuvillan tuotantoa lisättiin merkittävästi. Amudarja- ja Syrdarja –jokien vesi ohjattiin puuvilla- ja riisipelloille. Keski-Aasiassa käytetystä vedestä 90% menee edelleen kasteluun.

Kestämätön vedenkäyttö on johtanut mittaviin ympäristöongelmiin. Araljärvi oli 1960-luvulla maailman neljänneksi suurin järvi. Nykypäivänä Araljärvestä on jäljellä enää noin kymmenesosa alkuperäisestä. Kalakantojen katoaminen on aiheuttanut suurta työttömyyttä.

Araljärvi on surullinen esimerkki itseään ruokkivasta ympäristökatastrofista, sillä kuivuminen aiheuttaa alueelle aavikoitumista ja vähentää sateita entisestään. Järvenpohjasta paljastuneet kemikaalit ja suolat pilaavat viljelymaita ja juomavesiä – sekä aiheuttavat paikallisväestölle sairauksia.

Neuvostoliiton hajottua Keski-Aasian valtioiden keskinäisen päätöksenteon instrumentit katosivat, mikä edisti valtiollisten suhteiden kiristymistä. Keski-Aasiassa on vettä, mutta se on jakautunut epätasaisesti. Vesipolitiikan jakolinjat alueella kulkevat ylä- ja alajuoksujen välillä. Uzbekistan, Kazakstan ja Turkmenistan ovat yläjuoksuilla sijaitsevien Tadžikistanin ja Kirgisian patohankkeiden armoilla.

Vanhat kalastusalukset ruostuvat Araljärvessä. Kuva: Kalle Muttilainen
Tuulen mukana Araljärvestä kulkeutuva suola värjää maan valkoiseksi. Kuva: Kalle Muttilainen

Talouden rakenteet ja väestönkasvu aiheuttavat haasteita

Mittava puuvillan viljely Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa vaatii edelleen suuria määriä vettä. Peltojen kastelu hoidetaan vanhanaikaisilla ja tehottomilla järjestelmillä. Tämän lisäksi Uzbekistanin väestö kasvaa lähes puolella miljoonalla vuosittain. Vedentarve kasvaa tulevaisuudessa siis yhä suuremmaksi, ellei merkittäviin muutoksiin kyetä ajoissa.

Uzbekistanin pyrkimys kehittää teollisuuttaan raakapuuvillan viljelystä kohti kehittyneempää tekstiilituotantoa voi tuoda toivottua helpotusta maan vedenkäyttöön. Talouden rakenteellisten muutosten lisäksi vaaditaan kastelujärjestelmien modernisointia vedenhaaskuun välttämiseksi.

Uzbekistanin pääkaupunki Taškent. Maaseudun ja kaupunkien kontrasti on huikea. Maaseudulla kärsitään eniten vedenpuutteesta, mutta kaupungit ovat yllättävän vehreitä ja niitä kastellaan aktiivisesti. Kuva: Kalle Muttilainen

Suomi tukee kestävää vedenkäyttöä Kirgisiassa ja Tadžikistanissa

Suomella on myös osansa Keski-Aasian vesipolitiikassa. YK:n yleiskokous on julistanut puhtaan veden saannin ja sanitaation perusihmisoikeudeksi. Vuonna 2018 laadittu Finnish Water Way -strategia tähtää vesiturvalliseen maailmaan vuoteen 2030 mennessä.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) hallinnoimien FinWaterWEI-hankkeet tavoittelevat kestävää ja oikeudenmukaista vedenkäyttöä Kirgisiassa ja Tadžikistanissa. Hankkeet rahoitetaan ulkoministeriön itäsastolta.

Kirgisian ja Tadžikistanin vuoristojen jäätiköt ovat vaarassa sulaa ilmastonmuutoksen takia kokonaan. Jäätiköiden katoaminen tuo mukanaan lisää ongelmia vesipolitiikalle, kun jokien vesimäärät hupenevat.

Suomi rahoittaa Ilmatieteen laitoksen toteuttamia meteorologisia jäätikönmittaushankkeita Kirgisiassa ja Tadžikistanissa. Kolmivuotisten hankkeiden etenemistä voi seurata Ilmatieteenlaitoksen ”Meteorologiaa Maailmalla” -blogista.

Kirgisian ja Tadžikistanin vuorten jäätiköt sulavat huolestuttavaa vauhtia. Jäätiköt ovat tärkeä vedenlähde suurimmille joille ja sitä kautta maanviljelykselle. Kuva: Marjo Ahvenainen
Issyk Kul -järvi Kirgisiassa on maailman toiseksi suurin vuoristojärvi. Suomi on rahoittanut järvellä vesilaboratoriohankkeita ja kalankasvatusta. Kuva: Marjo Ahvenainen

Konflikteista konsensukseen?

Keski-Aasiassa on jo pitkään tiedostettu veden aiheuttama keskinäisriippuvuus, mutta konfliktit ovat varjostaneet yhteistyötä. Uzbekistanissa Islam Karimovin seuraajaksi nousseen Shavkat Mirziyoyevin aikana tilanne alueella on kuitenkin rauhoittunut. Mirziyoyev on osoittanut yhteistyöhaluaan muun muassa antamalla siunauksensa aiemmin kiistaa aiheuttaneille patohankkeille Kirgisiassa ja Tadžikistanissa.

Araljärvenkin suhteen tunnelin päässä saattaa olla pieni pilkahdus valoa. Kazakstanin rahoittaman Kokaral-padon rakentamisen jälkeen pohjoisen Aralin vedenpinta on noussut ja kalakannat elpyneet odotettua nopeammin.

Luonnonkatastrofeilla on myös aina inhimillinen hintansa. YK loi Uzbekistanin aloitteesta ihmislähtöisen MPHSTF-rahaston (UN Multi-Partner Human Security Trust Fund for the Aral Sea region in Uzbekistan). Rahaston tavoitteena on parantaa Araljärven kuivumisesta eniten kärsineiden paikallisten elämän edellytyksiä Uzbekistanissa.

Vesidiplomatian tarve ei ole loppumassa, vaikka askeleita oikeaan suuntaan yhteistyön saavuttamiseksi on nyt otettu. Ensisijaisen tärkeää on pyrkiä vahvistamaan tätä kehitystä tulevaisuudessa. Jos vesikysymyksiin ei löydetä ratkaisuja, vaarana on paluu konfliktien sävyttämälle tielle.

Koniratin kylä Karakalpakstanissa, Uzbekistanissa. Araljärven kuivumisen jälkeen alueella kärsitään vedenpuutteesta ja työttömyydestä. MPHSTF-rahastolla tuetaan esimerkiksi Karakalpakstanin kehitystä. Kuva: Kalle Muttilainen

Leave a Reply