Pikakurssi moderniin Iraniin

Skumppaa ja kaviaaria kahdentuhannen neliön lukaalin puutarhassa, tummennettuja takaikkunoita, käyntikortteja ja kädenpuristuksia. Stereotypioilla on lähteensä, mutta diplomaatin elämä näyttää huomattavan erilaiselta suurlähetystön seinien sisäpuolelta katsottuna.

Korkeakouluharjoittelu Suomen Teheranin-suurlähetystössä avasi tämän kansainvälisen politiikan opiskelijan silmät diplomatian arkipäivälle. Lähetystössä käytettävistä työtunneista suurin osa ei suinkaan kulu kansainvälisessä joukossa small talkia viritellen, vaan tietokoneen takana joko kansalaispalvelupuolen tehtävälistaa hoitaen tai kohdemaan milloin mistäkin tilanteesta raportoiden. Harjoittelijana keskityin näistä jälkimmäiseen, jonka lisäksi olin päävastuussa sosiaalisen median päivittämisestä ja kehittämisestä.

Arki asiantuntijana

Korkeakouluharjoittelijan tehtävät suurlähetystössä ovat pitkälti sellaisia, jotka määrittelen asiantuntijatyöksi: paljon lukemista ja kirjoittamista, laajan tilannekuvan hallintaa ja olennaisen tiivistämistä suuresta tietomäärästä sekä tästä kaikesta eteenpäin viestimistä.

Teemat, joiden parissa työskentelin, kasvattivat suuresti ymmärrystäni Iranista valtiollisena toimijana sekä syistä maan lukuisten ongelmien taustalla.  Näinkin ristiriitaisessa valtiossa erinäisten valtasuhteiden hahmottaminen vie aikaa, mutta on äärettömän mielenkiintoista.

Harjoitteluni aikana tein selvitystyötä ja kirjoitin raportteja muun muassa kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta, ihmisoikeustilanteesta ja kyberrikollisuudesta. Sain osittain valita työtehtäväni omien kiinnostuksenkohteideni mukaisesti, pitäen kuitenkin mielessä Helsingin tiedontarpeen.

Työskentely on hyvin itsenäistä, joten ajanhallinta- ja organisointitaidot korostuvat. Suoritin harjoitteluni kesäkuukausien aikana, jolloin kokouksia, tapaamisia ja seminaareja muiden lähetystöjen ja paikallisten toimijoiden kanssa oli valitettavan vähän. Harjoittelujakson alussa oli hyvä, että aikaa perehtymiselle löytyi riittävästi, mutta tehtäväkentän haltuunoton jälkeen sosiaalista kanssakäymistä olisi voinut olla enemmänkin.

Korkeakouluharjoittelu suurlähetystössä auttaa ymmärtämään edustustojen arkityötä. Kuva: Suomen Teheranin-suurlähetystö
Korkeakouluharjoittelu suurlähetystössä auttaa ymmärtämään edustustojen arkityötä. Kuva: Suomen Teheranin-suurlähetystö

Kulttuurishokkia etsimässä

Hain harjoitteluun Teheranin-suurlähetystöön, sillä työskentely ulkomaanedustustossa oli ollut haaveeni lukiosta lähtien. Iran valtiona ja erityisesti yhteiskuntana on puolestaan Suomessa todellisuudessa varsin tuntematon, sillä monien käsityksiä leimaa länsimaisen median yksinomaan negatiivinen uutisointi. Halusin nähdä todellisuuden tuon mustalla maalatun kuvan takana.

Kolmen Teheranissa vietetyn kuukauden jälkeen kokonaiskuvani sekä kohdemaasta että suurlähetystön arkipäivästä on kirkkaampi. Tämänhetkiselläkin tietotaidolla raapustaisin hakemukseni milloin tahansa uudestaan.

Korkeakouluharjoittelu missä tahansa edustustossa avartaa ymmärrystä diplomatian ja suurlähetystön arkipäivästä sekä kehittää asiantuntijatehtävissä tarvittavia työelämätaitoja. Asemapaikan sijainti kaukana kotoa täysin erilaisessa kulttuurissa tuo harjoittelujaksoon kuitenkin oman mausteensa.

Vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä, että kuka tahansa Iraniin pariksi viikoksi matkustava tulee rakastumaan tähän kulttuuriin ja näihin ihmisiin, ei Teheran pidemmän päälle ole kenen tahansa paikka. Jos tänne kuitenkin lähtee oikealla asenteella, avoimena uusille kokemuksille ja kiinnostuneena oppimaan siitä, mitä ympärillään näkee, on antoisampaa kokemusta vaikea löytää.

Lähdin Teheraniin tavoitteenani saada kulttuurishokki ja keksiä tulevaisuudelleni tarkempi suunta. Ensin mainittu tavoite jäi saavuttamatta: huivi ei kiristänytkään päätä niin paljon kuin oletin ja tämä hämmentävä maa kiehtoi vielä enemmän kuin uskoin. Jälkimmäisen tavoitteen suhteen otin kuitenkin askelia oikeaan suuntaan: ensimmäinen kansainväliseen politiikkaan linkittyvä työkokemukseni sysäsi minua yhä selvemmin kansainvälisten asioiden valmennuskurssin, Kavakun suuntaan.

”Tee Suomelle palvelus – poistu maasta” on lukenut asuntoni oveen teipatussa kortissa jo vuosikymmenen ajan. En aio asua koko elämääni Suomessa, mutten kuitenkaan halua unohtaa, mistä olen kotoisin. Hyvällä tuurilla voin tulevaisuudessa etsiä kulttuurishokkeja ulkoministeriön mandaatilla.

Sanni Lehtinen

Kirjoittaja oli korkeakouluharjoittelijana Suomen Teheranin-suurlähetystössä ja vietti elämänsä opettavaisimman kesän Iranin massiivisia ristiriitoja ja maailmanparantamisen eri tasoja pohtien.

Leave a Reply