Israelin ja Suomen välisten diplomaattisuhteiden 70-vuotisjuhlavuotta vietetään tänä vuonna.  Israelin mediassa Suomi-kuva on keskittynyt matkailun lisäksi maiden välisiin taloussuhteisiin, suomalaiseen yhteiskuntajärjestelmään, koulutukseen, tasa-arvoon ja kulttuuriyhteistyöhön.

Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi tunnusti Israelin de facto valtioneuvoston esittelyssä 11. kesäkuuta 1948, vain kuukausi Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Suomen virallinen tunnustus Israelin valtiolle annettiin 18. maaliskuuta 1949, ja diplomaattisuhteet maiden välille solmittiin 14. marraskuuta 1950.

Yksi ensimmäisiä Israelin valtion myöntämällä viisumilla maahan matkustaneita suomalaisia oli Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori Aapeli Saarisalo, joka työskenteli alkuvuoden 1949 arkeologisilla kaivauksilla Galilean alueella, kunnes joutui pakenemaan Israelin korventavia helteitä takaisin Suomen viileämpiin olosuhteisiin keskellä kuuminta kesää.

Diplomaattisuhteiden solmimisen jälkeen sadat tuhannet muutkin suomalaiset ovat saaneet kokea Israelin helteet ja Pyhän maan ihmeet matkailun vilkastuessa maiden välillä.

Valtiovierailuja ja syntymäpäivälahjoja

Jerusalem Postin mukaan presidentti Yitzhak Ben-Zvi sai vuonna 1955, 70-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi lahjana lapualaisilta ”suomalaisen tikarin ja nahkakantisen albumin, joka oli koristeltu suomalaisilla piirustuksilla”.

Pääministeri David Ben-Gurionin vieraillessa Suomessa 1962 Jerusalem Post korosti maiden erityisen läheisiä välejä ja huomioi, että molempien maiden edustustot korotettiin suurlähetystön asemaan vierailun aikana.

Jaffa-appelsiineista ja puutaloista hightechiin

Taloudellinen yhteistyö Israelin ja Suomen välillä alkoi jo ennen diplomaattisuhteiden solmimista. Sotavuosien aikana vuonna 1940 Jerusalem Postin edeltäjä Palestine Post uutisoi, että israelilaiset appelsiininkasvattajat olivat lähettäneet 1300 laatikkoa Jaffa-appelsiineja Suomeen sota-apuna Punaisen Ristin kautta.

Ensimmäinen varsinainen Suomen ja Israelin välinen kauppasopimus solmittiin jo 1949, vuosi ennen diplomaattisuhteiden solmimista. Israeliin vietiin muun muassa suomalaisia puutaloja nopeasti kasvavan väestön tarpeisiin.

Vuonna 1951 solmitun uuden kauppasopimuksen mukaan Suomesta vietiin Israeliin 14 miljoonan dollarin arvosta paperia, puutavaraa ja -taloja, ratakiskoja, puhelinpylväitä, koneita ja elintarvikkeita. Israelista vietiin puolestaan Suomeen seitsemän miljoonan dollarin arvosta sitrushedelmiä, autoja, tekstiilejä ja muita tuotteita – hätäapuappelsiineista tuli haluttua kauppatavaraa suomalaisten totutellessa uusiin eksoottisiin makuihin. Jerusalem Post kuvasi sopimusta Israelin tärkeimmäksi ulkomaisen valtion kanssa sovituksi kauppasopimukseksi.

Suomen tärkeimpiä vientituotteita Israeliin ovat edelleen puu- ja paperituotteet, mutta vuosituhanteen vaihteessa kauppasuhteiden keskiöön alkoi vähitellen nousta myös hightech-yhteistyö. Jerusalem Post uutisoi vuonna 1998, että Suomessa on suhteellisesti eniten ”internautteja” eli Internetin käyttäjiä maailmassa. Lehden mukaan Suomessa voi surffailla netissä vaikka ajellessaan moottorikelkalla Lapin lakeuksilla.

Kesef-lehti kuvasi vuonna 1999 Suomea nokialaiseksi valtioksi ja eurooppalaiseksi menestystarinaksi Nokian menestyksen ansiosta. Israelilainen Cellcom ja Nokia solmivat vuonna 2001 sopimuksen, jonka mukaan Nokia sai oikeuden rakentaa GSM-matkapuhelinverkon Israeliin. Nokian varjoista noustuaan Suomen ja Israelin taloussuhteissa on korostunut molempien maiden asema startup-maina ja yhteistyö huippu- ja ympäristöteknologian ja tuotekehityksen aloilla.

Pieniä ja sisukkaita

Taloustoimittaja Gideon Eshet ihmetteli suomalaista järjestelmää käsittelevässä jutussaan vuonna 2004, miten on mahdollista, että Suomi on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti niin edistynyt, vaikka ”maa onkin melkein pimeänä puolet vuodesta”.

Eshet kertoi artikkelissa etsineensä juttuaan varten maailmasta valtiota, joka muistuttaisi Israelia ja löytäneensä ”kaukana Euroopan laidalla” sijaitsevan Suomen. Pitkästä pimeästä talvesta huolimatta hän näki maiden historian ja taloudellisen tilanteen välillä useita yhtäläisyyksiä. Molempien maiden elintaso kohosi nopeasti sodanjälkeisinä aikoina vaikeasta alusta huolimatta.

Innovatiivisuus ja sisukkuus yhdistävät edelleen ”vähäväkistä” Suomea ja Israelia myös monien muiden uutisten mukaan.

Alvar Aaltoa ja mieskuoromusiikkia

Suomen ja Israelin välisessä kulttuuriyhteistyön uutisoinnissa korostui alkuaikoina erityisesti suomalainen arkkitehtuuri ja musiikki. Suomea kuvailtiin Israelin mediassa Israelin kaltaiseksi nuoreksi, mutta merkittäväksi kulttuurimaaksi.

Alvar Aallon työt kiinnostivat Haaretzin mukaan israelilaisia 1950–1960-luvuilla: israelilaisia arkkitehtejä ja arkkitehtiopiskelijoita matkusti Suomeen Aallon vuoksi etsimään innoitusta omille töilleen. Israelilaisia kiinnostivat erityisesti Aallon tunnusomaiset, orgaaniset linjat ja suomalaisessa suunnittelussa korostuva omavaraisuus.

Usein Tel Avivissa 2010-luvulla vieraillut mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat ihastutti israelilaista yleisöä jo 1960-luvulla. Jerusalem Postin mukaan mieskuoron jäsenet tapasivat matkallaan myös Israelin presidentin Zalman Shazarin Jerusalemissa. Vuonna 2001 teknohanuristi Kimmo Pohjosen konsertti Tel Avivissa herätti puolestaan hurmiota. Toimittaja yltyi ylistämään Pohjosta ”hanurin Jimi Hendrixiksi”.

Suomalainen juoksijalegenda Lasse Viren osallistui Maccabiah-kisoihin heinäkuussa 2001 ja kertoi medialle nauttivansa Israelissa olosta ja ilmastosta, joka muistutti häntä kotoisesti saunasta. Israelin lämmöstä nautti myös Jari Litmasen johtama Suomen jalkapallomaajoukkue, joka peittosi Israelin joukkueen Ramat Ganissa vuonna 1993.

Lapin lumoa ja mökkilomia

Suomi on noussut viime vuosikymmeninä otsikoihin myös matkailun ansiosta: israelilaisia kiinnostavat erityisesti Lapin elämyskohteet, huskysafarit ja revontulet.

Ihmetystä ovat herättäneet Israelin mediassa myös Suomen tuhannet järvet, pilkkiminen järven jäällä ja suomalaisten omituinen halu vetäytyä yksin keskelle metsää mökkilomalle.

Jerusalem Postin mukaan suomalaiset arvostavat yksityisyyttä: tarinan mukaan suomalainen mies rakensi itselleen hirsimökin joen varrelle ollakseen yksin, mutta huomattuaan puunpalan kelluvan virrassa pelästyi, että joku toinenkin aikoi rakentaa itselleen mökin joen varrelle ja lähti kiireesti mökkinsä kanssa muualle.

Roosa Veijola
Maailman menosta kiinnostunut kansainvälisten suhteiden maisteri ja Aasia-intoilija, joka löysi itsensä keskeltä israelilaista balagania ja rakastui Lähi-idän suloiseen kaaokseen.