Välimerestä muovimereen – mitä voimme oppia Israelin valtavasta kierrätysreformista?

Israel on ristiriitaisuuksien maa. Moderni kaupunkikulttuuri muistuttaa mitä tahansa Euroopan suurkaupunkia, high tech -osaaminen on huippuluokkaa ja monipuolista kasvisruokaa löytyy jokaisesta ravintolasta. Siksi kaltaiselleni ympäristöystävälliseen elämäntapaan pyrkivälle nuorelle tuli yllätyksenä, kuinka keskeinen osa jokapäiväistä elämää kertakäyttömuovi on.

Muovipillit, kertakäyttöastiat ja muovipussit eivät selvästikään ole Israelissa samanlainen kirosana kuin Suomessa. Ostoksia pakataan muovipusseihin puoliautomaattisesti siitä huolimatta, että tuotteita olisi vain yksi ja oma kassi olisi selkeästi esillä.

Israel on yksi maailman johtavista maista muoviastioiden käytön määrässä. Yllättävintä tässä vauraassa maassa oli, ettei kaupungeissa ole keräysastioita muoville.

Israelissa kulutetaan huomattava määrä muovituotteita. Torit ovat täynnä erilaista muovitilpehööriä. Kuva: Vilma Romsi
Israelissa kulutetaan huomattava määrä muovituotteita. Torit ovat täynnä erilaista muovitilpehööriä. Kuva: Vilma Romsi

Israelin hallitus on toki huomioinut globaalin jäteongelman ja pyrkinyt aktiivisesti luomaan toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi muun muassa lainsäädännöllä. Vuosikymmenen alussa ympäristöministeriö laittoi alulle valtavan jätteenkäsittelyreformin ja asetti tavoitteeksi kierrättää 50 prosenttia jätteestä vuoteen 2020 mennessä.

Vuoteen 2020 on enää kahdeksan kuukautta, ja kierrätysprosentti on edelleen 20 – yksi alimmista OECD-maiden joukossa.

Hieno ajatus, puolitiehen jäänyt toteutus

Kierrätysohjelmaa on kritisoitu heikosta toimeenpanosta. Jätteenkäsittelyreformi perustui malliin, jossa valtio tarjoaa kunnille rahoituksen jätteiden erottelun järjestämiseen. Taloyhtiöihin perustettiin erotellut keräyspisteet. Laki alkoi edellyttää, että yritykset rahoittavat tuottamiensa pakkausten keräämisen ja kierrättämisen.

Tarkoitus oli kaatopaikkojen sijaan kuljettaa jäte laitoksiin kierrätettäväksi tai energianlähteeksi.

Hallitus tuki projektia muun muassa kaatopaikkajätettä verottamalla ja auttamalla jätteenkäsittelylaitosten rakentamisessa. Verotuksella saatavat tulot oli määrä sijoittaa ympäristökasvatukseen ja jätteenkäsittelyn infrastruktuuriin.

Kunnille ei kuitenkaan toimitettu tarpeellista välineistöä jätteen käsittelyyn. Verotusta ei valvottu tehokkaasti eikä suuri osa yrityksistä rahoittanut riittävästi pakkausjätteen käsittelyä. Öljyn hinnan laskeminen on saattanut maan ainoan muovinkierrätyslaitoksen sulkemisuhan alle, sillä uusien muovituotteiden valmistaminen on kierrätystä halvempaa.

Jäte siis päätyy edelleen suurelta osin kaatopaikoille.

Ilman tehokasta ympäristökasvatusta ei voida odottaa asennemuutoksia, ja toimiva infrastruktuuri on keskeinen ympäristöystävälliseen elämään motivoiva tekijä.  Ongelma on lopulta kaksipiippuinen; monet kaupungit jättäytyivät kierrätysprojektista kokonaan sekä asukkaiden lajitteleman jätteen vähyyden että jätteenkäsittelylaitosten puutteen vuoksi.

Kehitystä oikeaan suuntaan

Jokaisella ukkospilvellä on hopeareunus, ja myös Israelissa on havaittavissa varovaista kehitystä vihreään suuntaan.

Vuonna 2017 voimaan astunut laki velvoitti suuria ruokakauppaketjuja veloittamaan muovipusseista, mikä on vähentänyt niiden käyttöä jopa 80 prosenttia. Kuluttajalle helppo muovipullojen keräysjärjestelmä on vähentänyt niiden päätymistä mereen. Turismi on lisännyt erityisesti Tel Avivin alueella painetta rantojen puhtauteen, ja kaikilla kaupungin rannoilla onkin ranta-alueen puhtautta ja hyvinvointia edellyttävä Blue Flag -sertifikaatti.

Israelilaiset vievät muovipullot kaduilla oleviin julkisiin keräyspisteisiin. Muovipullojen keräys on havaittu tehokkaaksi, joskaan järjestelmä ei koske suuria muovisia vesipönttöjä tai vastaavia tuotteita. Kuva: Vilma Romsi
Israelilaiset vievät muovipullot kaduilla oleviin julkisiin keräyspisteisiin. Muovipullojen keräys on havaittu tehokkaaksi, joskaan järjestelmä ei koske suuria muovisia vesipönttöjä tai vastaavia tuotteita. Kuva: Vilma Romsi

Matkaa kuitenkin on vielä.

Laki velvoittaa vain ruokakauppaketjuja –torit ja pikkukioskit saavat edelleen pakata ostokset vaikka kymmeneen eri pussiin. Blue Flag ei estä mikromuovin kerääntymistä mereen, ja sen määrä Israelin rannikkovesissä onkin noin kymmenkertainen läntiseen Välimereen verrattuna. 60 prosenttia roskasta rannikkovesissä on paikallislähtöistä, ja tästä roskasta suuri osa on matkailijoiden poisheittämää kertakäyttötavaraa.

Ympäristövastuuta ei voi jättää yksittäisen kuluttajan harteille

Ympäristövastuuta ei voi jättää ainoastaan kuluttajan asiaksi. Kuitenkin tietyt Israelissa käytetyt keinot osoittavat, että yksinkertaisilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen jo ostovaiheessa. Muovipussin hinta lienee enemmän symbolinen kuin taloudellinen; siitä kysyminen pysäyttää miettimään, tarvitseeko sitä oikeasti. Lisämaksu on tehokas keppi ja helppous hyvä porkkana.

Kenties muoviastioiden verotuksella voisi olla vaikutusta niiden kulutukseen?

Tel Avivin uimarannoilla on ympäristöystävällisyyttä edellyttävä Blue Flag -sertifikaatti. Kuva: Vilma Romsi
Tel Avivin uimarannoilla on ympäristöystävällisyyttä edellyttävä Blue Flag -sertifikaatti. Kuva: Vilma Romsi

Se, että maassa on jo kerran pyritty toteuttamaan ympäristöystävällisempi elämänkaari kulutustuotteille voi kenties pohjustaa tietä tulevaisuuden ympäristöhankkeille. Sen lisäksi, että kuluttajalle tarjotaan helppo tapa loppusijoittaa roskat, tarvitaan myös tehokasta ympäristökasvatusta.

Israelilainen teknologiaosaaminen saa toivonkipinän syttymään – puhummehan modernista valtiosta, joka onnistuttiin rakentamaan aavikolle. Voisiko kenties suomalaiselle osaamiselle muovinkäsittelyteknologiassa, kuten Sulapacin kaltaisille yrityksille, löytyä markkinarako Israelissa?

Vilma Romsi

Olen Lähi-idän politiikasta ja kulttuureista kiinnostunut suurlähetystön harjoittelija, gradua vaille valmis sosiologi ja toimittajanalku. Tieni Tel Aviviin on kulkenut Lapin kaamoksesta Rio de Janeiron auringon ja kardemummantuoksuisen Länsirannan kautta. Israelissa minua kiinnostaa sen keskeinen asema kansainvälisen politiikan kentällä erityisesti Lähi-idässä. Maan dynaamisuuden ja nopeatempoisuuden vuoksi Tel Avivissa ei ole kahta samanlaista työpäivää. Vapaa-ajallani taivun joogaan, seikkailen Tel Avivin ravintolamaailmassa ja odotan sadekauden päättymistä.

Leave a Reply