Sanotaan, että historian tuntemus on kaiken ymmärryksen alku. Näin ainakin kansainvälisessä politiikassa. Suomen vastavalitun Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön Ruotsin kuningaskuntaan suuntautuvan ensimmäisen valtiovierailun (17.-18.4.2012) alla on hyvä palauttaa mieleen Suomen valtion itsenäistymisen alkuvaiheita. Olihan Suomestakin vähällä tulla kuningaskunta.
Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Tässä yhteydessä mietittiin myös Suomen valtiomuotoa. Ns. ”kuningasmielisten” eli ”monarkistien” mielestä Ruotsin vallan aikainen vuoden 1772 valtiomuoto oli edelleen voimassa autonomian ajasta (1809-1917) huolimatta ja Suomen tuli muodostua kuningaskunnaksi. Ns. ”tasavaltalaiset” halusivat Suomesta tasavaltaa.
Sisällissodan jälkeen valtaa Suomessa pitivät porvarilliset voimat, mutta näkemykset valtiomuodosta jakaantuivat porvarillisissa puolueissakin. Ns. maapäivät (landtagen) kokoontuivat sisällissodan jälkeen ensi kertaa toukokuun puolivälissä 1918, jolloin valtion ylin valta päätettiin myöntää tilapäisesti P.E. Svinhufvudille. Tasavaltalaiset olisivat halunneet käyttää titteliä ”tilapäinen presidentti” ja monarkistit titteliä ”riksföreståndare”. Monarkistit voittivat tämän tittelikysymyksen.
Riksföreståndare Svinhufvud nimitti J.K. Paasikiven toukokuun lopussa 1918 senaatin (eli hallituksen) puheenjohtajaksi. Paasikivi oli itsekin ”vanhasuomalainen monarkisti” ja myös koko senaatissa oli kuningasmielisten enemmistö. Senaatti tekikin kesäkuussa 1918 maapäiville lakiesityksen Suomen monarkistisesta valtiomuodosta, jonka maapäivät hyväksyi. Tasavaltalaiset pystyivät kuitenkin lykkäämään määrävähemmistöllään tämän lain voimaantulon, mutta uusilla, vaalien jälkeisillä maapäivillä kuningasmielisten enemmistöllä päätettiin hyödyntää vuoden 1772 valtiomuotoa. Näin 9.8.1918 äänin 58-44 maapäivät päättivät antaa senaatille valtuutuksen ryhtyä toimiin kuninkaan valitsemiseksi Suomeen.
Katseet suuntautuivat Saksaan, josta valkoiset olivat saaneet tukea sisällissodassa. Lopulta elokuussa 1918 päädyttiin juuri 50-vuotta täyttäneeseen Hessenin prinssiin Friedrich Karliin. Friedrich Karl antoi suostumuksensa Suomen kuninkaan tehtävään syyskuussa. Tasavaltalaiset saivat kuitenkin vielä lykättyä maapäivillä kuninkaan lopullista valintaa edelleen ja kun samaan aikaan 1. maailmansodan melskeissä Saksan keisarikunta luhistui ja muuttui tasavallaksi, muuttui tilanne Suomessakin.
Marraskuussa 1918 Paasikiven senaatti erosi ja Suomeen muodostettiin uusi Lauri Ingmanin johtama koalitiohallitus. Senaatin nimi muutettiin hallitukseksi ja senaattoreista tuli ministereitä. Uusista ministereistä noin puolet kannatti tasavaltalaista valtiomuotoa. Kun Saksa oli hävinnyt sodassa, tuli kuninkaan valinnasta hankala ulkopoliittinen haaste. Tilanne ratkaistiin sillä, että Svinhufvud luopui ”valtionhoitajan” tehtävästään 12.12.1918 ja tilalle nimitettiin samana päivänä Mannerheim. Tästä kahden päivän kuluttua Friedrich Karl ilmoitti luopuvansa kruunusta. Suomesta oli näiden tapahtumien jälkeen tuleva tasavalta.
Lähde: Jussila-Hentilä-Nevakivi: ”Finlands politiska historia 1809-2009”
.