”Uusien ihmisten tapaaminen” on usein vastauksena, kun ihmisiltä kysytään heidän työnsä hyviä puolia. Suurlähetystössä uusiin ihmisiin pääsee tutustumaan oikein toden teolla. Täällä tapaa vierailijoita, työkavereita, passiasiakkaita, kieltenopettajia, puutarhureita, luennoitsijoita, ministereitä ja silloin tällöin jopa kuninkaallisia. Jatkuva hyvästien jättäminen ei kuitenkaan ole mukavaa.
Suurlähetystöissä tiuhat henkilöstönvaihdokset ovat arkipäivää. Olen työskennellyt lähes kahdeksan vuotta Tukholman lähetystössä, ja tuona aikana olen toivottanut tervetulleeksi kolme suurlähettilästä, viisitoista virkamiestä, kolme puolustusasiamiestä, kolme puhelinvaihteen hoitajaa, yksitoista sihteeriä, kaksi kokkia, kolme taloudenhoitajaa ja ainakin 60 työharjoittelijaa. Näihin ihmisiin on ollut hauska tutustua, mutta heidän edeltäjiensä hyvästely tuntuu kovin haikealta. Uuden ihmisen tapaaminen merkitsee aina jostakin toisesta luopumista.
Monet vanhat kollegat ovat nykyään jossain toisessa lähetystössä jollain puolella maailmaa: ensimmäinen paras kollegani Eili on Shanghaissa, sienestyskaverini Tarja asuu Reykjavikissa, ja Ulrika, joka ymmärsi minua puolesta sanasta, työskentelee nyt Washingtonin suurlähetystössä. Toiset ovat palanneet Suomeen: Marjo, joka opetti minut valmistamaan maailman parasta simaa. Marika, jolla on ihailtava tapa kohdata kaikki ihmiset arvokkaasti ja rauhallisesti. Yrjö, joka halasi minua ollessani kannustuksen tarpeessa. Peter, jolle Ulrikan kanssa perustimme salaisen faniklubin. Dan ja Minna, jotka ymmärsivät perjantaikahvien merkityksen. Heidän lisäkseen voisin luetella vielä monta, monta muuta suurenmoista ihmistä.
Keväällä ja kesällä suurlähetystöissä vaihtuu eniten henkilökuntaa. Ne lähetetyt työntekijät, jotka ovat palvelleet 3-5 vuotta, lähtevät yleensä juuri kesän alla kohti uusia haasteita. Jäljelle jäämme me uskolliset paikalta palkatut. Muutaman lyhyen viikon kuluttua kaikkien aikojen paras esimieheni lopettaa työnsä suurlähetystössä. Viime viikolla mestarillinen virastomestarimme Toni käänsi kokkansa Suomeen, ja samalla viikolla Mr. Hot -lempinimen saanut englannin opettajamme piti meille viimeisen tuntinsa. Hyvästien jättäminen riipii sydäntä. Toivottavasti tapaamme jälleen!
Mutta kesän jälkeen pääsemme hieromaan tuttavuutta jälleen uusien työkavereiden kanssa ja rikastumme vielä monella uudella muistolla uusien ystävien seurassa. Tervetuloa Tukholmaan!