Sain ainutlaatuisen tilaisuuden vierailla kolmessa erilaisessa ja kiehtovassa Afrikan maassa. Tässä tuoreeltaan vaikutelmia Senegalista, Mauritaniasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Matkaohjelmaamme kuului tapaamisia kunkin maan hallituksen, kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin kanssa, sekä useita vierailuja Maailmanpankin rahoittamiin hankkeisiin.

Päällimmäinen tuliaiseni on muistutus Afrikan moninaisuudesta. Todellakin, Afrikka ei ole maa vaan maanosa, jossa on 55 keskenään erilaista valtiota. Monet maista ovat lisäksi todella suuria ja niiden sisäänkin mahtuu monia todellisuuksia. Niin että äkkinäisiä ja yleistäviä johtopäätöksiä pitää varoa.

Monet Afrikan maat ovat saavuttaneet vahvaa talouskasvua ja vaikuttavia kehitystuloksia viime vuosina. Toisaalta tältä mantereelta löytyvät myös kaikkein köyhimmät, konfliktien riivaamat ja vaikeimmin autettavat maat.

Toiseksi tuliaiseksi nousi vaikean globaalin taloustilanteen heijastuminen maatasolle. Öljyn ja kaivannaisten hinnan lasku on jättänyt suuren loven näiden tuotteiden viennistä elävien maiden julkiseen talouteen.

Yksityistä pääomaa suuntaa köyhiin ja keskitulon maihin aiempaa varovammin. Hallitukset joutuvat leikkaamaan kuluja ja priorisoimaan investointeja, kipeitä päätöksiä kuten kotimaisesta kokemuksestakin tiedämme. Kehitysmaassa vaikutukset ovat vielä dramaattisempia, sillä budjetit ja niiden liikkumavara ovat pienempiä.

Toisaalta kriisi on myös aina mahdollisuus, vaikka viedä läpi tärkeitä talouden ja hallinnon uudistuksia, joihin hyvinä aikoina ei ole tartuttu.

Näimme uutta painotusta esimerkiksi maa- ja kalatalouden arvoketjuihin, pienyrittäjien aseman helpottamiseen ja nuorten ammattikoulutukseen. Pidemmällä aikavälillä hyviä uutisia köyhien ihmisten näkökulmasta, sillä kaivannaisteollisuuteen perustuva talouskasvu luo verraten vähän työtä ja toimeentuloa köyhille, toisin kuin esimerkiksi maatalous.

Matkalla sain myös monta ahaa-elämystä julkisen ja yksityisen sektorin rahoituksesta ja rooleista, mutta palaan niihin aiheisiin toisella kertaa.

Senegal soi duurissa

Olen jo pitkään halunnut vierailla Senegalissa, joka on kuuluisa rikkaasta musiikkielämästä ja poliittisesta vakaudesta. Senegal on hyvä esimerkki siitä, että kehitys vaatii onnistumista monilla eri elämän alueilla. Ei kannata pohtia tarvitseeko köyhä ihminen koulutusta, terveydenhuoltoa, hyvää hallintoa vai työpaikan – hän tarvitsee niitä kaikkia.

Senegal on yksi Afrikan menestyneimmistä maista demokratian ja poliittisen vakauden saralla. Sen sijaan taloudellinen edistys on ollut vaatimatonta ilman merkittäviä luonnonvaroja. Niinpä köyhyys on sitkeä vaiva, edelleen lähes puolet 14 miljoonaisesta kansasta elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Monet kehityksen mittarit ovat kuluneen vuosikymmenen aikana parantuneet lupaavasti, joten edellytykset taloudelliseenkin menestykseen ovat olemassa. Tällä hetkellä lupaavimmat talouskasvun ja työllisyyden vauhdittajat ovat maa- ja kalatalouden tuotantoketjut.

 

Maan nuori ja kasvava väestö on voimavara esimerkiksi työvoimavaltaisen teollisuuden tarpeisiin – mutta samalla riski, mikäli heitä ei onnistuta kouluttamaan ja työllistämään.

Itselleni suurin yllätys heti pääkaupunki Dakarissa oli kuivuus tähän aikaan vuodesta – Senegal tosiaankin sijaitsee Sahelin aavikkoalueen reunalla. Senegalin maantieteellisestä sijainnista seuraa kaksi sen uusinta murhetta: ilmastonmuutos sekä ääri-islamilaisten ryhmien väkivallan uhka alueella.

Tärkein tuliaiseni Senegalista oli silti tulevaisuuden usko. Monista ongelmista huolimatta suunta tuntui olevan selvillä: panostamalla ihmisiin, infrastruktuuriin ja yritysten toimintaympäristöön Senegal tavoittelee tulevansa keskitulon maaksi.

Oma vaikutelmani on, että onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät, vaikka nopeaa ihmettä en odotakaan: hallitus on sitoutunut, yksityisiä investointeja tapahtuu ja sosiaalisektorin hankkeilla on jo saavutettu hyviä tuloksia. Eri hankkeissa tapaamani ihmiset olivat vaikuttavia, kylien vapaaehtoisista ravitsemusneuvojista esikoulun opettajiin ja kasvinjalostuksen opiskelijoihin.

Maailmanpankki tukee Senegalia julkisen ja yksityissektorin ohjelmilla useilla eri aloilla. Niistä tärkeimpiä ovat hallinnon ja talouden rakenteiden kehittäminen, energia, maatalous ja ruokaturva sekä koulutus. Maailmanpankki myös tukee sosiaaliturvajärjestelmän käynnistämistä Senegalissa. Naisten aseman parantaminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat mukana eri aloilla tehtävässä työssä.

Mauritania: pieni suuri maa

Tietoni Mauritaniasta olivat etukäteen varsin hatarat, joten aloitin perehtymisen katsomalla karttaa. Se kertookin maasta paljon olennaista: noin yhden miljoonan neliökilometrin kokoinen maa, joka on pääasiassa hiekkaerämaata. 3,5 miljoonaa asukasta on keskittynyt muutamaan kaupunkiin ja rannikolle, tieverkko kattaa vain suppean osan valtavasta pinta-alasta.

Maan sijainti määrittää paljon myös sen identiteettiä Pohjois-Afrikan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan saumakohdassa.

Mauritanian esimerkki on päinvastainen kuin Senegalin. Luonnonvarojen – erityisesti rautamalmin – hyödyntämisestä saatujen tulojen varassa Mauritanian talous on kasvanut ja köyhyyskin on vähentynyt, vaikkakin hitaasti. Nyt Mauritania on kansantulonsa perusteella alemman keskitulon maa.

 

Maassa on kuitenkin poliittisia ja etnisiä jännitteitä, jopa kastijakoa ja orjuuden piirteitä. Etenkin vaarallisissa naapurustoissa, kuten Sahelin alueella, turhautuminen ja ulkopuolelle jäämisen tunne on vaarallinen. Viime vuosina Mauritanian huolen aiheiksi on noussut väkivaltaisten ääriliikkeiden vaikutus.

Saharan alueella toimivat terroristiryhmät sekä rikollinen toiminta ovat ulottuneet Mauritaniaankin, ja naapurimaa Malin kriisi on lisännyt epävakautta. Hallitus on keskittänyt paljon resursseja turvallisuuden takaamiseen.

Rautamalmin hinnan romahtaminen 50 prosentilla on Mauritanian julkiselle taloudelle kova kolaus. Viime vuosina käynnistetyt investoinnit infrastruktuuriin ja palvelujen kehittämiseen ovat vaakalaudalla. Toisaalta Mauritanialla on merkittäviä mahdollisuuksia kalanjalostuksen kehittämiseen.

Kuulin arvion, että kaikki Mauritanialaiset voitaisiin työllistää kalanjalostuksen piirissä, mikäli siirryttäisiin kansainvälisten jalostuslaivojen sijasta kotimaassa tapahtuvaan jalostukseen. Tämä voi toteutua, mikäli kalastuspolitiikan uudistus sekä tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen toteutetaan ripeästi.

Mauritanian tuliaiseni on, että talouskasvu on tärkeä mutta ei riittävä kehityksen edellytys. He odottavat myös mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti yhteiskunnassa ja taloudessa. Mauritanian kohtalon kysymyksiä ovat yhteiskunnalliseen eheyteen panostaminen ja talouden rakenteiden uudistaminen.

Maailmanpankki keskittyy Mauritaniassa talouskasvun lähteiden monipuolistamiseen, esimerkiksi parantamalla kalanjalostuksen ja karjantuotannon edellytyksiä. Toinen tavoite on hallinnon ja julkisten palvelujen parantaminen esimerkiksi paikallishallinnon uudistuksen sekä opetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisen avulla. Jatkossa suurempi huomio kohdistuu nuoriin ja sosiaalisen yhtenäisyyden tukemiseen.

Kongo – upporikas ja rutiköyhä

Kongon demokraattinen tasavalta on ehkä maailman suurin ristiriita. Kongon luonnonvarat ovat häikäisevät: sen alueella on 25 prosenttia maailman timanteista, lähes kaikki harvinaiset maametallit, valtavat metsät ja viljelyalueet ja vesivoimapotentiaalia vaikka koko maanosan tarpeisiin.

Talouskasvu on Afrikan nopeinta, yli 7 prosenttia vuodessa. Kuitenkin 61 prosenttia kansasta elää köyhyydessä.

Pääkaupunki Kinshasa on vireä ja monelta osin moderni metropoli, mutta samaan aikaan Länsi-Euroopan kokoisessa maassa monet alueet eivät ole edes saavutettavissa maanteitse.

Mikä olisi tuliaiseni Kongosta? Ehkä vain ajatus sinnikkyydestä. Pelkään, että moninaiset poliittiset ja hallinnolliset ongelmat tulevat riivaamaan Kongoa jatkossakin.

Kenelläkään ei ole taikasauvaa, jolla voitaisiin saman tien poistaa vuosikymmeniä jatkuneiden konfliktien, korruption ja heikon hallinnon tuhot.

Erityisen julmaa siirtomaakautta seuranneen itsenäisyyden neljä vuosikymmentä ovat konfliktien ja väärinkäytösten värittämiä. Vuoden 1998 jälkeen 4,5 miljoonan ihmisen arvellaan kuolleen ja miljoonien elämä on suistunut raiteiltaan. Rauhan tila on hauras ja hallinnon instituutiot ovat heikkoja.

Toisaalta viime vuosina on tapahtunut pientä edistystä. Suhteellisen rauhallisena ajanjaksona hallitus on saanut makrotalouden hallintaan ja toteuttanut jonkin verran uudistuksia muun muassa yksityissektorin toimintaedellytysten parantamiseksi – tosin maa on edelleen aivan häntäpäässä Maailmanpankin kansainvälisessä vertailussa.

Yksityisiä investointeja on toteutunut, eikä pelkästään kaivannaisalalla. Infrastruktuuria on pikku hiljaa korjattu ja inhimillisen kehityksen mittareilla on saavutettu varovaista parannusta – vuonna 2012 Kongo oli Human Development Index -vertailussa maailman heikoin maa, mutta vuonna 2015 se kipusi tilalle 176 (188 maasta).

Kaivannaisten maailmanmarkkinahintojen lasku heijastuu myös Kongossa – tosin maan luonnonvarat ovat niin monipuoliset ja rikkaat, että vaihtoehtoisista talouskasvun lähteistä ei ole pulaa.

Kongon ongelmat ovat valtavia ja monimutkaisia. Kunpa vain maan valtava potentiaali saataisiin käyttöön ja hyödyttämään koko kansaa, kenenkään ei tarvitsisi Kongossa elää kurjuudessa. Vaikka tällä hetkellä näyttää, että tuohon visioon on pitkä matka, sinnikkyyttä tarvitaan.

Monet tarkkailijat ovat huolissaan poliittisen tilanteen eskaloitumisesta lähikuukausina, mikä voi johtaa uuteen epävakauden kauteen. Kongolaiset ovat kärsineet liikaa, ja toivon että kansainvälinen yhteisö ei luovuta. Investoinnit elinolojen parantamiseen ja hyvinvoinnin tasaisempaan jakautumiseen tukevat ihmisten selviytymiskykyä ja luovat pohjaa paremmalle tulevaisuudelle, vaikka tuo tulevaisuus saattaa vielä antaa odottaa itseään.

Maailmanpankin tuki Kongolle on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, osana YK:n ja kehityspankkien alueellista rauhaa edistävää aloitetta. Pankki rahoittaa muun muassa taistelijoiden aseista riisumista ja yhteiskuntaan integrointia, maatalous-, kuljetus- ja energia-aloja sekä yksityissektorin kehittämistä.

Erityinen panostus Itä-Kongon konfliktialueille sisältää myös tukea naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseen ja uhrien hoitamiseen.