Kuluvalla viikolla Maailmanpankin 188 jäsenmaan edustajat kokoontuvat vuosikokoukseen Washingtonissa. Kokousviikko on lukemattomien keskustelujen, seminaarien ja kokousten näyttämö, joka huipentuu lauantaina Maailmanpankin ja IMF:n yhteisen kehityskomitean kokoukseen.
Pääteemana on tällä kertaa eriarvoisuus.
Pidän tärkeänä, että Maailmanpankki nostaa keskusteluun myös kehityksen pitkän tähtäimen haasteita akuuttien huolten rinnalla.
Luonnollisesti ministerit ja muut vaikuttajat keskustelevat tällä viikolla myös Maailmantalouden tilan ja ennusteita heikompien kasvulukujen aiheuttamasta huolesta. Samoin kriisit ja jännitteet eri puolilla maailmaa, kuten Lähi-Idässä ja Ukrainassa, sekä Ebolan aiheuttama kriisi Länsi-Afrikassa näkyvät puheenvuoroissa.
Maailma onnistui puolittamaan äärimmäisen köyhyyden jopa etuajassa YK:n vuosituhattavoitteissa sovitusta vuoden 2015 takarajasta. Hyvän kuvan äärimmäisen köyhyyden vähenemisestä saa esimerkiksi Maailmanpankin tutkimusosastolla kehitetyn PovcalNet-työkalun kautta.
Alla olevan kuvan osalta on hyvä huomioida, että vuosien 1990 ja 2011 luvut perustuvat kotitalouskyselyihin ja vuoden 2030 osalta on kyseessä ennuste.
Global and regional poverty headcounts estimates for 1990, 2011, and 2030
Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on siis vähentynyt reippaasti, mutta samalla monissa maissa eriarvoisuus on edelleen syvää ja ulottuu kaikille elämän aloille. Esimerkiksi Maailmanpankin 36 Afrikan maan kattavan selvityksen mukaan hyvätuloisimman neljänneksen lapset kävivät toisen asteen koulun 25-kertaisella todennäköisyydellä köyhmimmän neljänneksen lapsiin verrattuna.
Maailmanpankin juuri ilmestynyt vuosittainen katsaus, Global Monitoring Report, on nyt ensimmäistä kertaa laajentunut tarkastelemaan myös eriarvoisuutta. Tätä arvioidaan tutkimalla kussakin maassa köyhimmän kansanosan (40 prosenttia) tulojen kehitystä suhteessa koko väestöön.
Jotta eriarvoisuus vähenisi, köyhimpien ihmisten tulojen pitäisi nousta muuta väestöä enemmän. Tulokset tästä arviosta vaihtelevat maakohtaisesti: joissakin maissa köyhimmän 40 prosentin tulot ovat kasvaneet enemmän, kun taas toisissa maissa merkittävästi vähemmän kuin muiden.
Suuri vaikeus eriarvoisuuden tutkimiselle erityisesti köyhimmissä maissa onkin luotettavan tilastotiedon puute. Saatavilla olleiden tietojen mukaan tällä kertaa arvio pystyttiin tekemään 86 maan osalta.
Sen lisäksi että eriarvoisuus ja mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen on haitallista kehitysmaiden kehitykselle monin eri tavoin, se on ristiriidassa myös useimpien ihmisten oikeudentunnon kanssa.
Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu totesi puheenvuorossaan vuosikokousviikon avaustapahtumassa, että eriarvoisuus on monin tavoin haitallista kehitykselle. Taloudellisten vaikutusten rinnalla hän painotti, että myös demokratia rapautuu, jos osa ihmisistä jää kehityksen ulkopuolelle.
Köyhyyden vähentämiseen tarviaan talouskasvua – ilman jauhoja ei voi leipoa leipää. Mutta kuten Afrikan kehityspankin pääjohtaja Donald Kaberukakin on todennut, bruttokansantuotetta ei voi syödä.