Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokous lokakuun puolivälissä oli tavanomaiseen tapaansa vaikuttava tapahtuma. Ministeritason osallistujia lähes kaikista maailman maista ja toinen toistaan mielenkiintoisempia seminaareja usean päivän ajan.
Jotenkin korviini tarttui kokouksista monia koulutukseen liittyviä kommentteja. Myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kosketti aihetta nostamalla esiin nuorten työllisyyden yhtenä kestävän kehityksen ulottuvuutena käyttäessään pohjoismais-balttialaisen ryhmän puheenvuoron kehityskomiteassa. (Puheenvuoro on luettavissa täällä: http://search.worldbank.org/devcomm?_foldid_exact=Statements)
Monien kokousosallistujien mielessä suurimman vaikutuksen taisi tehdä 16-vuotias aktivisti Malala Yusafai, joka selviytyi viime vuonna Talebanin luodista. Malala on jatkanut kampanjointia tyttöjen koulutuksen puolesta entistä päättäväisemmin tuon tapahtuman jälkeen.
Maailmanpankin pääjohtajan Jim Kimin haastattelussa Malala puhui vahvasti omista kokemuksistaan ja koulutuksen merkityksestä. Hänen persoonallinen tyylinsä ja huumorintajunsa kosketti kuulijoita ja toi varmasti kyynelet monen silmäkulmaan.
Videon Jim Kimin ja Malalan keskustelusta voi katsoa täältä: http://live.worldbank.org/conversation-with-malala
Afrikan taloustilannetta käsitelleessä seminaarissa useat afrikkalaiset ministerit mainitsivat opetuksen laadun yhtenä tärkeimmistä tekijöistä Afrikan talouskasvulle ja kilpailukyvylle. Viime vuosina Afrikan maat ovat rakentaneet kouluja ja palkanneet opettajia ennen näkemättömällä vauhdilla, ja lähes kaikki lapset onkin saatu kouluun.
Kuitenkin opetuksen laadun kehittäminen on jäänyt pahasti jälkeen, joten oppilaat eivät opi koulussa läheskään riittävästi. Ministerien puheenvuoroissa toistui tarve parantaa nuorten oppimistuloksia. Tutkimukset osoittavat, että oppimistuloksilla on myönteinen yhteys talouskasvun kanssa.
Ritva Reinikka, Maailmanpankin Afrikan alueen inhimillisen kehityksen osaston johtaja, kertoi minulle tiiminsä tekemistä uusista opetuksen laatua koskevista tutkimuksista. Tulokset ovat hälyttäviä (http://www.sdindicators.org/).
Esimerkiksi Ugandassa vain noin neljä prosenttia englanninopettajista hallitsee itse opettamansa luokkatason opetusohjelman. Opettajien poissaolot ovat yleisiä ja Ugandan julkisissa kouluissa opettajat käyttävät päivittäiseen opetustyöhön keskimäärin vain kolme tuntia vaaditun yli seitsemän tunnin sijaan.
Ei ihme jos oppimistulokset jäävät laihoiksi.
Kiinnostus ja tarve opetuksen kehittämiselle on Afrikassa vahva. Maailmanpankin tekemässä mielipidekyselyssä koulutus nousi tärkeimmäksi asiaksi – lähes 40 prosenttia eri sidosryhmistä koostuvista vastaajista piti tärkeimpänä että Maailmanpankki tukee juuri tätä alaa.
Maailmanpankilla on lähes kaikissa Afrikan maissa opetusalan ohjelmia, joissa keskitytään nyt ennen kaikkea opetuksen laadun parantamiseen. Esimerkiksi Ugandassa ja Angolassa pankki kehittää opettajankoulutusta.
Suomen maine perusopetuksen maailmanmestarina on vahva. Kun kerron olevani Suomesta, saan usein ihailevan kommentin maailman parhaasta koulutusjärjestelmästä. Suomen menestyksessä opettajien rooli on ollut keskeinen – tässä meillä varmasti olisi jaettavaa myös kehitysmaiden kanssa. Tiedän että monet kansalaisjärjestöt, Suomen kahdenväliset ohjelmat ja kansainvälinen vaikuttamistyömme on tuonut esiin kokemuksiamme, mutta uskon että tilausta laajemmallekin roolille olisi.