Vanhan, pieteetillä rappeutuneen palatsin takana on puutarha, joka kätkee sisäänsä trendikkään baarin. Puiden oksille ripustetut lamput hyväilevät valollaan nuorta asiakaskuntaa, joka maistelee suodattamattomia vehnäoluitaan.
Naiset ovat sonnustautuneet vintage-mekkoihin, ja huulet on punattu tarkoin. Miehillä on trimmattu parta, tiukat farkut ja ruutupaita. Kaikilla on mustasankaiset silmälasit. Itse palatsiin on avattu retrohenkinen ja hieman ironinen näyttely kaupungin vanhoista valomainoksista – sitä analysoidaan pöytäkeskusteluissa pohtien samalla kaupungin kommunistimenneisyyttä. Paikka lienee Berliinin Prentzlauer Bergissä, ja baarin asiakkaat sen hipstereitä? Paitsi että ei ole. Nyt ollaan Bukarestissa, itse asiassa sen ydinkeskustassa, baarissa nimeltä Eedenin puutarha (Gradina Eden).
Ajan hermolla kulkevat trendisetterit sanovat, että Bukarest on uusi Berliini. Tällä viitataan uutta luovaan kaupunkikulttuuriin ja nuoreen taide-elämään. Ja kyllä Bukarestissa tapahtuukin: löytyy uusia gallerioita, taidetapahtumia, pienellä rahalla mutta hyvällä maulla perustettuja baareja sisäpihojen kätköissä ja vanhoissa palatseissa. Teemabileitä, polkupyörämielenosoituksia, muuten vaan mielenosoituksia hyvän puolesta pahaa vastaan ja muuta vastaavaa. Mielikuvat ankeasta kommunistikaupungista voi unohtaa ja tulla coolisti notkumaan Bukarestin terasseille.
Kansantuote kasvussa, kotitalouksien tulot eivät
Romanian talouden luvut näyttävät myös yhtä eleganteilta: kansantuote kasvaa tasaisesti ja on päälle 3 % tahdillaan EU:n nopeinta. Vienti vetää hyvin ja kasvaa edelleen; erityisesti raskaan teollisuuden ja maatalouden tuotteet kilisyttävät kolikoita kassaan. Pääministeriä myöten maata ollaan tuomassa euroalueeseen vuonnaa 2019. Talouskriisistä on selvitty hienosti, vaikka matokuuri olikin rankka: esim. julkisen sektorin palkkoja leikattiin vips vaan 25 % vuonna 2010.
Voidaanko siis vetää johtopäätös: tyylikkään katukulttuurin nousu voidaan nähdä merkkinä talouden kasvusta? Kun ei tarvitse (enää) pohtia selviytymistä päivästä toiseen, niin voidaan keskittyä perustamaan pop up -baareja ja suunnittelemaan taideperformansseja?
Kotitalouksien tasolle mentäessä tilanne ei ole kuitenkaan yhtä suoraviivainen. Pienen ja ehdottoman epätieteellisen kyselytutkimuksen perusteella kotitaloudet eivät koe tulojensa juuri kasvaneen viime vuosina.
Romanian keskipalkka on hieman alle 400 euroa kuussa. Keskimääräinen, kotitalouden käytössä oleva raha on noin 580 euroa kuussa, jolla on katettava kaikki perheen menot. Minimipalkka on noussut tasaisesti, mutta ei ole vieläkään 200 euroa kummempi (vuonna 2000 vielä 45 e/kk!).
Säästöön rahaa jää vähän, sillä keskivertoperheen tuloista 90 % menee pakollisiin menoihin. Kulttuuriin käytetään tuloista vähiten koko Euroopassa (4,5 %) – Suomessa saman tilaston mukaan eniten (11 %). Ulkona syömiseen romanialainen käyttää keskimäärin 20 leitä/kk (alle 5 euroa) – sillä ei juuri irtoa antimia edes Eedenin puutarhasta.
Entä sitten ne baarin nuoret asiakkaat? Nuorisotyöttömyys on korkeaa, monet asuvat vielä kotona ja alkupalkat ovat huonoja. Nuori erikoistuva lääkäri kertoi, että hänen palkkansa on 300 euroa, millä hän ei pystyisi kustantamaan omaa asuntoa. Niinpä hän asuu vanhempiensa luona, opiskelee iltaisin ranskaa ja suunnittelee lähtevänsä muutamaksi vuodeksi työskentelemään johonkin Ranskan maaseutukaupunkiin (EU-jäsenyyden aikana tiettävästi kolmannes Romanian lääkäreistä on lähtenyt länteen tienaamaan). Vanhempien apu onkin useimmille elinehto.
Luova sukupolvi keksii keinot
Jos hypätään takaisin makrotasolle, niin jatkuvaan kasvuun ei voida luottaa sielläkään. Maalla on edessään kivuliaita uudistuksia, jotka odottavat tekijäänsä. Valtio omistaa edelleen tappiota tuottavia suuria yrityksiä, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä. Terveydenhuolto ja koulutussektori ovat kroonisessa rahapulassa, ja oppimistulokset surkeita. Maan kilpailukyky laahaa EU:n hännillä, mihin massiivinen byrokratia ja poliitikkojen arvaamattomuus eivät ainakaan auta. Katutaiteilijoiden innovatiivisuudelle olisi käyttöä valtiontaloutta uudistaessa.
Nähtävästi Uusi Bukarest ei siis olekaan yksiselitteinen merkki vaurastumisesta, vaan itse asiassa jotain paljon parempaa: se kertoo luovasta ja eteenpäin katsovasta sukupolvesta, joka haluaa kehittää maataan ja kaupunkiaan, vaikkei rahaakaan aina olisi. Vintage-vaatteita ei osteta pelkästään siksi, että ne ovat persoonallisia, vaan koska kirpputoreilla on halvempaa. Vehnäoluen hinta on pari euroa, ja sitä voi siemailla vaikka puoli iltaa. Taideperformanssiin ei tarvita välttämättä suuria investointeja.
Ranskaan tähyävä lääkärikin sanoi palaavansa varmasti takaisin Romaniaan, koska ”täällä on hauskaa”. Toivoa siis on ilmassa. Berliini oli yhdistymisensä jälkeen kaupunkikulttuurin köyhien uudisraivaajien luvattu maa, ja juuri siltä Bukarestkin näyttää tänään. Bukarest on uusi Berliini, M.O.T.