Kun vuonna 2015 saatiin valmiiksi keskeisten länsivaltojen ja Iranin välinen sopimus ( ns JCPOA-sopimus ) Iranin ydinohjelman rajoittamisesta ja taloussanktioiden purkamisesta, syntyi ryntäys Iranin markkinoille. Suomea myötä oli suuria odotuksia osallistumisesta Iranin ja sitä ympäröivän alueen talouskasvuun. Toisin kävi.

Jo vuonna 2018 tuli romahdus, kun Yhdysvaltojen silloinen Trumpin hallinto asetti Iranille massiivisen joukon uusia talouspakotteita, niistä vakavimpana kansainvälisen maksuliikenteen halvaannuttamisen.

Käytännössä myös monilla suomalaisyrityksilläkin oli edessä valinta Yhdysvaltojen markkinoiden, Iranin kaupan jatkamisen ja kansainvälisen maksatuskyvyn riskeeraamisen väliltä. Harva valitsi tässä tilanteessa Iranin.

Tätä kirjoitettaessa JCPOA-sopimuksesta neuvotellaan uudelleen Wienissä. Pöydällä on paljon: Lähi-Idän vakaus, kansainvälisen asevalvontajärjestelmän uskottavuus, Iranin talous ja EU:n asema kansainvälisenä päättäjänä.

Muutaman ensikuukauden kokemukseni EU-Suomen suurlähettiläänä Iranissa avaavat Iranin dilemman syvyyttä.

Sanktiot vaikeuttavat taloutta

Maassa on pian 90 miljoonaa asukasta, sillä on nuori ja pääosin hyvinkin koulutettu väestö. Iranin talous on suuri, mutta sen taloustilanne on erittäin vaikea. Taloussanktiot halvaannuttavat Iranin ulkomaankauppaa, mutta ne eivät ole kurimuksen ainoa syy. Talousreformin tarve on ilmeinen. Iran itse on edelleen valinnan edessä; integroituako maailmantalouteen vai kääriytyäkö eristyvään sankari- tai marttyyritalouteen? Luottaako Kiinaan ja Venäjään sekä lähimaihin kauppakumppaneina ja teknologiakumppaneina, vai avautua tosissaan länteen ja talouden modernisaatioon?   The jury is out.

Suomessa kiinnostus Iraniin ja kauppaan Iranin kanssa on perinteisesti vahva. Kaupalla Iranin kanssa on pitkä historia ja Iranin suurimmilla tarpeilla ja Suomen tarjonnalla on vahva keskinäinen yhteensopivuus.  Taloussanktiot ovat viime vuodet olleet este ja hidaste. Ne ovat myös suuri paradoksi. Suomi ja suomalaisyritykset ovat talouspakotteiden uhreja, samanaikaisesti istumme myös vahvasti niissä pöydissä, joissa on pakotteiden asettamiseen päädytty.

Kaikki kauppa ei ole kiellettyä

Uuden Iranin-kaupan tulijan näkökulmasta kuitenkin Suomessa on oltu mahdollisesti liian varovaisia ja mahdollisesti liian vähän aloitevalmiita. Kaikki kauppa Iranin kanssa ei ole kiellettyä. Poikkeuksille ja eri luovillekin toimintatavoille on tilaa. Monet keskeiset kilpailijamaamme ovat näkyvästi läsnä Iranin markkinoilla ilman sanktioriskiä. Kilpailutilanne suosii läsnäolijoita, niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Katukuvassa Teheranissa taloussanktiot näkyvät hämmästyttävän vähän. Autokanta on uutta. Kaupat ovat tavaraa täynnä ja läntiset tavaramerkit jopa osin demonstroivalla tavalla näkyvillä. Teheran on SUURkaupunki ja sen sisäiset erot ovat huomattavia. Pohjoinen, kaupungin ylämäessä, on vauras, vähemmän saastunut ja moderni – maallisempi, eurooppalainen. Alakaupunki selvästi perinteisempi, vähemmän vauras, uskonnollisempi. Yhteen päivään voi usein mahtua käynti kahdessa maailmassa. Taloudellinen tilanne on silti haastava. Inflaatio hipoo 50-60 %. Työttömyysaste on korkea. Arjen elintaso laskee ja maan sisäiset yhteiskunnalliset jännitteet ovat jatkuva keskustelun kohde myös ulkomaisille vieraille.

Mutta Iran ja Teheran osoittavat päivittäin myös voimaansa ja sopeutumiskykyään. Sanktiot eivät ole lannistaneet Iranin taloutta, jossa kansainvälinen kaupallinen viesti tai motto tuntuu olevan aktiivinen odottaminen.