Saapuminen Etelä-Koreaan syksyllä 2019 toi elämään paljon uutta: ultramoderneja tornitaloja, korealaista pali-pali (nopeasti-nopeasti) –rytmiä ja aikamatkan menneisyyteen ilmastoajattelussa. Euroopasta tutut ilmastotrendit kuten hybridiautoilu, eläinproteiinin vähentäminen ja hiilineutraaliuteen pyrkiminen eivät olleet vielä rantautuneet Etelä-Koreaan.
Yksittäispakatut mansikat
Korealaiset käyttävät arjessaan eniten muovia maailmassa. Ruokakaupoissa onkin tavallista myydä hedelmät yksittäispakattuina muoviin. Internet-ostaminen oli Etelä-Koreassa suosittua jo ennen covid-19 pandemiaa. Ostosten nopea kotiinkuljetus oli mukavaa, kunnes toimituksista kasautuvat roskat alkoivat vaivata: sipsipussi toimitettiin pahvilaatikossa styrox-palojen seassa kuplamuoviin käärittynä.
Kierrätysjärjestelmät ovat Etelä-Koreassa alkutekijöissään ja suurin osa muovijätteestä on pitkään myyty Kiinaan. Maiden välille kehkeytyi kriisi vuonna 2018 kun Kiina ilmoitti lopettavansa muovijätteen ostamisen. Vaikutukset näkyivät välittömästi 10 miljoonan asukkaan Soulin kaduilla, johon jätemuovipinot kasautuivat. Kriisi saatiin ratkaistua neuvotteluilla, mutta varsinainen ongelma pysyy – mitä tehdä, kun muovijätettä ei voi enää viedä ulkomaille?
Katson sineen taivaan
Ilmanlaatu heikkenee Etelä-Koreassa talvisin kun ns. fine dust –kausi alkaa. Termillä viitataan erityisesti Kiinasta tulevaan ilmansaasteeseen, joka ylittää valtioiden rajat. Pahimpina aikoina saastetasot ovat hyvin korkealla ja saasteelle herkkiä ihmisryhmiä kehotetaan välttämään ulkona liikkumista kokonaan.
Muualta peräisin oleva saaste on osa ongelmaa, mutta suuri haitta ovat Etelä-Korean omat hiilivoimalat. Etelä-Koreassa käytetty energia muodostuu pääasiassa öljystä ja hiilestä, joita täydennetään ydinvoimalla. Uusiutuvien energianlähteiden osuus on erittäin pieni. Talvisin hiilivoimaloita määrätään suljettaviksi pahimpien saastekausien ajaksi.
Ilmastokestävyys tarkoittaa maalle vaikeita valintoja. Yksi niistä on energiasektorin muokkaaminen uuteen uskoon ja hiilivoimasta ja sen rahoittamisesta luopuminen myös ulkomailla.
Hiilineutraalius 2050 – miten?
Etelä-Korean suhtautuminen ilmastoasioihin on muuttumassa. Presidentti Moon Jae-Inin hallinto julkisti kesällä 2020 New Deal-elpymispaketin, joka yhdistää digitalisaation ja vihreän kasvun. 113 miljardin euron arvoisella paketilla tullaan lähivuosina toteuttamaan hallinnon digitaalisia ja vihreitä hankkeita. Hiilinolla pitäisi saavuttaa vuoteen 2050 mennessä.
Korealaisyritykset kirittävät hallintoa tavoitteissa, sillä yritykset ovat huolissaan tuotteidensa hiilijalanjäljistä ja mahdollisista hiiliveroista. Hallitusta patistetaan erityisesti tarjoamaan enemmän uusiutuvaa energiaa. Nouseva trendi on ESG – environment, social, goverment. Termillä tarkoitetaan yhteiskuntavastuuta ympäristöasioissa, työntekijöiden oikeuksissa ja hiilineutraaliuden tavoittelussa. ESG on jokaisen yhtiön velvollisuus ja toteutukseen etsitään mallia mm. Pohjoismaista.
Etelä-Korean markkinoilla on tilaa yrityksille, joilla ilmastokestävyys on hallussa. Pinnalla ovat uusiutuva energia, energiatehokkuus, muovittomat pakkausmateriaalit ja kiertotalous. Löytyisikö Suomesta yrityksiä ja ratkaisuja Etelä-Koreaan – mielellään pali-pali?