Arvioni Tuomas Tapion ajankohtaisesta teoksesta Geotalouden paluu – Kiristyvä maailmantalous ja Suomen vaihtoehdot (Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018)
Varoitus: Kirjoitus saattaa sisältää juonipaljastuksia.
Kansainvälisen kaupan toimintalogiikan muutos ja nopeasti nousseet kauppapoliittiset jännitteet ovat tuoneet kauppapolitiikan jälleen kansainvälisten suhteiden valokeilaan viimeisen parin vuoden aikana.
Onkin ollut vain ajan kysymys, milloin aiheesta aletaan kirjoittaa laajempia selvityksiä myös suomeksi jo julkaistujen globalisaatio-aiheisten kirjojen (esimerkiksi Sixten Korkmanin ansiokas ”Globalisaatio koetuksella”, Otava, 2017) lisäksi.
Ulkoministeriön kokenut kauppa-asiantuntija Tuomas Tapio on nyt tuonut oman kontribuutionsa aihepiirin käsittelyyn Geotalouden paluu –kirjallaan.
Tapion kirjan johtoajatus on kertoa, miten taloudelliset intressit ovat muuttuneet yritysten ja kansantalouksien kilpailukyvyn määrittyessä niiden globaaleihin arvoketjuihin kytkeytymisen kautta.
Tämän seurauksena geopolitiikan painopiste tarkentuu entistä enemmän geotalouteen, jossa turvallisuuspoliittisten jännitteiden rinnalle ja osittain niiden ohi nousevat taloudellista hyödyistä kamppaileminen.
Onko kauppapoliittinen pelikenttä muuttunut kilpajuoksuareenaksi?
On tavallaan skitsofreenista, että samalla, kun kilpailukyvyn edistäminen ja yhteinen hyvä edellyttäisivät multilateraalisten sääntöjen kehittämistä, kauppapoliittinen pelikenttä on muuttunut kilpajuoksuareenaksi sen suhteen, kuka onnistuu neuvottelemaan parhaat kahdenväliset tai alueelliset kauppasopimukset ja kuka asettaa kansainvälisen kaupan standardit.
Kun tähän lisätään kaksi vaarallista p:tä, eli populismi ja protektionismi, voidaan oikeastaan olla positiivisesti yllättyneitä siitä, miten hyvin WTO:hon perustuva multilateraalinen järjestelmä ainakin toistaiseksi vielä toimii.
EU:n osalta Brexit lisää vielä tilanteen monitahoisuutta ja kaoottisuutta.
Kirja tarjoaa hyvän katsauksen kauppa- ja taloussuhteiden historiaan eri vaiheineen. Globalisaatio, joka näytti vielä muutama vuosi sitten ohjaavan itseään luonnonvoiman lailla ei ole suinkaan pysähtynyt, mutta sitä kohtaan esiintyy perusteltua ja perusteetonta kritiikkiä.
Globalisaatio on myös omalta osaltaan ollut vaikuttamassa viime vuosien yllättäviin ja perinteisiä asetelmia järisyttäneisiin vaalituloksiin. Ei ole ihme, että EU, jonka perusolemus on rakentunut sille, että keskinäinen kaupankäynti tuo vakautta ja vaurautta, on ollut viime vuosina hieman hukassa oman tehtävänkuvansa hahmottamisessa.
Tapion vastaus siihen, miten edetä, ei ole yllättävä tai uusi. Tapion mukaan ”on uskottava siihen, että liberaali, avoin yhteiskunta on jatkossakin paras mahdollinen alusta innovaatioille, uudistumisella ja talouden kehitykselle.”
Kirja perustelee hyvin sen, miksei EU:n pitäisi välttämättä yrittääkään keksiä itseään ja arvojaan uudelleen. Maailmassa, jossa kansantalouksien ja alueiden menestys perustuu niiden suhteellisiin etuihin globaaleissa arvoketjuissa, on EU:n intressissä kehittää sen kulttuuriseen taustaan ja osaamiseen perustuvaa kilpailuetua.
Menneisyyteen katsominen ja nykyisestä tuotantorakenteesta kiinni pitäminen johtavat vain vaikeampiin uudistuksiin tulevaisuudessa.
Tapion kirja on tervetullut keskustelun avaus siitä, mihin kauppapolitiikka on menossa ja mitä tämä tarkoittaa myös Suomelle ja EU:lle.
Kirja avaa kansainvälisen talouden muuttuvaa dynamiikkaa tavalla, joka palvelee sekä asiantuntijoita että muita aihepiiristä kiinnostuneita. Tämä tasapainottelu ammattikirjallisuuden ja yleistä mielenkiintoa olevan yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitämisen välillä vaatii erityistä osaamista.
Tapio selviää tästä haasteesta pääasiassa erittäin hyvin. Monitahoisten asioiden popularisointi ja keskustelun herättäminen vaativat aina tiettyjä yksinkertaistuksia ja kärjistyksiäkin, jolloin kauppa- ja talouspoliittiset finessit jäävät jossain määrin sivurooliin.
Kirjoittajan valitsema tyylilaji toimii kuitenkin hyvin antaen yleisen keskustelun kannalta sopivan määrän asiantuntijanäkökulmaa pohdittavaksi karkottamatta kuitenkaan lukijaa monimutkaisella oikeudellisella tai kansantaloudellisella munkkilatinalla.
Kuitenkin myös meille kauppanörteille kirja antaa hyvää perspektiiviä ajankohtaiseen keskusteluun ja haastaa ajattelemaan niitä vaihtoehtoja, joilla Suomi voisi pyrkiä omalta osaltaan vaikuttamaan EU:n kauppapoliittiseen agendaan ja sitä kautta EU:n aseman vahvistumiseen näinä haasteellisina aikoina.