Latinalaisen Amerikan kaksi suurinta valtiota, Brasilia ja Meksiko, ovat molemmat juuri valinneet uudet presidentit. Maat pyrkivät hakemaan talouspolitiikkaansa uusia tuulia. Sekä Brasiliassa että Meksikossa tavoitteena on kitkeä korruptiota ja saattaa valtion talous tasapainoon veroja korottamatta. Mutta siinä missä Meksikossa uusliberalismi nähdään syynä talousongelmiin, Brasiliassa se nähdään ratkaisuksi.

Meksikon uusi presidentti Andrés Manuel López Obrador on hyökännyt voimakkaasti uusliberalistista talouspolitiikkaa vastaan.  Brasilian vuoden vaihteessa virkaan astuneen presidentti Jair Messias Bolsonaron hallituksen talouspolitiikka on puolestaan annettu uusliberalististen ”Chicagon poikien” käsiin.

Mistä uusliberalismissa on kyse?

Vaikka uusliberalismista löytyy montaa variaatiota, voidaan hyvin pelkistetysti todeta sen kannattavan yksityissektorin roolia valtion kustannuksella taloudellisessa toiminnassa. Ideologian keskiössä on vapaat markkinat, yksityisomistus, sääntelyn ja verojen minimointi, vapaakauppa sekä ylipäänsä valtion roolin minimoiminen.

Uusliberalismi on saanut osakseen kovaa kritiikkiä monelta suunnalta – niin taloustieteilijöiltä, poliitikoilta kuin esimerkiksi YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD:lta. Kaikki kritiikki ei ehkä kuitenkaan ole täysin ansaittua. Esimerkiksi korruptio ja epätasa-arvo eivät ole uusliberalistisen talouspolitiikan yksinoikeus, vaan tätä esiintyy myös valtiojohtoisissa talouksissa.

Brasilian tulevan hallituksen talouslinjaukset

Harvoin uusliberalistista politiikkaa päästään ajamaan täysin teorian mukaisesti. Eikä näin tule käymään myöskään Brasiliassa. Mutta siitä huolimatta voidaan todeta, että monet presidentti Bolsonaron hallituksen talouspoliittisista tavoitteista ovat kannatettavia.

Brasilia on hyvin suljettu talous. Protektionistinen kauppapolitiikka on toiminut tehokkaana varallisuuden siirron välineenä kotimaisilta kuluttajilta kotimaiselle teollisuudelle. Korkeista tariffeista ja kansainvälisen kilpailun hankaloittamisesta kärsivät nimenomaan kuluttajat, jotka joutuvat maksamaan korkeaa hintaa heikkolaatuisista tuotteista.

Brasiliassa on arvioitu, että kaupan yksipuolinenkin avaaminen nostaisi maan talouskasvua, laskisi kuluttajahintoja ja lisäisi työllisyyttä. Mikäli samanaikaisesti pystyttäisiin avaamaan ulkomaisia markkinoita brasilialaisille tuotteille, vaikutukset olisivat vieläkin suuremmat.

Monet ovat yhtä mieltä esimerkiksi eläke- ja verojärjestelmien uudistusten tarpeellisuudesta Brasiliassa, vaikka keinoista ja tavoitteista saatetaankin olla eri mieltä. Brasilian verolainsäädäntö on monimutkaisuudessaan maailman kärkeä, joten pelkästään sen yksinkertaistaminen olisi positiivinen asia.

Bolsonaron oma ajattelu on aiemmin ollut pikemminkin valtion roolia korostava, joten nähtäväksi jää, miten liberaalia talouspolitiikkaa Brasilian tuleva hallitus tulee tekemään. Hallituksen ensi metreillä on ollut havaittavissa liberaalin siiven ja perinteisempää brasilialaista talouslinjaa kannattavien keskinäinen kädenvääntö. Mutta odotukset ovat korkealla niin yritysten kuin kansalaistenkin keskuudessa. Suomen näkökulmasta positiivista on, että esimerkiksi meidän vientimme kannalta tärkeiden tuotantohyödykkeiden koneiden ja laitteiden sekä informaatioteknologian tuontitariffien odotetaan laskevan.