”Koskisen”. Koskisen? Päivittäisellä työmatkallamme Jerusalemista Ramallahiin silmiini osui yllättävä pakkauspressu. Suomalaisia tuotteita ei miehitetyllä Palestiinalaisalueella – tai Palestiinassa, kuten sitä käytännössä myös kutsutaan – nimittäin juurikaan näe.
Mieleeni muistui, että kollega oli bongannut jo pari kuukautta sitten samassa notkelmassa myös Isojoen sahan, UPM:n ja Stora Enson tuotepakkauksia.
Suomalaisen metsäteollisuuden hyvä veto ja globaali kate tulivat siis jälleen todistetuiksi. Samalla tuli todistetuksi se, että markkinakysyntä ja suomalaisyritysten tarjonta voivat kohdata myös Palestiinassa.
Aivan itsestään selvää tämä ei nimittäin ole. Suomen ja Palestiinan välisen kaupan tilastot eivät suurilla numeroillaan päätä sumenna. Vuonna 2017 viennin arvo Suomesta Palestiinaan oli noin 870 000 euroa, tuonnin noin 12 000 euroa.
Mutta – voi olla, että nämä Länsirannalla näkemämme metsäteollisuuden tuotteet eivät noissa tilastoissa näykään. Ne ovat saattaneet päätyä Suomen ja Israelin kauppatilastoihin. Kuten vaikkapa eräät suomalaiset lannoitteetkin. Pari kuukautta tulin eräässä tilaisuudessa jutelleeksi paikallisen monimenestyvän liikemiehen kanssa. Hän kertoi hyödyntävänsä hedelmäviljelmillään ”maailman parhaita” Kekkilän tuotteita. Mutta, hän lisäsi, nämä tuodaan maahan ja rekisteröidään tilastoihin israelilaisen maahantuojan kautta.
Israelilaiset ja palestiinalaiset elävät ritirinnan maantieteellisesti hyvin pienellä alueella. Olisi siksi luonnollista, että nämä naapurit eläisivät taloudellisesti symbioottisessa suhteessa. Tällä hetkellä symbioosi ei Israelin miehityksestä johtuen kuitenkaan toimi, vaan suhde perustuu yksipuoliseen riippuvuuteen ja moniin molemminkin puolisiin rajoituksiin.
Kaupantekijät voivat olla myös rauhantekijöitä, kuten EU:nkin historia osoittaa.
Kansainvälisen yhteisön näkökulmasta on selvää, että tämän suhteen petraaminen, ja vapaampi kauppa, hyödyttäisivät sekä Palestiinaa että Lähi-idän aluetta laajemminkin. Talouskasvu toisi Palestiinaan lisää työpaikkoja. Ja työ puolestaan toisi uutta toimeentuloa ja toivoa. Nämä vahvistaisivat yhteiskunnallista vakautta. Ja rakentaisivat siksi omalta osaltaan rauhaakin.
Suomalaisten näkökulmasta katsottuna Palestiinan markkinoilla kiinnostavia voivat olla paitsi puut, myös päät. Palestiinalaiset ovat varsin korkeasti koulutettuja, ja myös insinööriosaaminen on hyvällä tasolla. Palestiinalaisten IT-osaamiseen ovatkin jo osanneet tarttua myös monet kansainväliset yhtiöt, jotka ovat rekrytoineet osaavia palestiinalaisia ”etäkonttoreihinsa”.
Palestiinalaisten hyvä koulutustaso ei rajoitu insinööritieteisiin. Peruskoulutus, jota myös suomalaiset ovat jo yli 20 vuoden ajan olleet vahvasti mukana rakentamassa, on alueen mittakaavassa hyvällä tasolla. Ensimmäiset avaukset suomalaisen koulutusviennin saralla on jo nähty.