Kansainvälisten järjestöjen kanssa toimiessa tarjolla ei ole nopeita voittoja. Bisneksen teko on mahdollista, mutta vaatii yrityksiltä kykyä ja halua sitoutua pitkäjänteiseen suhteiden luomiseen ja mahdollisuuksien kartoittamiseen. Kuulostaako hankalalta? Järjestöjen innovaatiokeskusten kanssa tehtävä yhteistyö voisi tarjota hyvän väylän suomalaisyrityksille päästä kehittämään järjestöjen tarpeista lähteviä ratkaisuja yhteistyössä niiden kanssa.

Genevessä on useita kansainvälisiä järjestöjä, joiden tarpeisiin suomalaisyrityksillä voisi olla ratkaisuja tai kykyä kehittää niitä. Humanitaaristen järjestöjen kanssa toimiessa korostuu tarvelähtöisyys ja innovaatiotoiminnassa erityisesti yhdessä luominen (co-creation) loppukäyttäjän kanssa. On välttämätöntä varmistaa, että innovaatiolle on kysyntää, muuten ei saada loppukäyttäjää kiinnostumaan.

Viimeisten vuosien aikana valtion vienninedistämistä tukevien toimijoiden eli ns. Team Finland –verkoston kesken on puhuttu paljon kansainvälisten, erityisesti YK-järjestöjen, hankintamarkkinoista ja niiden isosta volyymista. Samalla on harmiteltu, että suomalaisyrityksiä eivät nämä markkinat tunnu houkuttelevan ja pohdittu perisuomalaiseen tapaan, onko vika huollossa vai urheilijassa.

Tiedämme, että kansainvälisissä järjestöissä suomalaisilla toimijoilla on hyvä maine luotettavina ja osaavina kumppaneina. Tämä pätee myös tuotteiden ja palveluiden tarjoajiin ja pohjoismainen viiteryhmä tukee tätä kokonaismielikuvaa. Me ”valtion vienninedistäjät” myös tarjoaisimme mielellään suomalaista osaamista kansainvälisille järjestöille, kun ne etsivät ratkaisuja erilaisiin haasteisiin.

Vienninedistäjän näkökulmasta voidaan yrityksille tarjota tietoa ja avata ovia, mutta viime kädessä päätöksen omasta liiketoiminnastaan tekee yritys itse. Olemmeko kuitenkaan tehneet tarpeeksi? Olemmeko osanneet jakaa tietoa mahdollisuuksista yrityksiä kiinnostavalla tavalla ja tarjonneet apuamme niin, että meihin on helppo olla yhteydessä? Olisiko useampi yritys valmis kokeilemaan, jos tietoa olisi tarjolla enemmän? Vai onko niin, että kansainvälisten järjestöjen hankinnat eivät ole tarpeeksi houkuttelevia suomalaisyrityksille. Onko jotain mitä tulisi tehdä toisin? Tästä kuulisimme mielellämme palautetta myös suoraan yrityksiltä.

Innovaatiotoiminta järjestöissä, case humanitaarinen sektori

Geneven Team Finland –tiimi on pohtinut erityisesti mahdollisuuksia humanitaarisella sektorilla – löytyisikö järjestöjen innovaatiotoiminnasta kiinnostavia avauksia suomalaisyrityksille, jotka ovat usein varsin pitkälle kehittyneiden tuotteiden ja palveluiden ammattilaisia. Bulkkitavaraa saa edullisemmin muualta.

Monet humanitaarista työtä tekevät järjestöt kehittävät innovaatiotoimintaansa, useimmilla on omat innovaatioyksikkönsä, joiden kanssa voisi syntyä hedelmällistä yhteistyötä. Genevessä toimivia järjestöjä ovat esimerkiksi YK:n pakolaisasiain valtuutetun toimisto, United Nations High Commissioner for Refugees (UNHCR) ja Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, International Committee of the Red Cross (ICRC).

Robotiikka, etätunnistaminen, tekoäly, massadata, digitaalinen inkluusio sekä vihreä siirtymä ovat vahvasti esillä järjestöissä. Koronapandemia on osaltaan laittanut vauhtia varsinkin digitalisaatioon.

Järjestöjen näkökulmasta keskeisintä on, että ratkaisuille ja innovaatioille tulee olla kysyntää loppukäyttäjän eli esimerkiksi maatoimiston tai kenttätoimijan näkökulmasta. Innovointi nähdään valitettavasti joskus pellepelotonmaisena toimintana länsimaisessa laboratoriossa, jolla ei ole käytännön relevanssia. UNHCR ja ICRC ovatkin kääntäneet innovaatiotoiminnan ympäri niin, että innovaatioyksikön tehtävän on toimia ainoastaan fasilitaattorina – kysynnän ja laukaisuvoiman innovaatioihin on tultava kentältä. Innovaatioiden osalta järjestöt eivät myöskään aina hae skaalautuvutta. Innovaatiot voidaan nähdä myös tukemassa paikallista innovaatiotoimintaa paikalliseen tarpeeseen. Kysyntää ei voida keinotekoisesti luoda, eikä pitäisikään. Siispä skaalautuvuudesta puhuttaessa tulee muistaa, että joskus innovaatio on hyvä, vaikka se palvelisi vain jotain tiettyä kontekstia.

Innovaatioihin liittyy myös eettisiä tulokulmia, joita kannattaa heti alussa miettiä. Järjestöille esimerkiksi humanitaaristen periaatteiden noudattaminen on kaiken kulmakivi. Humanitaarisessa työssä autetaan kaikkein hauraimmassa olevia ihmisiä, usein poliittisesti herkissä ja riskialttiissa tilanteissa. Esimerkiksi tekoälyn ja massadatan käyttöön voi liittyvä valtavasti mahdollisuuksia avun perille viemisen tehostamiseksi, mutta järjestöt haluavat varmistaa, että uudet teknologiat ovat linjassa mm. humanitaarisen avun neutraaliuden, riippumattomuuden sekä do-no-harm-periaatteen kanssa. Myös tietoturvan merkitys on noussut suureksi viimeaikaisten kyberuhkien vuoksi.

Se pitkäjänteisyys…

Yhteistyön johtaminen varsinaiseen liiketoimintaan voi viedä aikaa, joten kärsivällisyys ja sitoutuminen ovat tärkeitä. Järjestöjen tarpeiden selvittäminen ei ole yksinkertaista ja jää helposti yleiselle tasolle. Humanitaarisella sektorilla täytyy ymmärtää ja ottaa huomioon sen erityispiirteet: lähtökohta on tarveperustaisuus ja puolueettomuus ja sitä ohjaavat selkeät kriteerit. Suhteita ja luottamusta tulee rakentaa pitkäjänteisesti ja verkostoja rakentaa kärsivällisesti. Lisäksi järjestöjen työ täytyy tuntea hyvin ja ymmärtää niiden tavoitteita sekä toiminta- ja ajattelutapoja.

Järjestöihin ei ”mennä myymään” valmista tuotetta vaan toiminnan tulee olla tarveperustaista. Tässä Team Finland – verkostolla ja meillä ”vienninedistäjillä” voi olla keskeinen rooli yritysten tukemiseksi. Järjestöjä tulee lähetystä hienovaraisesti ja löytää esimerkiksi oikeat henkilöt vuoropuhelun aloittamiseksi. Ratkaisuja saatetaan etsiä, tunnistaa ja rakentaa yhteistyössä järjestöjen kanssa. Yritysten tulee ymmärtää hyvin myös itse hankintoja edeltävä prosessi, jossa tarpeita määritellään. Lisäksi hankintatoimintaan liittyvien sääntöjen ja ohjeiden merkitys täytyy ymmärtää. Esimerkiksi YK toimii transparentisti, mikä on positiivista, mutta saattaa tuoda myös hitautta ja jäykkyyttä toimintaan.

Suomen yleiset vahvuussektorit, kuten terveysteknologia, koulutus ja siihen liittyvät digitaaliset ratkaisut sekä cleantech- ja kiertotalousosaaminen, ovat keskeisiä myös humanitaarisella alalla ja niihin kannattaa jatkossakin panostaa. Myös synergioita kannattaa etsiä. Esimerkiksi koulutus- ja terveysteknologiasta voisi löytyä ratkaisuja, joita Suomi voisi pitää esillä osana vammaisten henkilöiden huomioimista. On tärkeä myös sisäistää, että innovaatiotoiminta ei ole pelkästään yksityisen sektorin toimintaa, eikä myöskään tähtää pelkästään liikevaihtoon, vaikka se voikin olla toivottu seuraus. Erilaisilla tutkimuslaitoksilla, think tankeilla ja yliopistoilla voi olla tärkeä rooli ja haluammekin kannustaa myös niitä mukaan.

Lopuksi vielä hyödyllisiä vinkkejä humanitaarisen sektorin innovaattoreille (yritykset, kansalaisyhteiskunta, tutkijat):

On varmistettava, että

1. innovaatio kohdistuu oikean ongelman ratkaisemiseen ja sille on kysyntää
2. innovaation kehittämisessä otetaan huomioon skaalautuvuus jo varhaisessa vaiheessa
3. kyseisellä sektorilla on valmiudet tukea ja mahdollistaa innovaation skaalautuminen
4. innovaation skaalaamiseen on saatavilla asianmukaista ja riittävää rahoitusta, ml. kykyä odottaa liiketoiminnan tulojen realisoitumista
5. innovaation todellisen vaikutuksen osoittamiseksi, mittaamiseksi ja arvioimiseksi on olemassa mekanismi

Mahdollisuuksia siis on ja niitä erittäin mielellämme viemme eteenpäin yhdessä yritysten kanssa.

Humanitaaristen tarpeiden selvittäminen etukäteen on tärkeää, tähän antaa mahdollisuuden mm. vuosittain järjestettävät Geneven humanitaariset kumppanuuspäivät (HNPW).

Kannattaa myös tutustua hankintamarkkinoihin New Yorkin näkökulmasta  Jukka Salovaaran blogista.