Tiedättehän juhlapuheet, joissa ylistetään digitalisaation avaamia mahdollisuuksia ja reaaliaikaisen datan hyötykäyttöä yhteiskunnan ja liiketoiminnan edistämiseksi? Olemme Suomessa tehneet erilaisia tiekarttoja ja suunnitelmia digitaalisuuden edistämiseksi, mutta matkaamme vasta alkumetreillä tiedon hyödyntämisessä. Toki meillä on hyvä infrastruktuuri, mikä tukee digitaalisuutta ja olemme onnistuneet hyvin etätöihin siirtymisessä koronapandemian aikana, mutta digitaalisuuden hyödyntäminen aidosti liiketoimintaprosesseissa odottaa vielä tulemistaan. Nyt olisi aika siirtyä seuraavalle tasolle ja ryhtyä toimimaan visionääristen korulauseiden tavoitteiden mukaisesti.

Yhteispohjoismainen ekosysteemi nytkähtelee jo eteenpäin

Meillä Suomessa ja ylipäätään pohjoismaissa on kaikki edellytykset nousta Euroopan vetureiksi ja digitalisaation suunnannäyttäjäksi. Menetämme kuitenkin edelläkävijyytemme, jos jumitamme kukin laajasta toimijajoukosta omissa poteroissamme ja rasvaamme vain omia datakoneistojamme kuntoon.

Nyt tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä, toisin sanoen sitä kuuluisaa ekosysteemiajattelua.

Ekosysteemiajattelu istuu myös eri maiden välille. Vastikään on testattu pohjoismaista yritystiedon markkinapaikkaa Virtual Finland -kokeiluna. Kaupparekisteridatan välittämistä koskevat tulokset olivat lupaavia, ja esimerkiksi Ruotsi ja Norja ovat vilkuttaneet vihreää valoa yhteiselle etenemiselle.

Katse pois omasta organisaatiosta ja kokonaisuutta hyödyntämään

Viranomaisena kuulen monesti, kuinka asioiden edistymiseen kaivataan lainsäädäntöä. Moni asia kaipaakin lainsäädännön tarkentamista ja uudistamista, mutta pelkkä lainsäädäntö ei riitä – se voi olla mahdollistaja tai esteiden poistaja.

Olenkin sitä mieltä, että esimerkiksi Virtual Finlandin tai vaikkapa Yrityksen Digitalous -hankkeiden tavoitteiden täyttyminen ei tarvitse lainsäätäjän asettamaa pakkoa.

Meillä on kaikki mahdollisuudet lyödä digitaaliset päämme yhteen ja rakentaa ekosysteemiverkosto vapaaehtoisesti puhtaan hyödyn tavoittelun merkeissä. Tässä tarkoitan nimenomaan kokonaishyötyä, en pelkästään yhden toimijan tai toimialan saamaa hyötyä.

Tarvitaan siis laajaa ja yhteensopivaa digi- ja datasysteemiä, jossa yritykset, eri yhteistyötahot ja viranomaiset siirtävät tietoa automaattisesti ja tietenkin myös maasta toiseen Virtual Finland -hengessä.

Eroon hallinnollisen taakan aiheuttajan leimasta

Verohallinnon edustajana näen päivänselvästi ja lähes kipeästi, kuinka juuri me olemme monenmoisen raportointibyrokratian ja hallinnollisen taakan aiheuttaja. Näin ei tarvitsisi olla.

Toki tarvitsemme monenlaista tietoa voidaksemme hoitaa verotuksen ja varmistaaksemme yhteiskunnan rahoituksen.  Sääliksi kuitenkin käy niitä yritysten alihankintaketjujen toimijoita, joiden täytyy täytellä kaikenlaista lomakkeita ja ilmoitella eri alustoille sellaisia tietoja, jotka voisivat hyvin kulkea suoraan meille bisneksestä ja luonnollisista liiketoiminnan tapahtumista itsestään. Siis ilman, että niitä kukaan manuaalisesti käsittelee.

Tavoitteenamme on saada myös yrityksille esitäytetty veroilmoitus samaan tyylin kuin kansalaisille.

Voiko matalin kyvykkyys ratkaista tason?

Kehitystä ei kuitenkaan voi ohjata ja edistää siten, että mennään kaikessa juuri pienimmän ja vähiten kykenevän ryhmän mukaan. Palveluita pitäisi miettiä enemmän asiakasryhmittäin sen sijaan, että kaikille tarjotaan kaikkia ja vieläpä aiemmin mainitsemani pienimmän kyvykkyyden kautta.

Tämä sama pätee myös yrityksiin ja heidän palvelujen järjestämiseen: pienyrittäjille ja heidän kirjanpitäjilleen tulee taata toimivat ja kunnolliset palvelut, mutta emme voi pysäyttää esimerkiksi kansainvälisen kaupankäynnin sujuvoittamista asettamalla mittatikkua pienimmälle mahdolliselle tasolle.

Lisäksi digitalisaatiota pitää tarkastella kokonaisuutena, ei pelkästään viranomaisten kautta. Koko tavarantoimitusketju tehostuisi ja hyötyisi, jos tiedot siirtyisivät digitaalisesti pisteestä toiseen ilman niitä kuuluisia rukkasen kuvia.

Aina, kun joku koskee manuaalisesti tietoon, se lisää virhemahdollisuutta ja kustannuksia.

Autoteollisuus teki sen jo 30 vuotta sitten

Ajatus tiedon automaattisesta ketjusta toimijalta toiselle syntyi autoteollisuudessa jo 1990-luvulla. Siellä kehitettiin dataan perustuva järjestelmä, joka huolehti, että ulkoisilta alihankkijoilta saapui valmistuksen tarvitsemia osia juuri oikeaan tarpeeseen ilman kenenkään erillistilauksia – sopimukset olivat toki olemassa taustalla.

Mielestäni on erikoista, että 30 vuotta sitten autoteollisuus näytti esimerkkiä toimivasta ekosysteemistä, mutta muu bisnes ei ole vieläkään seurannut kunnolla perässä. Ei, vaikka tietotekniikka on kehittynyt merkittävästi tuossa ajassa.

Datan rataverkosto on kaukonäköisyyttä

Vieläkin vanhempi esimerkki, peräti 1800-luvun jälkipuoliskolta, löytyy rautatieverkoston rakentamisesta pitkien etäisyyksien Suomeen. Rautatieverkostohan oli oleellinen osa teollisuuden logistiikan kannalta.

Tuolloin olisi hyvinkin voitu todeta, että rautateiden rakentaminen maksaa liikaa ja kannattaa jatkaa toimintaa silloisen tie- ja jokiverkoston varassa. Samoin jokainen teollisuuspaikkakunta olisi voinut rakentaa oman rataverkostonsa omine raideleveyksineen, mutta kauaskantoisesti kiskot rakennettiin kaikkialle yhteensopiviksi samalla raideleveydellä.

Samanlaista kaukonäköisyyttä tarvitsemme nyt, eli datan rataverkoston rakentamista tiedon siirtämiseksi ja mielellään vielä yhtenäisellä raideleveydellä. Tällaista toteutamme nyt Yrityksen digitalous -hankkeessa, ja meillä on kaikki mahdollisuudet saada aikaiseksi toimiva datan rautatieverkko.