Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan olemme saaneet nauttia historiallisesti katsottuna ennennäkemättömästä, jatkuvasta kansainvälisen kaupan kasvusta. 90-luvulta lähtien viime vuosiin asti maailmanlaajuinen kauppa kasvoi nelinkertaisesti, yli kaksi kertaa BKT:ta nopeammin. Jatkuvaa kasvua opittiin pitämään itsestäänselvyytenä. Näin ei enää ole.

Viime vuonna maailmankaupan kasvu hidastui 2 %:iin. G20-maiden vienti putosi 11,3 % ja tuonti 13 %.  Vuonna 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin jälkeen kaupan liberalisointitrendi on taittunut. Maat yrittävät yhä useammin vastata ongelmiin lisäämällä protektionistisia toimia. Laskelmien mukaan ne vaikuttavat jo 5 %:iin maailmankaupasta.

Digitalous, robotisaatio, uusi tuotantovallankumous

Kauppaan ja talouteen kohdistuvat haasteet ovat tulleet yhä monimutkaisemmiksi, samalla kun uudet voimat ovat muuttamassa kaupan luonnetta ja rakennetta. Kauppapolitiikan rooli on kutistunut ja muut seikat kuten digitalous, robotisaatio, demografiset muutokset, investoinnit ja luonnonvarojen rajallisuus ohjaavat kaupan kehitystä.

Perinteisen tavarakaupan merkitys vähenee koko ajan. Yrityksistä on tullut yhä moniulotteisempia tuotannollisen toiminnan kytkeytyessä palvelujen tarjoamiseen. Palvelujen osuus teollisuustuotteiden arvosta on jo yli 30 %, ja niiden suora tai epäsuora osuus kaupasta yli 40 %.

OECD:n kauppakomitea valmistelee parhaillaan uutta työohjelmaa vuosille 2017–18. Tulevaisuuteen katsovan kauppapolitiikan tueksi tarvitaan analyyttista tietoa kaupan haasteista ja nousevista aiheista. Uusista, kansainväliseen kauppaan liittyvistä aiheista kiinnostavimpia ovat digitaalinen kauppa, digitalous, uusi tuotantovallankumous ja tavaroiden internet (IoT). Sähköinen kaupankäynti ei sinänsä ole uusi ilmiö, mutta sen nopea kehitys on muuttamassa kaupankäynnin rakenteita. BKT:lla mitattuna digitaalisen talouden osuus on jo tavarakauppaa suurempi.

Kauppaneuvottelut ja sääntöviidakko

Kaupan vapauttamisesta neuvotellaan yhä enenevässä määrin kahdenvälisesti, pienemmässä piirissä tai alueellisesti. Useiden, päällekkäisten neuvotteluprosessien johdosta vaarana on, että kansainvälistä kauppaa koskeva sääntely sirpaloituu entisestään. Yrityksille, jotka toimivat globaaleissa arvoketjuissa ja liikuttelevat tavaroita maiden välillä, tämä voi olla huono uutinen.

Sääntöjen moninaisuus lisää vaikeusastetta kansainvälisellä pelikentällä. Tässä suhteessa OECD:n tavoitteena on pohtia, miten sääntelyviidakon kielteisiä vaikutuksia voidaan lieventää ja miten kahdenväliset, useanväliset ja alueelliset sopimukset voisivat vahvistaa ja synnyttää uusia monenkeskisiä sääntöjä.

Arvoketjut

OECD on jo vuosien ajan tehnyt arvokasta työtä selvittääkseen maailmanlaajuisia arvoketjuja. Tänä päivänä vienti on monimutkaista vuorovaikutusta useiden kotimaisten ja ulkomaisten toimittajien välillä. Kauppaa määrittävät entistä enemmän yritysten kansainväliset strategiat. Yritykset ulkoistavat, investoivat ulkomaille ja kohdentavat toimintansa sinne, mistä löytyy vaadittavia taitoja ja materiaaleja.

Tulevassa työssään OECD:n kauppakomitea aikoo pureutua mm. investointien merkitykseen arvoketjuissa ja kehitysmaiden sekä pk-yritysten mahdollisuuksiin osallistua arvoketjuihin. Tarkoituksena on myös tutkia syvemmin monikansallisten yritysten merkitystä arvoketjuille ja uusia ilmiöitä kuten ”near-shoringia”, jossa yritykset siirtävät tuotantoaan takaisin lähemmäs markkinoita ja kuluttajia.