Kun kesällä aloitin tehtävät uudessa asemapaikassani Suomen Zagrebin-suurlähetystössä, etsiydyin heti alkajaisiksi Kroatian hallituksen nettisivuille painaakseni uuden kotimaani ministereiden nimet ja naamat mieleeni. Sivuilla oli kuitenkin vastassa ilmoitus ”Under construction”.
Kroatian politiikassa on pelattu kuluneen vuoden aikana monella tapaa kovaa peliä. Vuoden sisään on pidetty jo kahdet parlamenttivaalit.
Kevään ja kesän aikana Kroatian asenneilmapiirissä ehdittiin nähdä nopea muutos, eikä ainakaan eurooppalaisten arvojen näkökulmasta toivotuimpaan suuntaan.
Yltiöisänmaallisuus ja suvaitsemattomuus alkoivat nousta pintaan, sananvapaus ja mediakentän toimintaympäristö kaventua ja kärkevän kansallismielisten ulostulojen, jopa poliittisen johdon taholta, myötä suhteet naapurimaihin hiertyä. Myös vuonna 2014 alulle pantu koulutusreformi joutui poliittisen pelin kohteeksi ja keskeytettiin, mikä johti suurimpiin mielenosoituksiin, mitä maassa on vuosikymmeniin nähty.
Tammikuun lopulla aloittanut ja juhannuksen alla hajonnut hallitus oli kova konservatiivikoalitio, jonka muodostaneet oikeistokonservatiivinen HDZ ja politiikan uusi tekijä MOST eivät onnistuneet sopimaan juuri mistään, hädin tuskin virkanimityksistä.
Pääministeriksi päädyttiin nimittämään yritysmaailmasta haettu, poliittisesti sitoutumaton Tihomir Oreskovic odotuksena, että bisnesmies pistäisi maan talouden kuntoon.
Oreskovicin hallitus julkaisikin keväällä mittavan reformiohjelman, josta piti löytyä lääke vuoden 2008 finanssikriisistä jatkuneen alamäen kääntämiseksi uuteen nousuun.
Kroatian taloutta rasittaa korkea julkinen velka (86,7 % BKT:sta vuonna 2015), joten valtiontalouden tasapainottaminen nostettiin viisaasti reformiohjelman keskiöön. Uudistusohjelmalla haluttiin myös kehittää kroatialaista liiketoimintaympäristöä, lisätä julkisen sektorin läpinäkyvyyttä, sekä saada aikaan kipeästi odotettu koulutusjärjestelmän reformi.
Hanskat tiskiin ja uuteen nousuun
Hallituksen työ talouden kannalta hyvine aikeineen katkesi kuitenkin lyhyeen, kun kävi ilmi, ettei valtapelin keskiöön noussut pääministeri suostunutkaan valtapuolue HDZ:n silloisen ärhäkän puheenjohtajan hyppyytettäväksi. Kinasteluntäyteisen kevään jälkeen hanskat lyötiin kesän alussa lopullisesti tiskiin ja presidentti asetti päivämäärän uusia vaaleja varten.
Kun kroatialaiset kokoontuivat kuukausi sitten uudelleen uurnille, he (tai se reilu 50 % heistä, joka vaivautui äänestämään) valitsivat johtoon uudelleen samat puolueet.
Uuden koalitiohallituksen, jonka ministerinimitykset julkistettiin 19. lokakuuta, muodostavat jälleen HDZ ja MOST. Nyt suurinta puoluetta johtaa kuitenkin maltillisena, EU-mielisenä ja sovittelevana tunnettu ex-meppi Andrej Plenkovic, joka on luvannut merkittävää muutosta kevään aikana nähtyyn menoon.
Talouskehityksen suhteen tunnutaankin olevan jo paremmalla polulla. Vaikka reformiohjelmaa hädin tuskin päästiin aloittelemaan, osoittaa moni talouden indikaattori jo lupaavasti koilliseen, ensimmäistä kertaa kuuden negatiivisen talouskasvuvuoden jälkeen. Yksityinen kulutus, vienti ja investoinnit ovat kasvussa, turismisesonki on ollut kaikkien aikojen paras ja työttömyyskin laskenut.
Kun hallituksen sivuille näinä päivinä päivitetään uusien ministereiden kasvogalleria, täytyy toivoa, että uusi joukko onnistuu sekä pitämään maan talouden hyvin alkaneella kasvu-urallaan, että tuomaan raikkaamman tuulahduksen maahan hiipineeseen asenneilmapiiriin.
Sitä mukaa, kun talouden rattaat alkavat taas Kroatiassa pyöriä, voi myös suomalaisosaamiselle löytyä kiinnostavia mahdollisuuksia.
Tämän tuoreen zagrebilaisen arjessa huomio kiinnittyy esimerkiksi vielä varsin haparoivaan kierrätyskulttuuriin.
Jätehuollon kehittämisessä voisi olla suomalaiselle cleantech-osaamiselle laajemminkin tilausta. Myös koulutusosaamisen vientiä ajatellen maaperä on Kroatiassa tällä hetkellä erityisen otollinen – maassa osoitetaan jo valmiiksi suurta kiinnostusta Suomen hyvämaineista koulutusta kohtaan, ja kun odotettua koulutusuudistusta päästään toteuttamaan, kannattaa suomalaisten alan osaajien olla hereillä.
Kiitos selkeästä blogista, Virpi Turunen.