Tämä vuosi oli selvästi erilainen. Oli helmikuu, ja istuimme teepaidoissa terassilla. Vielä viikko sitten olimme luistelleet pakkastuulessa kanavilla.
Olen asunut Alankomaissa jo yli kaksikymmentä vuotta. Olen oppinut maasta ja sen kansalaisista paljon. Olen tottunut vuoden rytmiin ja ilmastoon, joka poikkeaa siitä mihin nuoruudessani kasvoin. Tiedän, että talvet ovat reilusti lauhempia ja kesät pidempiä. Kosteus puree pakkasen sijaan ja sadekuurot yllättävät vuoden ympäri. Tänä vuonna ääripäissä on käyty kuitenkin jo useaan kertaan. Nyt on aika toimia.
Alankomaalaisille luonnonvoimien kanssa kamppailu on osa elämää ja kasvustrategia
Yksi kolmasosa maasta on merenpinnan alapuolella; suosta ja vesistöistä satojen vuosien aikana kuivattua ja padottua. Lisää maata on valloitettu vesistöjä täyttämällä. Rannikkoalueita on puolustettu korottamalla dyynejä ja leventämällä rantoja. Vuosisatojen kuluessa alankomaalainen insinööriosaaminen on hioutunut valjastamaan luonnonvoimat omaan käyttöön ja suojautumaan sen tuomilta uhilta. Vain muutaman kerran on luonto päässyt yllättämään.
Voimaa luonnosta on myös viime vuosisadan puolessa välissä pohjoisosista löytynyt, yksi maailman laajimpia, maakaasuesiintymiä. Sen varaan Alankomaiden energiatalous rakentui moneksi vuosikymmeneksi. Koko maan kattava verkosto huolehti kaasun tarjonnasta rakennusten lämmitykseen ja teollisuuden käyttöön. Maatalous kasvoi, kun hehtaarien laajuisia kasvihuoneita pystyi lämmittämään edullisesti. Jäljelle jäävän maan viljelyä tehostettiin entisestään ja karja jalostettiin huipputuotantoon.
Sijaintinsa ansiosta Alankomaiden kansainvälinen kauppa ja logistiikka rehotti jatkaen satojen vuosien aikaisia perinteitä. Rakennettiin vahvempaa tieverkostoa, uusia asunto- ja teollisuusalueita. Vuosikymmeniä Alankomaat keskittyi talouskasvuun ja rikastui entisestään. Päästöjen ilmastovaikutuksia ei pysähdytty miettimään.
Heinäkuussa luuttusin apukeittiömme lattiaa, kun kaatosade painoi viemäristä sadevesiä sisälle. Ulkona naapurimme temppuili suppilaudalla, kun katumme oli muuttunut vartissa jokimaisemaksi. Pari kuukautta aiemmin kevätmyskyn aallot olivat huuhtoneet rannalta kahviloita ja rantamökkejä.
Todella rankat kuurosateet ja voimakkaat tuulet värittivät kesää. Ensimmäistä kertaa sade pelotti, eikä siinä vaiheessa Maasin jokivarsi ollut vielä tulvinut maan eteläreunalla, Belgiassa ja Saksassa.
Alankomaalaiset eivät kuitenkaan poteroidu uhan vallitessa, vaan toimivat ripeästi ja tutkivat mieluummin mahdollisuuksia kuin uhkia
Viime vuosina on onneksi herätty muutoksen tarpeeseen ja toimiin kuromaan fossiilisten polttoaineiden, rakentamisen ja maatalouden päästöjä radikaalisti pienemmäksi. Valtio ajaa ripeästi omaa maakaasuntuotantoa alas pohjoisessa ja kaasuenergian käytölle toivotaan hyvästejä. Puhtaampia energiaratkaisuja haetaan pikaisesti. Maakaasuinfrastruktuuri valjastetaan vetytalouden käyttöön ja Groningeniin rakennetaan pohjoiseurooppalaisittain tärkeää vetytuotannon keskittymää, vetylaaksoa.
Maatalouden päästöihin etsitään ratkaisuja karjantuotannon nopealla pääluvun vähentämisellä ja innovaatioilla. Myös rakentamiseen haetaan vähempipäästöisiä ratkaisuja, mm. puurakentamisesta. Rakennussektorin tuotantopaineet ovat kovat, mm. asunnontuotantopuolella. Energiansäästöä ja -paikallistuotantoa tukevat ratkaisut ovat kysyttyjä ja tekninen osaaminen on kysyttyä.
Ruohonjuuritasolla nähdään, että asentajista on pulaa; valtion tukemille aurinkopaneeleille ja lämpöpumpuille saa odottaa kuukausikaupalla asentajaa.
Yritykset näkevät mahdollisuuksia vihreässä siirtymässä
Ympäristön muutoksen uhat ja riskit on tiedostettu ja muutos koetaan välttämättömänä. Yritykset ovat valmiita jättämään vanhat toimintamallit ja hakevat uusia mahdollisuuksia mikä näkyy joka tasolla yritysten ajattelumalleissa ja toimintasuunnitelmissa. Niille, joilla muutos ei ympäristöjärjestöjen mukaan tapahdu tarpeeksi ripeästi, laitetaan haastekirje päätöksiä nopeuttamaan.
Tuulta purjeisiin odotetaan nyt IPCC:n ilmastoraportin myötä myös Alankomaiden hallitusneuvotteluihinkin; ilmasto ei odota, vaan vaatii maan johdolta välittömiä toimia. Alankomaat haluaa siirtyä EU:n perässä puuskuttajasta sen vihreän siirtymän veturiksi.
Alankomaalainen win-win-win
Maa hakee aktiivisesti muskeleita ja osaamista omienkin rajojen yli. Suomalaisten kiertotalousosaaminen on herättänyt paljon kiinnostusta, samoin meiltä haetaan uusia ratkaisuja energiasiirtymää ja vetytalouden kehittämistä vauhdittamaan. Alankomaalaisilla on kova tahto pitää jalkansa ja asuntonsa kuivina, vaikka suppailu kotikadulla voisikin ajoittain olla hauskaa.
Seuraavaan rankkasateeseen varautuen olemme asentaneet lukon lattiakaivoomme. Katolla nököttävät aurinkopaneelit ja pihalla sähköauto. Lämpöeristeet ja tuplaikkunat on asennettu. Kaasusta ei vielä päästä eroon, mutta yritän kasvattaa listaani omista pienistä ilmastoteoista joka päivä. Työn kautta voin myös edistää parempaa tulevaa, ja tuoda suomalaisia innovaatioita alankomaalaisten tietoisuuteen. Vaikka luonto vielä loppuvuonna yllättäisi, tehdään yhdessä tästä vuodesta oikeasti erilainen – vuosi, jolloin ilmasto laitettiin etusijalle.