Yhdistyneet kansakunnat YK on merkittävä globaali markkinapaikka tavaroille ja palveluille. Hankintojen vuosivolyymi on miltei 20 miljardin euron luokkaa. Eli merkittävä mahdollisuus myös suomalaiselle elinkeinoelämälle. Otsikkotasolla YK:stä puhutaan yleensä kokonaisuutena, jossa YK tekee sitä ja tätä. Mutta otsikon takana on monimuotoisempi todellisuus. Onkin tärkeää hahmottaa YK konsernina, jossa sen eri osat tekevät omia päätöksiään. Tämä pätee myös hankintoihin.
YK-hankinnoilla on monta osoitetta
YK:n kehitysjärjestöt ovat rahallisestikin YK-järjestelmän suuret toimijat. Se näkyy hankinnoissa.
Hankinnoissa YK:n suurimmat ostokset ovat terveysalaa – lääkkeitä, rokotteita ja ehkäisyvälineitä. Kuljetus ja logistiikka tulee hyvänä kakkosena. Elintarvikkeet on kolmossijalla.
Kukin YK-toimija tekee hankintansa itsenäisesti YK:n hankintajärjestelmän puitteissa. Vaikka YK identifioituu yleensä päämajansa New Yorkiin, on Kööpenhamina New Yorkia suurempi hankintakeskus. Sen kautta hankintojaan tekevät mm. YK:n lastenrahasto UNICEF, väestörahasto UNFPA ja kehitysohjelma UNDP.
Väittäisin, että markkinapaikkana Kööpenhaminan YK-hankinnat ovat suomalaisen tarjonnan kannalta kiinnostavimmat. Esimerkiksi Suomelle tärkeä terveyssektori on iso nimenomaan Kööpenhaminassa.
Toki myös New York on YK:n hankintakaupunki. New Yorkista toteutetaan sihteeristön sekä rauhanturvatoiminnan hankinnat. Uskoisin, että myös rauhanturvan hankinnoissa suomalaisilla yrityksillä on annettavaa, mutta nimenomaan korkean tason osaamisessa ja teknologiassa. Kilpailuetumme ei ole bulkkihankinnoissa ja halvimmalla hinnalla.
Karkeasti ottaen kolmannes YK:n hankinnoista tehdään Kööpenhaminasta, alle kuudennes New Yorkista ja loput suoraan kentältä ja pienemmistä hankintakeskuksista.
Mitä pitää tietää
Moni suomalainen yritys on kiinnostunut YK-hankinnoista. Mistä on hyvä aloittaa, on rekisteröityä YK:n hankintajärjestelmään. Sitä kautta tarjouskilpailut tulevat näkyviksi.
Kuten kansainvälisessä kaupassa yleensäkin, on tarjouskilpailuihin osallistuminen oma ammattitaitonsa. Idänkauppaa YK-hankinnat eivät ole. Kauppoja ei jaeta poliittisilla kädenpuristuksilla.
YK-hankinnoissa on nähtävissä omat trendinsä. Kestävä kehitys on noussut mukaan hankintojen kriteereihin. Myös hankintojen paikallistuminen on ollut vireillä jo pidempään – hankintoja pyritään tekemään enemmän paikallisesti. YK:n kehitysjärjestö UNDP on tässä ollut edelläkävijä.
Kaiken kaikkiaan 2/3 hankinnoista tehdäänkin kehitysmaista – suoraan tai hankintakeskusten kautta – mikä on hyvin ymmärrettävää, kun YK:n toiminnallinen painopiste on kentällä.
Suomen vuosittainen YK-myynti lasketaan tyypillisesti miljoonissa, jota yksittäiset kaupat ajoittain nostavat kymmeniin. Eli suurta se ei ole ja kasvulle on tilaa.
Osin vaatimattomien lukujen taustalla on myös kansainvälisen kaupan tilastotapaa, jossa esimerkiksi Bayerin Turun tehtaan merkittävä myynti YK:n väestörahastolle kanavoituu Saksan kautta. Tilastot eivät ole koko totuus.
YK-hankinnat on kestävyyslaji. Osallistua kannattaa, mutta liikkeellä pitää olla tarkalla kuvalla mitä annettavaa löytyy, mikä oma kilpailuetu on ja mille YK-luukulle kannattaa hakeutua.