Euroopan hampaissa: naapurit

Joulukuun alussa tunsin Varsovassa eläväni kuin toisella planeetalla, kun katselin vuoroin Suomen ja vuoroin Puolan televisiota.

Suomessa uutiset kertoivat Oskari-myrskystä. Samaan aikaan Puolan teevee näytti päiväkaupalla ja tauotta myrskyistä kuohuntaa naapurimaa Ukrainan pääkaupungista, pro-eurooppalaisista mielenosoittajista ja mellakkavarusteisista miliisirivistöistä. Kun suora kuva Kiovasta katkesi, studioon kokoontui asiantuntijoita keskustelemaan Ukrainan tilanteesta.

Mediareaktio Suomessa olisi varmasti ollut samanlainen, jos satojatuhansia mielenosoittajia olisi lähtenyt barrikadeille vaikkapa Pietarissa. Kyllä Tallinnan pronssisoturin aiheuttamat mielenosoituksetkin saivat melkoista huomiota, ja myös Tukholman toistuvat rasistiset ja antirasistiset mielenosoitukset ylittävät helposti uutiskynnyksen Suomessa. Eikä suotta.

Oma napa on aina lähinnä, mutta naapurit seuraavat yllättävän lähellä. Kuten niin monella eurooppalaisella maalla, myös Puolalla on kovin monta rajanaapuria, seitsemän: Venäjä, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Slovakia, Tshekki ja Saksa.

Historia värittää naapurisuhteita

Kuvateksti: Juutalaisgheton sydämeen on noussut Varsovan uusi maamerkki, suomalaisarkkitehti Rainer Mahlamäen suunnittelema Puolan juutalaisten historian museo. Kuvassa Mahlamäki museon edessä gheton kansannousun 70-vuotispäivänä. Kuva: Vesa Häkkinen
Kuvateksti: Juutalaisgheton sydämeen on noussut Varsovan uusi maamerkki, suomalaisarkkitehti Rainer Mahlamäen suunnittelema Puolan juutalaisten historian museo. Kuvassa Mahlamäki museon edessä gheton kansannousun 70-vuotispäivänä. Kuva: Vesa Häkkinen

Pelkästään tästä näkökulmasta Puolan suhde Venäjään on niin mielenkiintoinen, moniulotteinen ja kompleksinen, että siitä lienee syytä kirjoittaa erikseen myöhemmin.

Liettuaa Puola syyttää puolalaisvähemmistön laiminlyönnistä ja puolan kielen syrjinnästä. Valko-Venäjän ja Ukrainan suhteen Puolalla on niin ikään vähemmistökiistoja ja myös toisen maailmansodan aikaiset kansanmurhat hiertävät. Samaan hengenvetoon on todettava Puolan kuitenkin olevan näiden maiden suurin puolestapuhuja EU-maiden joukossa.

Eteläisiin pieniin naapureihin Slovakiaan ja Tshekkiin vallitsee Puolassa jonkinlainen isoveliasenne, vähän kuten Suomessa turhan usein suhteessa Viroon.

Salarakas?

Tilastoistakin katsoen Puolan merkillinen salarakas seisoo Oder-joen takana, sen vasemmalla rannalla. Naapurimaa Saksan merkitystä Puolalle kuvaa hyvin se, että puolalaisten mielestä jo neljän viimeisen vuoden aikana vuoden poliitikko maailmassa on ollut Saksan liittokansleri Angela Merkel.

On vaikea kuvitella, että esimerkiksi Suomessa tehtävässä vastaavassa selvityksessä Merkel ohittaisi vaikkapa USA:n presidentin Barack Obaman. Tosin samalla on huomioitava, että Puolalle Saksan merkitys esimerkiksi ulkomaankaupassa on samaa tasoa kuin Neuvostoliiton kaupan merkitys Suomelle ennen itäisen imperiumin kuolemaa.

Mutta miten maasta, joka toisessa maailmansodassa miehitti Puolan, sijoitti keskeiset keskitysleirinsä Puolaan ja tuhosi puolet maasta ja yli 80 prosenttia pääkaupunki Varsovasta, on voinut tulla tällainen puolivilli salarakas?

Kyse ei ole vain kaupasta tai Merkelistä eikä edes tämän puolalaisesta isoisästä. Saksa on ollut nöyrä ja pyytänyt Puolalta ja koko maailmalta anteeksi. Puolan suuntaan anteeksiannon symbolina toimii hyvin vuonna 1970 otettu kuuluisa valokuva Varsovan entisen juutalaisgheton alueella polvistuvasta ja anteeksipyytävästä liittokansleri Willy Brandtista.

Entisyydestä vauhdilla noussut Puola ei juuri polvistele, mutta sekin on pääministeri Donald Tuskin kuusivuotisen hallituskauden aikana ottanut naapurimaansa ja koko Euroopan selvästi aiempaa lämpimämpään syleilyyn.

Kun naapurisovun rakentelua katselee Varsovasta suomalaissilmin, näkyy hyvin se viha-rakkaussuhde, jota itsekin tuntee omiin naapureihinsa. Jos joku keksii Euroopasta täysin riidattomat naapurimaat, kertokoot!

Leave a Reply