Ukraina, Ukraina, Ukraina

Puolassa on herkeämättä seurattu naapurimaa Ukrainan tilannetta marras–joulukuun vaihteesta lähtien. Tunnelma on vaihdellut epätoivosta optimismiin ja varovaisesta riemusta sodan pelkoon.

Puolan johto on kommentoinut Venäjän sotilaallisia toimia diplomaattisesti mutta selkeän tuomitsevasti. Kansalaiset ja media ovat olleet suorapuheisempia ja laajan avoimesti Ukrainan demokratiakehityksen kannattajia. Ukrainan tilannetta peilataan usein Puolan omaan lähihistoriaan.

Puolan television uutiskanavat ovat näyttäneet kuvaa Ukrainasta yötä päivää. Myös asiantuntijat ovat päivystäneet studioissa. Kuva helmikuulta, klo 4.43. Kuva: Vesa Häkkinen
Puolan television uutiskanavat ovat näyttäneet kuvaa Ukrainasta yötä päivää. Myös asiantuntijat ovat päivystäneet studioissa. Kuva helmikuulta, klo 4.43. Kuva: Vesa Häkkinen

Huomaan itsekin epäammattimaisesti tempautuneeni tunnelmaan, jota lietsoo erityisesti nopeana tietolähteenä parhaaksi osoittautunut mikroblogipalvelu Twitter. Twiitteihin sisältyy paljon vahvistamatonta aineistoa, mutta suurin osa tiedoista on kuitenkin osoittautunut kestäviksi. Seuraamieni asiantuntijoiden ja poliitikkojen lähettämien twiittien määrä on suorastaan räjähtänyt kriisin kärjistymisen myötä. Usein keskeiset puolalaiset poliittiset kannanotot voi ensimmäisenä lukea Twitteristä. Erityisen kunnostautunut puolalaistwiittaaja on ulkoministeri Radek Sikorski, joka kirjoittaa myös englanniksi. Kannustan seuraamaan, jos Ukrainan tilanne tai Puola kiinnostaa!

Avainsana aktiivisuus

Varsovan keskusta 20. helmikuuta: Varsovan tiede- ja kulttuuripalatsi oli solidaarisuussyistä valaistu Ukrainan lipun värein. Kuva: Vesa Häkkinen
Varsovan keskusta 20. helmikuuta: Varsovan tiede- ja kulttuuripalatsi oli solidaarisuussyistä valaistu Ukrainan lipun värein. Kuva: Vesa Häkkinen

En ole voinut olla ihailematta puolalaisten ja Puolan kokonaisvaltaista paneutumista naapurinsa asiaan sekä Puolan kansainvälistä aktiivisuutta asiassa. Yksi kouriintuntuva osoitus tästä hyperaktiivisuudesta oli pääministeri Donald Tuskin tekemä kiertue Ukraina-asiassa ympäri Eurooppaa tammi–helmikuun vaihteessa.

Hän kiersi viidessä päivässä yhdeksän kaupunkia, joissa järjestettiin yhteensä 13 tapaamista. Yksi kohteista oli Helsinki, jossa Tusk tapasi pääministeri Jyrki Kataisen. Puolan pääministerin kanslia julkaisi kiertueesta jopa kartan. No, ei kanslia sentään julkaissut kiertue-t-paitaa.

Viimeisinä viikkoina on käytännössä joka päivä on voinut lukea tietoja siitä, kenen presidentin, pääministerin tai ulkoministerin kanssa Puolan presidentti, pääministeri tai ulkoministeri on keskustellut Ukrainasta. Vähemmistössä taitavat olla ne, joiden kanssa puolalaiset eivät ole keskustelleet. Ulkoministeri Sikorskin aktiivisuus Kiovan väkivaltaisuuksien lopettamiseen johtaneissa neuvotteluissa huomioitiin näkyvästi myös Suomen mediassa.

Oman historian peili

Ukrainan kriisin kehittyessä Puola on peilannut maansa omaa ja Ukrainan historiaa nykytilanteeseen. Vielä vuonna 1992 Ukrainan talous oli hieman Puolaa suurempi. Nyt se on puolta pienempi. Myös demokratiakehitys näissä kahdessa maassa on seurannut talouden ratoja.

Ennen Ukrainan kriisin viimeisintä kärjistymistä, venäläisjoukkojen saapumista Krimille, puolalaiset toivoivat laajasti, että Ukraina seuraisi Puolan historian esimerkkejä 1980-luvulta.

Epätoivottavana mallina esiteltiin vuonna 1981 julistettua sotatilaa, jota Suomen Varsovan-suurlähetystökin seurasi intensiivisesti, ja toivottuna mallina vuonna 1989 käytyjä pyöreän pöydän keskusteluja. Nämä keskustelut johtivat lopulta ensimmäisiin sodanjälkeisiin demokraattisiin vaaleihin Puolassa. Puola juhlistaa vaalien 25:tä vuosipäivää näyttävästi kesäkuussa. Mm. presidentti Barack Obama on kutsuttu mukaan.

Vuoden 1989 kokemuksiinsa nojaten puolalaiset uskoivat vankasti, etteivät ukrainalaiset ala ampua toisiaan. Siksi Kiovan tapahtumat olivat Puolassa suuri järkytys.

Sitä, että Venäjä puuttuisi näin räikeästi Ukrainan asioihin, pidettiin Puolassa ehkä sittenkin vähemmän epätodennäköisenä.

Leave a Reply