Hankalaa, vaikeaa, tylsää – EU:lla on imago-ongelma

1

”Jos laitat EU:n otsikkoon, voit unohtaa lukijat”, evästettiin Brysseliin lähtevää toimittajaa. Onko todella niin, että Euroopan unioni on paikka, josta on vaikea kirjoittaa kiinnostavasti?

Aloitin Helsingin Sanomien Brysselin-kirjeenvaihtajana tänä syksynä. Yhdessä ensimmäisistä kolumneistani kerroin keskusteluista, joita kävin ennen lähtöäni. Kuolet tylsyyteen, varoitettiin. Se on niin monimutkaista, voivoteltiin.

Jenni Virtanen on Helsingin Sanomien Brysselin-kirjeenvaihtaja. Ennen kirjeenvaihtajuuttaan Virtanen työskenteli HS:n ulkomaantoimituksen esimiehenä.

Euroopan unionilla on vakava imago-ongelma. Ongelma ei suinkaan ole uusi, mutta se on muuttunut yhä akuutimmaksi. Unionin päätöksenteon kaukaisuus oli yksi syistä, minkä vuoksi britannialaiset päätyivät äänestämään brexitin puolesta. He eivät vain yksinkertaisesti nähneet, mitä hyötyä jäsenmaksuista on. Jos enemmän menee kuin viivan alle tulee, oikeutettu kysymys on, mitä tällä saadaan. Tämän viestin kertomisessa Euroopan unioni on epäonnistunut.

Samasta ongelmasta ammentavat myös populistiset liikkeet, jotka saavat todennäköisesti merkittävän jalansijan europarlamentissa ensi kevään eurovaalien jälkeen. Mitä Ranska saa miljardeilla, jota se maksaa EU:lle, kysyi Ranskan kansallisen liittouman Marine Le Pen, kun tapasin hänet Pariisissa. Le Pen tosin on kääntänyt kelkkansa itse Euroopan unionin ja euron vastustamisesta. Tällä kertaa hän haluaa uudistaa unionia sisältäpäin, kansojen yhteisöksi.

Kansanvallan palauttamisesta EU:n ytimeen haaveilee tässä ajassa moni muukin. Esimerkiksi Euroopan keskustaoikeiston EPP:n kärkiehdokkaan eli komission puheenjohtajan paikasta kilvoittelevan saksalaisen Manfred Weberin kampanjan ydinajatus on ihmisten tuominen vallan keskiöön. Weber on pitkän linjan europarlamentaarikko ja toivoo, että parlamenttia kuunneltaisiin nykyistä enemmän. Eurooppa on nyt käännekohdassa, Weber sanoi vaalipuheessaan. Byrokratian ja eliitin unionista tulee taas ihmisten unioni. ”Haluan rakentaa siltoja”, hän sanoi. Weberin ajatuksissa komission puheenjohtaja olisi EU:n kasvot. Hän voisi mennä henkilökohtaisesti paikalle, jos jossain päin unionia olisi esimerkiksi luonnonkatastrofi tai paha metsäpalo.

Kysyin kolumnissani lukijoilta mielipiteitä EU:n tylsyydestä. Onko asia todella niin, ja mistä he haluaisivat lukea juttuja. Lukijoiden kommenteista on tulossa lähiaikoina kokonainen juttu, mutta tässä pieni katsaus siihen, mistä lukijat minulle kirjoittivat.

Ensinnäkin lukijoiden mukaan EU ei ole tylsä. Toisaalta he kirjoittivat, että ymmärtävät kyllä, miksi moni saattaa näin kokea. Monille EU oli tullut läheiseksi henkilökohtaisella tavalla. Oma tai lapsen opiskelijavaihto, mahdollisuus liikkua vapaasti Euroopassa, vierailu europarlamentaarikon luona Brysselissä. Joku kirjoitti silmiensä avautuneen vasta kun pääsi itse näkemään miten ja missä valta toimii.

Lukijat toivoivat lisää juttua päätöksenteosta. Miten direktiivi syntyy? Miten parlamentti toimii? Miten EU-tasolla tehty päätös näkyy lopulta Suomessa? Yleinen toive oli, että olisi mukava lukea positiivisia juttuja. Hyviä uutisia, eikä pelkkää kriisiä ja ongelmaa.

Miten EU sitten tulisi lähemmäs? Lukijat ideoivat useita tapoja. EU:n virkamiehistössä työskentelee useita kiinnostavia suomalaisia. Heitä voisi esitellä. Miten kansalainen voi ylipäätään vaikuttaa EU:hun? ”EU näyttäytyy pitkälti eliittivetoisena projektina, jossa kansalaisilla ei ole päätösvaltaa eurovaalien lisäksi. EU:ssa on kuitenkin käytössä esimerkiksi kansalaisaloite. Miten tämä toimii? Millaisia muita kansalaisosallistumisen keinoja tavallisella suomalaisella on EU-päätöksentekoon?” kysyi yksi lukijoista.

Joskus asian arvon näkee vasta kun se on poissa. Tulevat diplomaatit eli ulkoministeriön 29 kavakukurssilaista kirjoittivat minulle aiheenaan: ”EU ei tosiaankaan ole tylsä”. Kavakulaiset olivat huolissaan siitä, että ”uutisointi EU:sta keskittyy negatiivisiin seikkoihin ja jättää ison kuvan sekä onnistumiset huomiotta. Yksipuolinen kuva ei hyödytä ketään. Olemme nähneet Britanniassa, mihin se voi pahimmillaan johtaa.”

Jutuissa voisi kavakulaisten mielestä käsitellä myös entäs jos -maailmaa. Mitä tapahtuisi, jos EU romahtaisi? Mitä meille tarkoittaisi, jos tapahtuisi Fixit? Mitä merkitystä sillä olisi taloudellemme, turvallisuudellemme tai liikkuvuudelle? Jos EU:n perusarvot (esimerkiksi oikeusvaltio, rauha ja demokratia) eivät toteutuisi, millainen maailma meillä olisi?

Kiitos kaikille lukijoille tähänastisista kommenteista. Käsityksiäsi EU:n tylsyydestä voi lähettää vielä lisää osoitteeseen jenni.virtanen@hs.fi

 

 

Kommentit

Maija Heinonen 4 vuotta sitten

TV:ssä voisi olla 10 minuutin EU-uutiset heti puoli yhdeksän uutisten jälkeen. Näin Unioni tulisi tutummaksi ainakin tv-uutisia seuraavalle kansanosalle.